Gianni Vattimo

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Gianni Vattimo
Vattimo, Gianni (1936-vivente) - Foto di Giovanni Dall'Orto - Como 22-5-99.jpg
Syntynyt 4. tammikuuta 1936 (ikä 78)
Kansallisuus italialainen

Gianni Vattimo (s. 4. tammikuuta 1936) on italialainen hermeneutikkofilosofi ja poliitikko. Tuotannossaan Vattimo on käsitellyt tulkintaa, olemista, taidetta, massakulttuuria ja politiikkaa.

Vattimo opiskeli filosofiaa Torinon yliopistossa Luigi Pareysonin johdolla ja sittemmin Heidelbergin yliopistossa Karl Löwithin ja Hans-Georg Gadamerin kanssa. Hänestä tuli Torinon yliopiston apulaisprofessori vuonna 1964, estetiikan professori vuonna 1969 ja teoreettisen filosofian professori vuonna 1982.

Vattimo kehitti yhdessä Pier Aldo Rovattin kanssa ”heikon ajattelun” käsitteen. Vuonna 1983 toimittamassaan teoksessa Il pensiero debole ('Heikko ajattelu') he ilmoittavat pyrkimyksekseen eritellä nykyaikaa ja sen perustattomaksi käynyttä ajattelua. Heikossa ajattelussa, joka on sittemmin luonnehtinut ennen kaikkea Vattimon omaa tuotantoa, keskeistä on ajatus sen hyväksymisestä, ettei todellisen tiedon puuttuessa ole mitään muutakaan pohjaa johon ajattelua voisi perustaa. Vastaavasti yksilöyden turvana ei enää ole vahvaa minää tai yhtenäistä kulttuuria. Perustattomuus ja turvattomuus ovat ajattelun avainsanoja.

Vattimo on käsitellyt ajatuksiaan kristinuskosta teoksessaan Uskon että uskon. Hänen näkemyksensä mukaan maallistuminen ei ole kristilliselle uskolle uhka tai tappio, vaan se on kristillisyyden ydin. Kirkko täyttää tehtäväänsä nimenomaan sekularisaation kautta.[1]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Il concetto di fare in Aristotele (1961)
  • Essere, storia e linguaggio in Heidegger (1963)
  • Ipotesi su Nietzsche (1967)
  • Poesia e ontologia (1968)
  • Schleiermacher, filosofo dell'interpretazione (1968)
  • Introduzione ad Heidegger (1971)
  • Il soggetto e la maschera (1974)
  • Le avventure della differenza (1980)
  • Al di là del soggetto (1981)
  • Il pensiero debole (1983)
  • La fine della modernità (1985)
  • Introduzione a Nietzsche (1985)
  • La società trasparente (1989, suom. Läpinäkyvä yhteiskunta)
  • Etica dell'interpretazione (1989)
  • Filosofia al presente (1990)
  • Oltre l'interpretazione (1994)
  • Credere di credere (1996, suom. Uskon että uskon)
  • Vocazione e responsabilità del filosofo (2000)
  • Dialogo con Nietzsche: Saggi 1961–2000 (2001)
  • Dopo la cristianità: Per un cristianesimo non religioso (2002)
  • Nichilismo ed emancipazione: Etica, politica e diritto (2003)
  • Futuro della religione (The future of religion, yhdessä Richard Rortyn kanssa, 2006)
  • Verità o fede debole: Dialogo su cristianesimo e relativismo, yhdessä René Girardin kanssa (2006)
  • Non essere Dio: Un'autobiografia a quattro mani, yhdessä Piergiorgio Paterlinin kanssa (2006)

Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Läpinäkyvä yhteiskunta. (La società trasparente, 1989.) Suomennos: Jussi Vähämäki. Eurooppalaisia ajattelijoita -sarja. Helsinki: Gaudeamus, 1991. ISBN 951-662-528-2.
  • Tulkinnan etiikka. Kahdeksan esseetä vuosilta 1985–1996. Suomentaneet Jussi Vähämäki & Liisa Kunttu. Tutkijaliiton julkaisusarja 92. Paradeigma-sarja. Helsinki: Tutkijaliitto, 1999. ISBN 952-5169-09-X.
  • Uskon että uskon. (Credere di credere, 1996.) Suomennos: Juhani Vähämäki. Tunteiden filosofia -sarja. Helsinki: Nemo, 1999. ISBN 952-5180-14-X.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]