UNU-WIDER

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

YK-yliopiston (UNU) kehitystaloustieteen tutkimuslaitos UNU-WIDER on ensimmäinen YK-yliopiston perustama “ajatushautomo”. UNU-WIDER on kansainvälinen akateeminen tutkimuslaitos, jonka päämääränä on edistää globaalia rauhaa ja kehitystä tuomalla yhteen maailman johtavia tutkijoita ja tiedemiehiä etsimään ratkaisuja maailmanlaajuisiin ongelmiin. 25-vuotisen historiansa aikana UNU-WIDER on ansainnut maineen yhtenä maailman johtavista kehitystaloustieteen tutkimuslaitoksista [1]. UNU-WIDER:n tutkijoihin ja yhteistyökumppaneihin on kuulunut useita sittemmin Nobel-palkittuja tutkijoita ja muita maailmankuuluja asiantuntijoita [2].

UNU-WIDER[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

YK-yliopiston ja UNU-WIDER:n perustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1969 YK:n pääsihteeri U Thant esitti että oli aika perustaa kansainvälinen yliopisto, jonka toiminta olisi omistettu YK:n peruskirjan keskeisten päämäärien, rauhan ja kehityksen, edistämiselle. Yliopisto voisi murtaa niitä muureja jotka loivat väärinkäsityksiä ja epäluottamusta maailman kansojen ja kulttuurien välillä 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla. YK:n yleiskokous perusti YK-yliopiston 06.12.1973. Päämääränä oli rakentaa organisaatio, joka yhdistäisi maailmanlaajuista tutkijayhteisöä ja helpottaisi tutkimustiedon jakamista liittyen vakaviin globaaleihin ongelmiin kuten ihmisten hengissä pysymiseen, kehitykseen ja hyvinvointiin. YK-yliopisto aloitti toimintansa Tokion päämajassaan vuonna 1975. Laajamittainen ja kasvava huoli maailmantaloudesta sekä vallitsevien taloudellisten ja yhteiskunnallisten näkökulmien rajoittuneisuus johtivat YK-yliopiston kehitystaloustutkimuslaitoksen, UNU-WIDER:n, perustamiseen. YK-yliopiston erityiskokous vuonna 1982 hyväksyi UNU-WIDER:n perustamisen, korostaen tällaisen globaalin instituutin tarpeellisuutta. Suomi kävi Wider-instituutista tiukan huutokaupan Hollannin kanssa 1983, ja sai instituutin Helsinkiin korotettuaan tarjouksensa 20 miljoonasta 30 miljoonaan dollariin. [3] Suomen valtio alkoi isännöidä UNU-WIDER:a pääkaupungissaan Helsingissä tarjoten intituutille toimitilat ja lahjoitusrahaston, johon sijoitettiin yhteensä 25 miljoonaa Yhdysvaltojen dollaria vuosien 1984-89 välisenä aikana. UNU-WIDER perustamisesta Suomeen sovittiin lopullisesti ulkoministeri Paavo Väyrysen ja YK-yliopiston rehtorin Soedjatmokon 04.02.1984 allekirjoittamalla Valtiosopimuksella [4].

Mandaatti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

UNU-WIDER:n tehtävänä on toteuttaa monitieteellistä tutkimusta ja politiikka-analyysiä rakenteellisista muutoksista jotka vaikuttavat maailman köyhimpien ihmisten elinoloihin; tarjota foorumi asiantuntijoiden vuorovaikutukselle; sekä ajaa oikeudenmukaisia ja ympäristön kannalta kestäviä ratkaisuja; kouluttaa tutkijoita ja valtion virkamiehiä talous-ja sosiaalipolitiikan alalla.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isäntämaasopimus astui voimaan 20.06.1984 seuraten Suomen eduskunnan äänestystä hyväksyä UNU-WIDER:n perustaminen Suomeen. Instituutin johtoon nimitettiin Lal Jayawardena 01.03.1985, ja se sijoitettiin valtion osoittamiin tiloihin Helsingin Annankatu 42C:n.

Tutkimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

UNU-WIDER on olemassaolonsa aikana tuottanut laaja-alaisesti tutkimusta liittyen köyhyyteen, eriarvoisuuteen ja taloudelliseen kasvuun. UNU-WIDER:in hallitus kokoontuu vuosittain ja yhdessä instituutin johtajan, tutkimushenkilöstön, johtavien taloustieteilijöiden ja instituuttia tukevien hallitusten edustajien kanssa päättää mm instituutin tutkimusohjelmasta, joka muuttuu kahden vuoden välein. Instituutin tutkimusohjelmat ovat kattaneet laajalti kehitystaloustieteen osa-aluita kuten; talous ja kauppa, taloudellinen kasvu ja ympäristö, naiset ja kehitys, kansainvälinen muuttoliike ja pakolaisuus; yksityistämisen yhteiskunnalliset vaikutukset; finanssipolitiikan vaikutus talouskasvuun; kehitysapu; eriarvoisuuden ja köyhyyden maailmanlaajuisia trendejä; henkilökohtainen omaisuus globaalista näkökulmasta. 1980-luvun puolivälissä Afrikan sarvi oli laajan, kansainvälisesti näkyvän, nälänhädän kourissa. Samaan aikaan UNU-WIDER:ssa suunniteltiin ensimmäistä tutkimusohjelmaa, jonka yhdeksi teemaksi nousikin “Nälkä ja köyhyys: köyhin miljardi” (“Hunger and Poverty: The Poorest Billion”). Jean Drèze ja Nobelin taloustieteen palkinnon myöhemmin saanut Amartya Sen johtivat tätä tutkimusprojektia. Tutkimuksesta syntyi kolme kirjaa, joiden yleisesti ajatellaan muuttaneen sen, kuinka nälänhätä ja ruokaturva käsitettiin 1980-luvun lopussa ja siitä eteenpäin. Suuri tutkimuskokonaisuus epätasaisesta tulonjaosta maailmassa toteutettiin 1990-luvun lopussa instituutin silloisen johtajan Giovanni Andrea Cornian johdolla. Tutkimus löysi nk. ennestään tuntemattomia syitä eriarvoisuuteen jotka olivat yhteydessä liian liberaaliin talouspoliikkaan ja tapaan jolla taloudellisia uudistuksia oli toteutettu. Lisäksi tutkimus tuotti ensimmäisen version WIID – tietokannasta ([World Income Inequality Database][5], joka on kattava ja vapaasti käytettävissä oleva tilastotietokanta eriarvoisuudesta kansallisella tasolla. Vuodesta 2009, jolloin Finn Tarp aloitti UNU-WIDER:n johtajana, instituutin tutkimustoiminta on keskittynyt nk. “kolminkertaisen kriisin”, ruoka-, ilmasto- ja rahoituskriisin, kehitystaloustutkimukseen.

UNU-WIDER:n kanssa yhteistyötä tehneet taloustieteen Nobelistit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elinor Ostrom, 2009

Paul Krugman, 2008

Joseph E. Stiglitz, 2001

Amartya Sen, 1998

John C. Harsanyi, 1994

Douglass C. North, 1993

Robert W. Fogel, 1993

Robert M. Solow, 1987


Muita Nobel-palkittuja UNU-WIDER:n yhteistyökumppaneita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Martti Ahtisaari (Nobelin rauhanpalkinto, 2008)

Edmund S. Phelps (2006)

James A. Mirrlees(1996)


UNU-WIDER ja kohuvuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pekka Mykkänen totesi 16.12.1995 Helsingin Sanomissa WIDERin olevan Suomessa tunnettu enemmän rahoitussotkuistaan kuin tutkimustyöstä. WIDERiä oltiin suomalaislehdissä käsitelty yli tuhannessa artikkelissa ja WIDERiä pelastamaan kutsuttu Mihály Simai harmitteli, että "99 prosenttia kirjoituksista ei ollut ystävällisiä, yksi prosentti jutuista oli ystävällisiä ja objektiivisia". [6]

Ensimmäiset kriittiset lehtijutut WIDERistä ilmestyivät vuonna 1991. Ne käsittelivät tuhlailevana nähtyä rahankäyttöä ja tavoitteiden heikkoa saavuttamista. Instituutti toimi väliaikaisiksi tarkoitetuissa vuokratiloissa Helsingin Graniittitalossa, joissa oli paljon hukkatilaa ja kolmen miljoonan markan vuosivuokra. Instituuttiin oli palkattu runsaasti vierailevia tutkijoita ja yhteistyö suomalaisten tutkijoiden kanssa oli jäänyt vähäiseksi. Eräs instituutin perusajatuksista oli auttaa kehitysmaiden nuoria tutkijoita eteenpäin, mutta monet tutkijoista tulivat kuitenkin arvostetuista ja nimekkäistä läntisistä laitoksista. [7] Palkkiot ulkomaisille tutkijoille olivat avokätisiä samaan aikaan, kun suomalaisille korvamerkittyjä miljoonia saatettiin käyttää esimerkiksi hallintokuluihin. [8] Myöhemmin kävi ilmi, että eniten maksettiin Jeffrey Sachsille, yli kaksi miljoonaa dollaria parin kolmen vuoden sivutöistä. [9]

