Vanoccio Biringuccio

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Vannoccio Biringuccio, joskus kirjoitettu myös muodossa Vannocio Biringuccio, (1480–noin 1539) oli italialainen metallurgi. Hänet tunnetaan parhaiten hänen metallien valmistusta ja käyttöä käsittelevästä vuonna 1540 julkaistusta kirjasta, De la pirotechnia.[1] Biringucciota pidetään yhtenä valimotekniikan isänä, koska De la pirotechnia on ensimmäinen painettu kirja todellisesta valimokäytännöstä. Se sisältää myös yksityiskohtia kaivostoiminnasta, malmien erottelusta ja useiden eri metallien erottamisesta, metalliseoksista kuten messinki ja yhdisteistä, joita käytettiin valimoissa sekä räjähteistä. Kirja julkaistiin 14 vuotta aikaisemmin kuin Georgius Agricolan De Re Metallica. Urallaan hän oli vastuussa rautakaivoksista lähellä Sienaa ja myös sen kolikoista ja rahavarastoista. Hän vastasi Venetsian tykkivalimoista ja myöhemmin Firenzessä.

De la pirotechnia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valettu kello vuodelta 1642
Erilaisia 1500-luvun tykkejä, muun muassa kulevriini, falconet ja mörssäri.

Kirja on vanhimpia säilyneitä renessanssiaikaisia teknisiä käsikirjoituksia ja on siten arvokas kirjallinen tietolähde tuon ajan teknisistä käytännöistä. Kirja julkaistiin vuonna 1540 Venetsiassa ja siitä on sen jälkeen tehty lukuisia uusinta painoksia. Kirja jakautuu kymmeneen opukseen, ja ne käsittelevät mineraaleja, puolimetalleja ja epämetallejasia aineita kuten (rikki) ja näiden mineraaleja, analysointia, sulatusta, kullan erottamista hopeasta, valamista (erityisesti tykkien ja kellojen) ja alkemiaaa. Kirjassa kuvataan tarkasti, kuinka valut tehdään ja samalla vältetään valuviat sekä kuinka muotit tehdään lopputuotteen mukaisiksi.

Elämänkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Biringuccio syntyi Sienassa. Hänen isänsä Paolo Biringuccio oli todennäköisesti arkkitehti jä hänen äitinsä oli Lucrezia di Bartolommeo Biringuccio. Vannoccio kastettiin 20. lokakuuta 1480.

Vannoccio Biringuccio oli voimakkaan Petrucci-suvun päämiehen Pandolfo Petruccin seuralainen. Pandolfo palkkasi hänet metallurgiksi. Pandolfon kuuoltua Biringuccio säilytti siteet sukuun, pondolfon poika Borghese Petrucci piti hänet palkoillaan. Kuitenkin vuoden 1515 kansannousu pakotti Borghesen pakenemaan Sienasta ottaen Biringuccion mukaansa. Biringuccio matkusteli Italiassa ja vieraili Sisiliassa vuonna 1517.

Vuonna 1523 Paavi Klemens VII aiheutti Petrucci-suvun virkaan palautuksen ja heidän mukanaan Biringuccio pystyi palaamaan karkotuksestaan. Vuonna 1524 Biringucciolle myönnettiin yksinoikeus salpietarin valmistukseen kaikkialla Siennassa. Tämä oli kuitenkin lyhytaikaista, sillä vuonna 1526 Sienalaiset kapinoivat jälleen ja karkottivat Petruccin suvun uudelleen. Suku yritti palata valtaan, mitä myös Biringuccio tuki, mutta se epäonnistui.

Vuonna 1530 Sienaan syntyi rauhallisempi vaihe ja Biringuccio palasi. Hän oli kaupungin senaattori tammikuusta helmikuuhun 1531 ja osallistui useisiin projekteihin. Vuonna 1536 Rooman kirkko tarjosi hänelle työtä ja hänestä tuli Paavi valimon johtaja ja sotarvikkeiden hoitaja.

Biringuccio kuoleman tarkkaa aikaa ja paikkaa ei tunneta, tiedetään vain vuonna 1539 päivätyn dokumentin mainitsevan hänen kuolemansa.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Biringuccio, Vannocio: The Pirotechnia of Vanoccio Biringuccio. Alunperin julkaistu italiaksi, kääntäneet Cyril Stanley Smith & Martha Teach Gnudi. Dover. 0486261344.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]