Uskon että uskon
| Uskon että uskon | |
|---|---|
| Credere di credere | |
 |
|
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | Gianni Vattimo |
| Kieli | italia |
| Genre | kristinusko, teologia |
| Kustantaja | Garzanti |
| Julkaistu | 1996 |
| Sivumäärä | 112 |
| Suomennos | |
| Suomentaja | Juhani Vähämäki |
| Kansitaiteilija | d.o.g. design |
| Kustantaja | Nemo |
| Julkaistu | 1999 |
| Ulkoasu | nidottu |
| Sivumäärä | 141 |
| ISBN | 952-5180-14-X |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Uskon että uskon (ital. Credere di credere) on italialaisen katolisen filosofin Gianni Vattimon lyhyt kirja vuodelta 1996. Teoksessa Vattimo pohtii uskomisen merkitystä nykyajassa sekä omaa uskoaan. Kirjan suomennos ilmestyi vuonna 1999 Kustannusosakeyhtiö Nemon kustantamana.
Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vattimo näkee uskontojen aseman nykyaikana jopa entisestään vahvistuneen tieteellisen todellisuuskäsityksen leviämisestä huolimatta. Esimerkiksi paavin ja islamilaisten johtajien poliittinen valta on kasvanut. [1]
Vattimo pohtii ristiriitaa kristinuskon luomiskertomuksen tapaisten tarujen sekä tieteen, järjen ja valistuksen arvojen välillä. Katolinen kirkko kieltää ehkäisyn, mikä vaikuttaa väestöräjähdykseen ja aidsin leviämiseen sekä suhtautuu kielteisesti naispappeuteen vedoten todellisuuskäsitykseen, jossa naisella nähdään olevan ”luonnollinen” asema.[1] Vattimon mukaan katolisen kirkon itsepäisesti julistama oppi perheestä ja seksuaalisuudesta, jota edes uskovaiset katolisen kirkon jäsenet eivät ota tosissaan, hakee oikeutusta usein naurettavalta näyttävien opillisten perustelujen sijaan pikemminkin tarpeesta puolustaa tosiuskovaista. Tosiuskovaisen täytyy erottautua tapojen avulla, joita mikään järkevä moraalikäsitys ei vaadi, mutta jotka ovat hyödyllisiä vahvistaessaan kirkon yhtenäisyyttä. Kyse on yrityksestä välttää vaikutelma kristillisen opin heikentymisestä, siitä että kristinusko antaisi liian ystävällisen kuvan suhteestaan ihmiseen ja elämän säilymiseen maapallolla.[2]
Vattimo korostaa uskovaisen vapautta tulkita kristinuskoa.[1] Vattimon oma käsitys kristinuskosta perustuu väkivallattomuuteen ja lähimmäisenrakkauteen. Maallistumisen Vattimo näkee mahdollisuutena päästä eroon uhkailusta ja järjettömyydestä, joihin hän lukee muun muassa kirkon ehkäisykiellon ja suhtautumisen homoseksuaaleihin.[3]
Vattimo kirjoittaa tiiviisti ja teos vaatii edeltäviä tietoja filosofiasta. Tämän vuoksi suomentaja on laatinut kirjan loppuun Vattimon mainitsemia henkilöitä ja käsitteitä selittävän sanaston.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Vattimo, Gianni: Uskon että uskon. (Credere di credere, 1996.) Suomennos: Juhani Vähämäki. Tunteiden filosofia -sarja. Helsinki: Nemo, 1999. ISBN 952-5180-14-X.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Smulovitz, Nana: Filosofin usko Yliopisto. 12/1999. Viitattu 26.8.2008.
- ↑ Vattimo 1999, s. 64.
- ↑ Hannula, Mika: Uskontunnustuksia Turun sanomat. 11.6.1999. Viitattu 26.8.2008. [vanhentunut linkki]
Arvosteluja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Wallenius, Tommi: Uskon että uskon. Niin & näin, 4/1999. Tampere: Eurooppalaisen filosofian seura.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Mika Hannula: Uskontunnustuksia[vanhentunut linkki]. Turun sanomat 11.6.1999.
- Nana Smulovitz: Filosofin usko. Yliopisto 12/1999.
- Antti Immonen: Uskottavaa uskonnonfilosofiaa. Skeptikko, 3/1999, nro 42, s. 39. Helsinki: Skepsis ry. Lehden verkkoversio (PDF).