Vuonna 1992 lehdistössä kummasteltiin erikoislaatuisia varojenkierrätysoperaatioita, joissa Suomi antoi rahaa ruotsalaiselle Maailman Merenkulkuyliopistolle ja myöhemmin japanilaiselle Sasakawa-säätiölle sillä ehdolla, että nämä tukisivat WIDERiä. Uhkapelirahoitteisen Sasakawa-säätiön Afrikkaan kohdistuneessa hankkeessa, johon Suomi lahjoitti rahaa oli mukana myös rikolliseksi paljastunut BCCI-pankki. Politiikan toimittajat näkivät arveluttavina myös ulkoministeriön lyhyellä varoitusajalla järjestämät lisärahoitukset. Erityisen hälyttävänä pidettiin sitä, että järjestelyt salattiin eduskunnalta ja että lisäavustusten saamiseksi WIDERin johtaja Lal Jayawardena toistuvasti painosti ulkoministeriötä todeten instituutin toiminnan olevan vaarassa lakata varojen puutteeseen. [10]

Viimein helmikuussa 1993 Helsingin Sanomien Kuukausiliite julkaisi laajan artikkelin WIDERiin liittyvistä epämääräisyyksistä otsikolla ”Kallis prinssi”. Artikkelin ilmestyessä Suomi oli ehtinyt käyttää WIDERiin jo 300 miljoonaa markkaa. Sri Lankasta kotoisin oleva johtaja Lal Jayawardena oli palkannut suuren osan instituutin tutkijoista Etelä-Aasiasta osan ollessa Jayawardenan tai hänen vaimonsa ystäviä. Johtaja myös nosti jatkuvasti rahaa henkilökohtaisiin tai sukulaistensa kuluihin. Artikkelissa sanottiin:

”Jayawardenan tukijat kuuluivat yhteen YK:n vahvimmista klikeistä, eteläaasialaiseen valtaryhmään.

Ryhmä on vetänyt niin vahvasti yhtä köyttä, että esimerkiksi YK:n yliopiston sisällä puhutaan Sri Lankan-Intian mafiasta. Sen puuhat eivät välttämättä ole epärehellisiä. Ryhmän jäsenet vain sattuvat aina löytämään avoimiin virkoihin ehdolle jonkun keskuudestaan tai esimerkiksi myöntävät maanmiehilleen rahakkaita konsulttisopimuksia.” [11]

WIDERin talouden tutkimista vuonna 1990 vastusti Paavo Väyrysen ja kehitysyhteistyöosaston entisen osastopäällikön Benjamin Bassinin mukaan Martti Ahtisaari, joka oli ollut alusta asti WIDERin ja Jayawardenan voimakas tukija.[12] Vuoden 1994 presidentinvaalien alla epäilyjä Ahtisaaren WIDER-kytköksistä esitti kolme presidenttiehdokasta: Väyrynen, Toimi Kankaanniemi ja Keijo Korhonen. [13] [14] [15][16]

Institutionaaliset puitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

UNU:n neuvosto päättää periaatteista ja menettelytavoista, joita seurataan koko YK-yliopistossa. UNU-WIDER:n hallitus, jossa istuu tunnettuja taloustieteilijöitä, poliitikkoja ja yhteiskuntatieteilijöitä kaikkialta maailmasta, neuvoo instituuttia tutkimukseen liittyvissä asioissa. UNU-WIDER:n johtaja on vastuussa sekä instituutin tutkimustoiminnasta, että hallinnosta. Hän toteuttaa instituutin tutkimusohjelmaa johtokunnan ja neuvoston antamien suuntaviivojen mukaisesti. YK-yliopisto toimii hajautetusti niin kutsuttuna “verkostojen verkostona” globaalista poikkitieteellisestä näkökulmasta. Yliopistolla on päämaja Tokiossa, Japanissa. YK-yliopiston toiminta koostuu maailmanlaajuisesta tutkimus-, ja koulutuskeskusten verkostosta, jotka ovat yhteydessä laajaan kumppani-, ja yhteistyöinstituutioiden joukkoon.

Organisaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

UNU-WIDER:n tutkimustoimintaa koordinoidaan Helsingistä käsin, jossa työskentelevät instituutin omat tutkijat ja hallintohenkilökunta. Tutkimukseen osallistuu, omista instituutioistaan käsin, ulkoisten projektijohtajien ja tutkijoiden verkosto. Lukuisien yliopistojen tutkijoiden ja professorien lisäksi tähän ryhmään kuuluu YK-yliopiston, YK:n, ECLAC:n, UNDP:n, FAO:n, ILO:n, UNCTAD:n, UNICEF:n henkilökuntaa, kuin myös Bretton Woodsin instituutioiden, mukaanlukien Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston tutkijoita. Vierailevat tutkijat viettävät yleensä n. 3 kuukautta Helsingissä työskennellen senhetkisen tutkimusohjelman parissa. Taloustieteen jatko-opiskelijoilla on mahdollisuus tehdä 3 kuukautta kestävä harjoittelujakso UNU-WIDER:ssa.

Rahoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

UNU-WIDER perustettiin Suomen, Intian, Ruotsin kansainvälisen kehitysyhteistyöviraston (Sida) ja Nippon säätiön (Sasakawa säätiö, Japani) myötävaikutuksella ja tuella. Vielä tänäkin päivänä suurin osa keskeisistä menoista katetaan näiden tukijoiden perustaman lahjoitusrahaston turvin. Lisäksi Tanskan, Suomen, Italian, Norjan, Ruotsin ja Iso-Britannian hallitukset, sekä Arab Fund for Economic and Social Development (Kuwait), Ford säätiö, Yrjö Jahnsson säätiö (Suomi), MacArthur säätiö, Oracle (Suomi), Rockefeller-säätiö, SITRA (Suomi), UN-DESA, UNDP ja Maailmanpankki ovat aikojen saatossa rahoittaneet instituutin toimintaa. Jatkuvaa apua esim. työpajojen ja konferenssien järjestämisessä instituutti saa luontoissuorituksena mm. muilta YK järjestöiltä, yliopistoilta ja muilta kansainvälisiltä järjestöiltä.

Tämänhetkinen johtaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

UNU-WIDER:n nykyinen johtaja on tanskalainen tutkija Finn Tarp. Tarp on myös Kööpenhaminan yliopiston kehitystaloustieteen professori taloustieteen laitoksella, jossa hän myös suoritti tohtorin ja maisterin tutkintonsa taloustieteessä. Tarpilla on kolmenkymmenen vuoden kokemus akateemisen ja sovelletun kehitystaloustieteen alalta. Hänellä on omakohtaista kokemusta monista kehitysmaista, mukaanlukien pitkäaikaisia toimeksiantoja, ml. Swazimaa (kaksi vuotta), Mosambik (kahdeksan vuotta) ja Vietnam (kolme vuotta).

Finn Tarp on kansainvälisesti tunnustettu kehitysstrategian ja kehitysavun asiantuntija. Hänen tutkimuskohteisiinsa kuuluu köyhyys, tulonjako ja kasvu, mikro- ja makrotalous (sekä politiikka että mallinnus), maatalouspolitiikka ja suunnittelu, kotitalouksien ja yritysten kehitys, sekä talouden sopeuttaminen ja reformi (eli 'uudistus').

Edellisiä johtajia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Anthony Shorrocks

Matti Pohjola

Giovanni Andrea Cornia

Mihály Simai

Lal Jayawardena

Toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tutkimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

