Tarmo Nuotio

Tarmo Nuotio (6. elokuuta 1916 Loimaa – 9. huhtikuuta 2009 Kirkkonummi) oli suomalainen pappi ja kuoronjohtaja. Hän oli arvoltaan rovasti.

Nuotio vihittiin papiksi vuonna 1941, ja hän aloitti uransa sotilaspappina. 1950-luvulla työskennellessään Keski-Helsingin seurakunnassa hän oli mukana perustamassa Cantores Minores -kuoroa, jonka ensimmäisenä johtajana hän toimi vuosina 1952–1954. Hän jatkoi toimimista kuoron toiminnanjohtajana vielä 1960-luvulle. Nuotiosta tuli vuonna 1965 Etelä-Espoon seurakunnan kirkkoherra. Hän toimi tässä tehtävässä, kunnes seurakunta vuonna 1975 jaettiin kahtia ja syntyivät Espoonlahden ja Olarin seurakunnat. Nuotio toimi seurakunnan jakamisen jälkeen Olarin kirkkoherrana, kunnes jäi eläkkeelle vuonna 1979.

Uransa aikana Nuotio myös esimerkiksi johti NMKY:n sekakuoroa ja opetti Sibelius-Akatemiassa sekä Helsingin yliopistossa. Hänellä oli radiosähköttäjän tutkinto 1940-luvulta, ja hän toimikin radistien sijaisena rahtilaivoilla. Hän oli Suomen Radiosähköttäjäliiton puheenjohtajana 1954–1969 ja pääsi myöhemmin sen kunniapuheenjohtajaksi.

Päästyään eläkkeelle Nuotio asettui Saloon. Vaimonsa Elvin kuoltua hän meni vuonna 1994 uusiin naimisiin Hanna Kinnusen kanssa. Pariskunta muutti Kirkkonummelle, jossa Nuotio kuoli 92-vuotiaana pitkään sairastettuaan.

Lähteet

• Rovasti Tarmo Nuotio in memoriam^{[vanhentunut linkki]} Espoolaiset.fi
• Tarmo Nuotio. Muistokirjoitus^{[vanhentunut linkki]} Helsingin Sanomat