Robert V. Miller

Wikipedia
Ohjattu sivulta Victor Lustig
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Robert V. Miller
Syntynyt 4. tammikuuta 1890
Kuollut 11. maaliskuuta 1947
Ammatti huijari
Muut nimet Vicor Lustig,
Robert Duval

Robert V. Miller (alias "kreivi" Victor Lustig, alias Robert Duval, 4. tammikuuta 1890 Hostinné, Böömi (nyk. Tšekin tasavalta) – 11. maaliskuuta 1947 Springfield, Missouri, Yhdysvallat) oli tšekkiläissyntyinen huijari, jonka onnistui muun muassa myydä Eiffel-torni romuraudaksi.[1]

Varhaiset vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Miller syntyi pienessä böömiläisessä Hostinnén kylässä vuonna 1890, jossa hänen isänsä toimi kylän pormestarina. Kepposia ja pikkuhuijauksia harrastanut Miller lähetettiin 1909 Pariisiin opiskelemaan. Sulavakäytöksinen ja loistavat puhelahjat omaava Miller oli kuitenkin kiinnostuneempi helpon rahan tekemisestä ja paikalliset peliluolat tarjosivatkin hyvät puitteet hänen alkavalle huijaustoiminnalleen.

Ranskan poliisin päästyä ensimmäisen maailmansodan jälkeen hänen jäljilleen Miller päätti jättää Euroopan taakseen ja suuntasi Amerikkaan. Eri puolilla maata toiminut Robert kunnostautui rahanväärennösten, petosten ja suoranaisten huijausten saralla. Useat hänen uhreistaan eivät maineen menetyken uhalla uskaltaneet jättää rikosilmoitusta. Miller jäikin kiinni lukuisia kertoja, mutta onnistui puhumaan itsensä vapaaksi.[2]

Eiffel-torni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranskan hallitus oli vuonna 1925 aikeissa romuttaa Eiffel-tornin, sillä sen tarvitsemat huollot alkoivat tulla liian kalliiksi, ja pelkästään tornin pitäminen maalattuna oli kallista. Eiffel-torni oli rakennettu varta vasten Pariisin vuoden 1889 maailmannäyttelyyn, eikä sen ollut alun perin tarkoitus olla pysyvä. Miller käytti tilaisuutta hyväkseen ja lähetti väärennettyjä kirjeitä viidelle johtavalle romukauppiaalle esiintyen posti- ja lennätinhallituksen ministerinä, ja tarjosi heille tornin romutusurakkaa. Tavattuaan liikemiehet Hôtel de Crillonissa, Miller valitsi huijauksen kohteeksi André Poisson nimisen romukauppiaan, jolla oli halu päästä Pariisin seurapiireihin. Kuultuaan tarjouksensa hyväksytyn Poisson tuli kuitenkin epäluuloiseksi. Miller järjesti apulaisensa Collinsin avulla toisen tapaamisen ja onnistui vakuuttamaan tämän esittämällä korruptoitunutta virkamiestä. Muutama päivä myöhemmin Poisson lähetti shekkinsä, jonka jälkeen Miller pakeni apulaisensa Collinsin kanssa Wieniin. Poisson ei kehdannut ilmoittaa rikoksesta poliisille. Miller palasi Pariisiin noin kuukausi myöhemmin aikeissaan myydä torni uudelleen eri henkilöille. Tällä kertaa uhri kuitenkin kertoi asiasta poliisille ennen kauppojen sulkemista. Miller ja Collins ehtivät paeta virkavallalta.[1][3][4]

Al Capone[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Miller onnistui huijaamaan amerikkalaista gangsteria Al Caponea uskottelemalla hänelle suunnittelevansa huijausta Wall Streetillä. Miller sai Caponen sijoittamaan suunnitelmaansa 50 000$ ja sai häneltä kaksi kuukautta aikaa tuoda voitot takaisin. Miller palasi New Yorkiin rahojen kanssa ja laittoi ne kassakaappiin aikarajan umpeutumiseen saakka. Kun kaksi kuukautta oli kulunut, hän palasi Caponen luokse esittäen ettei suunnitelma ollut onnistunut, ja että hän maksaisi lainarahat takaisin omista rahoistaan. Capone vaikuttui Millerin "rehellisyydestä" ja maksoi tälle 5 000$.[1]

Vangitseminen ja tuomio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Miller suoritti useita muita huijauksia, ja FBI:llä oli 1930-luvulla runsaasti tietoa hänen toimistaan. Hän oli kuitenkin tuohon asti onnistunut välttymään tuomiolta, sillä hänen uhrinsa eivät kehdanneet todistaa häntä vastaan oikeudessa. 10. maaliskuuta 1935 FBI pidätti Millerin väärän rahan levittämisestä, ja hänet lukittiin Manhattanin erityislaitokseen, josta hänen onnistui kuitenkin paeta lakanoista tekemänsä köyden avulla. Miller jäi kolme kuukautta myöhemmin kiinni Pittsburghissa, ja hänet tuomittiin 20 vuodeksi vankeuteen.[5]

Miller istui 11 vuotta tuomiostaan Alcatrazin vankilassa Kaliforniassa, jonne myös Al Capone oli joutunut vuonna 1931 verokavalluksen vuoksi. Robert Miller kuoli vuonna 1947 keuhkokuumeeseen Springfieldin vankilasairaalassa Missourissa.[1][6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Nars, Kari: ”Victor Lustig myi Eiffel-tornin”, Miljoonahuijarit: suurpetkuttajien värikäs historia, s. 100-111. Helsinki: Tammi, 2009. ISBN 978-951-31-6414-0.
  • Stuart, Gordon: Suuri huijausten kirja, s. 210-214. Euroword, 1999. ISBN 951-654-034-1.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Stuart, Gordon: Suuri huijausten kirja, s. 210-214. Euroword, 1999. ISBN 951-654-034-1.
  2. Historianet - Victor Lustig
  3. Victor Lustig - the man who (could have) sold the world Radio.cz. 15.10.2003. Viitattu 12.11.2010.
  4. Victor Lustig - Everything on Victor Lustig spiritus-temporis.com. Viitattu 12.11.2010.
  5. Nars 2009, 110
  6. Nars 2009, 111