UNU-WIDER:n tutkimusohjelmaa muokataan kahden vuoden välein UNU-WIDER:n johtajan, YK-yliopiston neuvoston, UNU-WIDER:n hallituksen, tutkimushenkilöstön, johtavien taloustieteilijöiden ja instituuttia tukevien hallitusten edustajien välisessä konsultaatiossa.Tutkimushankkeita johtavat akateemiset projektijohtajat, jotka laativat tutkimusehdotuksia tutkimusohjelman puitteissa. Hankkeisiin kutsutaan tutkijoita kaikkialta maailmasta tekemään tutkimustyötä, jota esitellään ”työpajoissa” ja konferensseissa. Joissain tapauksissa voidaan myös järjestää yleinen ”call for papers” -kutsu. Ilmoitukset projekteista ja tapahtumista löytyvät instituutin nettisivuilta. Tyypillisesti UNU-WIDER järjestää kaksi suurta konferenssia kehitys-teeman ympärillä vuosittain Helsingissä. Kumpikin konferenssi kokoaa noin 100 tutkijaa esittelemään projektejaan ja tutkimustaan sekä keskustelemaan ajankohtaisista kehityskysymyksistä. Osanottajat ovat yleensä tutkijoita, poliitikkoja ja virkamiehiä, jotka tulevat akateemisesta yhteisöstä, hallituksista tai kehitysyhteisöistä. Erityisesti tutkijoita kehitysmaista ja naistutkijoita kannustetaan ottamaan osaa näihin tilaisuuksiin monipuolisen näkökulman takaamiseksi. Tutkimukset julkaistaan UNU-WIDER:n internetsivuilla (working papers). Instituutin sivuilta löytyy myös tutkimuksista tehtyjä lyhyitä yhteenvetoja, joihin sisältyy tietoa päättäjille (policy brief). UNU-WIDER:n kuukausijulkaisu WIDERAngle sisältää paljon tutkimusmateriaalia meneillä olevista tutkimusohjelmista.

Vuotuinen luento[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

WIDER:n vuotuiseen luentoon kutsutaan puhujaksi aina huomattava tutkija, jonka panos kehitystaloustieteen alueella on ollut merkittävä.

2010 Ronald Findlay - The Trade-Development Nexus in Theory and History

2009 Deepak Nayyar - Developing Countries in the World Economy: The Future in the Past?

2008 Kemal Derviş - The Climate Change Challenge

2006 Angus Deaton - Global Patterns of Income and Health: Facts, Interpretations, and Policies

2005 Nancy Birdsall - The World is not Flat: Inequality and Injustice in our Global Economy

2004 Dani Rodrik - Rethinking Growth Strategies

2003 Kaushik Basu - Global Labour Standards and Local Freedoms

2002 Jeffrey G. Williamson - Winners and Losers in Two Centuries of Globalization

2001 Frances Stewart - Horizontal Inequality: A Neglected Dimension of Development

2000 Jagdish N. Bhagwati - Globalization and Appropriate Governance

1999 A. B. Atkinson - Is Rising Income Inequality Inevitable? A Critique of the Transatlantic Consensus

1998 Joseph E. Stiglitz - More Instruments and Broader Goals: Moving Toward the Post-Washington Consensus

1997 Douglass C. North - The Contribution of the New Institutional Economics to an Understanding of the Transition Problem

Muu toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

UNU-WIDER ja AERC (African Economic Research Consortium) ovat aloittaneet yhteistyön ilmastonmuutokseen liittyvän valmiuden rakentamiseksi ja tutkimuksen parissa. Instituutit ovat rakentaneet yhteisen jatko-opiskelijoille suunnatun harjoittelu-ohjelman (PhD Research Internship Program), ja erikseen vieraileville tutkijoille suunnatun ohjelman UNU-WIDER/AERC Visiting Scholars Programme.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://www.gotothinktank.com/wp-content/uploads/2010GlobalGoToReport-ThinkTankIndex-UNEDITION-v13.pdf
  2. http://www.wider.unu.edu/aboutus/people/nobel-laureates/en_GB/index-2/
  3. Helsingin Sanomat. 7.2.1992
  4. http://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1984/19840036
  5. http://www.wider.unu.edu/research/Database/en_GB/database/
  6. Helsingin Sanomat. 16.12.1995
  7. Helsingin Sanomat. 9.6.1991
  8. Helsingin Sanomat. 29.9.1991
  9. Helsingin Sanomat. 11.7.1993
  10. Helsingin Sanomat. 1.9.1992
  11. Helsingin Sanomat, kuukausiliite. 6.2.1993
  12. Helsingin Sanomat. 14.11.1993. Widerin opetukset
  13. Väyrynen, Paavo: On muutoksen aika 2. WSOY 1993. ISBN 951-0-19109-4.
  14. Hurri, Maija: Toimi Kankaanniemi, periaatteen mies. RV-kirjat. 1993. ISBN 951-606-365-9.
  15. Kainuun Sanomat 19.4.1993
  16. Sainio, Pentti: Operaatio Ahtisaari. Art House. 1993. ISBN 951-884-140-3.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]