Joseph Stiglitz
| Joseph Stiglitz | |
|---|---|
.jpg) Stiglitz vuonna 2019 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 9. helmikuuta 1943 Gary, Yhdysvallat |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | MIT |
| Väitöstyön ohjaaja | Robert Solow |
| Oppilaat | Janet Yellen |
| Tutkimusalue | Taloustiede ja screening |
| Palkinnot |
 Nobelin taloustieteen palkinto |
| Aiheesta muualla | |
| www.josephstiglitz.com | |
Joseph Stiglitz (s. 9. helmikuuta 1943 Gary, Indiana, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen ekonomisti. Laajan akateemisen tuotantonsa lisäksi Stiglitz on kirjoittanut useita laajemmalle yleisölle suunnattuja teoksia, joista Globalisaation sivutuotteet on käännetty suomeksi. Stiglitz tunnetaan erityisesti kriittisistä näkemyksistään globalisaatiosta ja kansainvälisistä organisaatioista kuten Kansainvälisestä valuuttarahastosta. Tästä huolimatta Stiglitz on toiminut vaikutusvaltaisissa tehtävissä Maailmanpankissa, kuten pankin pääekonomistina ja ”senior vice presidenttinä”. Stiglitz sai taloustieteen Nobel-palkinnon vuonna 2001 epäsymmetrisen informaation vaikutuksen tutkimuksesta yhdessä George Akerlofin ja Michael Spencen kanssa.
Taloustieteilijä Martin Wolfin mukaan Stiglitz on poikkeus taloustieteilijöiden yleensä markkina- ja globalisaatiomyönteisiin näkemyksiin.[1]
Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Stiglitz syntyi juutalaiseen perheeseen. Hänen isovanhempansa olivat maahanmuuttajia Keski-Euroopasta.[2] Hän opiskeli ensin Amherst Collegessa vuosina 1960–1963 ja siirtyi sitten jatko-opiskelijaksi Massachusetts Institute of Technologyyn (MIT). Vuosina 1965 ja 1966 hän opiskeli Chicagon yliopistossa Fulbright-stipendiaattina. Stiglitz suoritti tohtorintutkintonsa MIT:ssä vuonna 1967 Paul Samuelsonin oppilaana. Akateemisen uransa alkuvaiheissa Stiglitz työskenteli useissa johtavissa yhdysvaltalaisissa yliopistoissa. Hän on Columbia Universityn kansantaloustieteen professori.
Akateemisen uransa lisäksi Stiglitz on toiminut useissa tehtävissä Yhdysvaltain hallinnossa ja Maailmanpankissa. Vuosina 1995–1997 Stiglitz toimi presidentti Bill Clintonin taloudellisten neuvonantajien puheenjohtajana.
Taloustieteen tutkimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Stiglitz tunnetaan epäsymmetriseen informaatioon liittyvästä tutkimuksesta ja erityisesti erottelua (screening) tarkastelevan teorian kehittämisestä. Teoria tarkastelee taloudellisen agentin käyttämää tekniikkaa, jolla hän saa tietoonsa toisen agentin yksityistä informaatiota.
Perinteisessä uusklassisessa teoriassa oletetaan, että markkinat ovat aina tehokkaat lukuun ottamatta tiettyjä rajattuja markkinahäiriöiden tapauksia. Epäsymmetrisen informaation teorian valossa näyttää kuitenkin siltä, että markkinat ovat tehokkaat vain harvoin. Stiglitzin tutkimus tukee käsitystä, että monissa tapauksissa hallinnon sääntelyllä voidaan saada aikaan Pareto-parannus eli parantaa kaikkien osapuolten asemaa. Näin ollen epäsymmetrisen informaation teoria on laajentanut toimenpiteiden kirjoa, joilla markkinoiden toimintaan tulisi puuttua, verrattuna uusklassisen teorian näkökulmaan.
