Suomisen Olli yllättää

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Suomisen Olli yllättää
Elokuvan juliste.
Elokuvan juliste.
Ohjaaja Orvo Saarikivi
Käsikirjoittaja Tuttu Paristo
Tuottaja T. J. Särkkä
Säveltäjä Väinö Haapalainen
Kuvaaja Armas Hirvonen
Leikkaaja Orvo Saarikivi
Lavastaja Karl Fager
Pääosat Lasse Pöysti
Kalevi Hartti
Ekke Hämäläinen
Topi Ruuth
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Suomen Filmiteollisuus
Ensi-ilta 26. elokuuta 1945
Kesto 88 minuuttia
Alkuperäiskieli suomi
Edeltäjä Suomisen Olli rakastuu
Seuraaja Taas tapaamme Suomisen perheen
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Suomisen Olli yllättää on Orvo Saarikiven ohjaama mustavalkoinen suomalainen elokuva vuodelta 1945. Se valmistui kuudesta Suomisen perhe -elokuvasta viidentenä. Elokuva kertoo Helsingin Töölössä asuvan Suomisen Ollin ja hänen koulukavereidensa vaikeuksista palata sotamiehistä koulupojiksi.

Suomisen Olli yllättää esitettiin televisiossa ensimmäisen kerran 4. toukokuuta 1958. Elokuva on mustavalkoinen ja se on julkaistu DVD:nä.

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Lasse Pöysti  Olli  
 Kalevi Hartti  Eka, Erkki Mäkelä  
 Ekke Hämäläinen  Paul, "Polle"  
 Topi Ruuth  Janne  
 Sirkka Osmala  Laura  
 Regina Heinonen  Ritva  
 Maire Suvanto  Pipsa  
 Yrjö Tuominen  isä, tuomari Suominen  
 Elsa Turakainen  äiti, Aino Suominen  
 Seija Saarikivi  Marja  
 Martti Saarikivi  Matti  
 Siiri Angerkoski  Hilda  
 Eino Kaipainen  opettaja Kaisla, "Kuikka"  
 Topo Leistelä  rehtori  
 Jalmari Rinne  historian lehtori  
 Kaisu Leppänen  Zuleima Johansson  
 Kyllikki Forssell  nuorempi naisopettaja  
 Assi Nortia  Kirre  
 Maikki Sälehovi  vanhempi naisopettaja  
 Sylvi Palo  asfalttikukka  
 Aino Lohikoski  Kerttu-täti  
 Matti Aulos  tuomari  
 Onni Korhe  Nick  
 Oiva Ollikkala  Kuokkanen  
 Irja Koljonen  Pirre  
 Olavi Saarinen  vahtimestari  
 Veikko Laakso  poika  
 Leo Sarri  emigranttiryssä  
 Hilly Lindqvist  maatuska  
 Lempi Haukio  sisäkkö  
 Katri Jaakkola  palvelijatar  
 Veikko Linna  karkea mies  

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vasemmalta Polle (Hämäläinen), Zuleima (Leppänen), Eka (Hartti) ja Olli (Pöysti).

