Gianni Vattimo

Wikipedia

Gianni Vattimo

Gianni Vattimo (s. 4. tammikuuta 1936) on tunnettu italialainen hermeneutikkofilosofi ja poliitikko. Tuotannossaan Vattimo on käsitellyt tulkintaa, olemista, taidetta, massakulttuuria ja politiikkaa.

Vattimo opiskeli filosofiaa Torinon yliopistossa Luigi Pareysonin johdolla ja sittemmin Heidelbergin yliopistossa Karl Löwithin ja Hans-Georg Gadamerin kanssa. Hänestä tuli Torinon yliopiston apulaisprofessori vuonna 1964, estetiikan professori vuonna 1969 ja teoreettisen filosofian professori vuonna 1982. Vattimon yhdessä Pier Aldo Rovattin kanssa kehittämä heikon ajattelun käsite (1983, em. filosofien toimittamassa teoksessa Il pensiero debole, eli Heikko ajattelu) ilmoittaa pyrkimyksekseen analysoida aikaamme ja sen perustattomaksi käynyttä ajattelua. Heikossa ajattelussa, joka on sittemmin luonnehtinut ennen kaikkea Vattimon omaa tuotantoa, keskeistä on sen hyväksyminen, ettei objektiivisen tiedon lisäksi ole mitään muutakaan pohjaa johon ajattelua voisi perustaa. Vastaavasti subjektiviteetin turvana ei enää ole vahvaa monoliittista minää tai homologista kulttuuria. Perustattomuus ja turvattomuus ovat ajattelun avainsanoja.

[muokkaa] Teoksia

Il concetto di fare in Aristotele (1961)
Essere, storia e linguaggio in Heidegger (1963)
Ipotesi su Nietzsche (1967)
Poesia e ontologia (1968)
Schleiermacher, filosofo dell'interpretazione (1968)
Introduzione ad Heidegger (1971)
Il soggetto e la maschera (1974)
Le avventure della differenza (1980)
Al di là del soggetto (1981)
Il pensiero debole (1983)
La fine della modernità (1985)
Introduzione a Nietzsche (1985)
La società trasparente (1989)
Etica dell'interpretazione (1989)
Filosofia al presente (1990)
Oltre l'interpretazione (1994)
Credere di credere (1996)
Vocazione e responsabilità del filosofo (2000)
Dialogo con Nietzsche. Saggi 1961–2000 (2001)
Dopo la cristianità. Per un cristianesimo non religioso (2002)
Nichilismo ed emancipazione. Etica, politica e diritto (2003)
Il Futuro della Religione, yhdessä Richard Rortyn kanssa (2005)
Verità o fede debole. Dialogo su cristianesimo e relativismo, yhdessä René Girardin kanssa (2006)
Non essere Dio. Un'autobiografia a quattro mani, yhdessä Piergiorgio Paterlinin kanssa (2006)