Stiglitz on tehnyt tutkimusta tehokkuuspalkoista, ja hänen mukaansa on nimetty työttömyyden syytä selittävä Shapiro-Stiglitz-malli. Uusklassisen teorian mukaan työttömien työnhakijoiden tulisi tarjoutua töihin alhaisilla palkoilla eikä näin ollen työttömyyttä esiintyisi. Kysymyksenä on kuitenkin ollut, miksi vastentahtoista työttömyyttä silti esiintyy (vaikka minimipalkkoja ei olisi). Shapiro-Stiglitz-mallissa otetaan huomioon, että työntekijät valitsevat kuinka ahkerasti työskentelevät ja että yrityksille tulee kustannuksia ahkeruuden seurannasta. Mallin perusteella palkat reagoivat suhdanteisiin laiskasti. Matalasuhdanteessa työn kysynnän väheneminen tuo palkkoihin laskupainetta. Palkkojen lasku taas vähentäisi kuitenkin työntekijöiden ahkeruutta ja lisäisi laiskottelun todennäköisyyttä. Laiskottelua estääkseen yritykset eivät halua laskea palkkoja tarpeeksi, jotta työllisyystaso pysyisi yllä ja työttömyys nousee.
Stiglitz on todennut, että pörssejä ei tarvittaisi, jos arvopapereita voitaisiin myydä vapailla markkinoilla. Tosin pörssivoittojen mahdollisuus kaventuisi, kun oikean informaation puutteesta johtuva epätietoisuus ja sijoitustoiminnan läpinäkyvyys lisääntyvät.[3]
Näkemyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Stiglitz sanoi vuoden 2017 lopulla, että monikansalliset yritykset ovat kaavailleet globalisaatiomyönteiset kauppasopimukset kansalaisten ja työntekijöiden kustannuksella ja salassa heiltä. Stiglitzin mukaan taloudelliset hyödyt on jaettava tasaisemmin, jotta maailmantalous voi toimia. Stiglitzin mukaan Yhdysvallat ei voi irrottautua maailmantaloudesta ja tuoda tällä tavalla takaisin mennyttä aikaa. Stiglitzin mukaan teollisuuden siirtäminen takaisin kehittyneeseen maahan ei luo työpaikkoja, sillä valmistusteknologia on kehittynyttä (työntekijöiden sijaan käytetään robotteja ja ne vähät työpaikat joita syntyy edellyttävät korkeampia taitoja).[4]
Stiglitz sanoi vuoden 2017 lopulla BBC:n haastattelussa, että perustulon sijaan Skotlannin hallituksen pitäisi ensisijaisesti keskittyä tulonsiirtojen priorisointiin niille jotka tarvitsevat niitä eniten, työpaikkojen luontiin jotta jokaiselle joka haluaa työpaikan on saatavilla työpaikka sekä elämiseen riittävän palkan varmistamiseen heille jotka työskentelevät kokopäiväisesti. Stiglitz ajattelee, että tulonsiirrot pitää kohdistaa niitä tarvitseville eikä jakaa tasaisesti kaikille. Stiglitz pitää kuitenkin perustuloa teknologisen työttömyyden ratkaisuna, mutta painottaa, että perustulo ei ole kokonaisvaltainen ratkaisu teknologiseen työttömyyteen.[5]
Stiglitz sanoi vuonna 2018, että ilman muutosta senhetkiseen malliin, tulee tekoälyn myötä yhteiskunta kulkemaan kohti eriarvoisempia palkkoja, tulojen ja vaurauden epätasaista jakautumista ja luultavasti korkeampaa työttömyyttä ja jakautuneempaa yhteiskuntaa. Stiglitzin mukaan se ei ole väistämätöntä ja mainitsee, että yhteiskunta voi olla vauraampi, hedelmät tasaisemmin jaetut ja työviikko voisi lyhentyä 25–30 viikkotuntiin.[6]
Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Stiglitz on naimisissa kolmatta kertaa.
Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Stiglitz, Joseph (1988) "Economics of the Public Sector" New York: W. W. Norton
- Walsh, Carl & Stiglitz, Joseph (2002) Economics. New York: W.W. Norton & Company.
- Walsh, Carl & Stiglitz, Joseph (2002) Principles in Macroeconomics. New York: W.W. Norton & Company.
- Stiglitz, Joseph (2002) Globalisaation sivutuotteet Like Kustannus Oy ISBN 952-471-430-2
- Greenwald, Bruce & Stiglitz, Joseph (2003) Towards a New Paradigm in Monetary Politics. Cambrididge: Cambridge University Press.
- Stiglitz, Joseph (2004) The Roaring Nineties. Why We're Paying the Price for the Greediest Decade in History Penguin ISBN 0-14-101431-8
- Stiglitz, Joseph (2010) Freefall: America, Free Markets, and the Sinking of the World Economy. Allen Lane.
- Stiglitz, Joseph, et. al. (2010) The Stiglitz Report - Reforming the International Monetary and Financial Systems in the Wake of the Global Crisis. New York: The New Press.
- Stiglitz, Joseph, et. al. (2010) Mismeasuring Our Lives - Why GDP Doesn't Add Up. New York: The New Press.
- Stiglitz, Joseph (2012) The Price of Inequality: How Today's Divided Society Endangers Our Future. New York: W. W. Norton & Company
- Stiglitz, Joseph (2015) The great divide: unequal societies and what we can do about them. New York: W.W. Norton & Company.
- Stiglitz, Joseph (2016) The Euro: And its Threat to the Future of Europe. London: Allen Lane.
Valikoituja tieteellisiä artikkeleita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Stiglitz, Joseph & Dixit, Avinash. 1977. Monopolistic competition and optimum product diversity. The American Economic Review 67(3), 297–308.
- Stiglitz, Joseph & Weiss, Andrew. 1981. Credit rationing in markets with imperfect information. The American Economic Review 71(3), 393–410.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lönnfors, Per-Erik: Pelastakaa maailma – polttakaa taloustieteen oppikirjat. Helsinki: WSOY, 1999. ISBN 951-9387-60-9.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ "Why Globalization Works" (Yale University Press 2005) ISBN 0-300-10252-6, sivu 8. Myös Wolf on arvostellut Maailmanpankkia rajusti (sivut xiii - xv ja 281).
- ↑ Colin Read: The Public Financiers: Ricardo, George, Clark, Ramsey, Mirrlees, Vickrey, Wicksell, Musgrave, Buchanan, Tiebout, and Stiglitz, s. 200–205. London: Palgrave Macmillan UK, 2016. ISBN 978-1-137-34134-1. Teoksen verkkoversio (viitattu 5.3.2021). en
- ↑ Pelastakaa maailma – polttakaa taloustieteen oppikirjat, Per-Erik Lönnfors, WSOY 1999, sivu 110
- ↑ https://www.theguardian.com/business/2017/dec/05/globalisation-time-look-at-past-plot-the-future-joseph-stiglitz
- ↑ https://basicincome.org/news/2017/11/scotland-uk-nobel-winning-economist-joseph-stiglitz-cautions-basic-income-bbc-interview/ (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ https://www.theguardian.com/technology/2018/sep/08/joseph-stiglitz-on-artificial-intelligence-were-going-towards-a-more-divided-society
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Joseph Stiglitzin kotisivut (Arkistoitu – Internet Archive)
- Hannu Vartiainen: Taloustieteen Nobel epäsymmetrisen informaation tutkijoille. Kansantaloudellinen aikakauskirja, 2001, 97(4). vsk, s. 533-547. Artikkelin verkkoversio.
- Joseph Stiglitzin Nobel-luento 8.12.2001 Tukholman yliopistossa
| ||||||||||||||||||||||