Toinen maailmansota on päättynyt. Muiden mukana myös Olli, Eka, Janne ja Polle luopuvat aseistaan ja valmistautuvat siviiliin. Polle iloitsee edessä avautuvasta vapaasta elämästä, johon Olli toteaa: "Koululaisiahan meistä kaikista taas tulee!" Kotona Ollia odottaa iloinen vastaanotto. Perhe on tyytyväinen, kun poika on saatu ehjänä kotiin. Ensimmäisen siviili-iltansa Olli viettää elokuvissa tyttöystävänsä Ritvan kanssa. Suhde vaaleahiuksiseen neitoon on kuitenkin laimenemaan päin. Palatessaan yksin elokuvista Olli törmää Ekaan, jonka luo hän lähtee vierailulle. Myös Laura, Ekan sisko, on kotona ja puheeksi tulevat kouluasiat. Armeijalle aikaansa antaneet miehet ovat jääneet jälkeen kouluopinnoissa. Laura lupaa auttaa ja lättyjen paiston lomassa hän vaihtaa Ollin kanssa muutaman lemmekkään katseen. Ollille, Ekalle ja muille rintamalla olleille tulee yllättäviä vaikeuksia sopeutua koulupojan asemaan. Erityisesti opettaja Kaislan eli "Kuikan" pedagogiset kyvyt osoittautuvat vajavaisiksi, hän ei tule lainkaan toimeen sotaväestä palanneiden oppilaiden kanssa. Opettajat jakautuvat kahteen rintamaan poikien suhteen, osa ymmärtää heidän asemansa kirjan ja kiväärin välissä, osa haluaisi vetää tiukkapipoista linjaa. Olli ja Eka ovat kateellisia Jannelle, joka on valmistumassa ammattiin, ja on kenties vuoden päästä jo naimisissa! Kotonakin Olli on huonotuulinen ja hermostunut. Opiskelun sijasta hän alkaa keskittyä yhä tiiviimmin hauskanpitoon.

Ollin rahat hupenevat nopeasti ja hän velkaantuu. Ratkaisu rahahuoliin istuu ravintolassa turkiksiin verhoutuneena, jalokiviä kimallellen. Tyylikäs rouva Zuleima Johansson tarvitsee apulaisia ostamaan koruja puolestaan. Sodanjälkeisen inflaatiovaaran takia hän aikoo sijoittaa erään henkilön rahoja niin sanottuun reaaliomaisuuteen, jonka saanti on ankarasti säännösteltyä. Olli, Polle ja Eka alkavat juosta Zuleiman bulvaaneina koruliikkeissä. Poikien vieraillessa Zuleiman luona tämän rikoskumppani tulee paikalle. Eräiden varastettujen turkisten suhteen on aivan hurja kiire! Ne on saatava pian pois Zuleiman asunnosta. Rikoskumppaninsa kanssa Zuleima järjestää näytelmän pojille, jossa edellinen esittää Zuleiman väkivaltaista entistä puolisoa, joka uhkaa viedä Zuleiman turkikset saadakseen rahaa viinaan. Hyvässä uskossa Olli, Polle ja Eka alkavat salakuljettaa turkiksia turvaan Zuleiman asunnosta. Pojat voivat jatkaa rilluttelua Zuleimalta saamillaan palkkioilla. Viini virtaa ja koulunkäynti kärsii. Ollin vanhemmat Väinö ja Aino huolestuvat poikansa yöjuoksuista. Kotona Olli hermostuu vanhemmilleen. Raivostuneena hän tilittää, ettei ollut lainkaan liian nuori lähtemään sotaan ja nyt häntä yritetään taas paimentaa kuin keskenkasvuista. Purkauksen jälkeen Olli ja Eka viettävät villin illan ja villin yön. Seuraa krapulapäivä, jolloin Olli ja Eka lupaavat Lauralle parantaa tapansa.

Tilanne mutkistuu, kun Zuleiman epämääräiset aikeet paljastuvat pojille. He tajuavat olleensa osa rikollista toimintaa. Olli masentuu ja alkaa miettiä äärimmäistä vaihtoehtoa; hän aikoo tappaa itsensä huoneessaan, mutta peruu aikeensa. Zuleiman tapaus on puheenaiheena myös Suomisten päivällispöydässä. Ensimmäisestä Suomisen perhe -elokuvasta tuttu Kerttu on herrasväen vieraana ja hehkuttaa kuinka hienoa on, että Suomessakin on kansainvälisen tason rikollisia! Olli tietenkin vaivaantuu tilanteesta. Odottaako vankila hyvinkasvatettua Suomisen vesaa? Laura kehottaa Ollia kertomaan Väinölle puuhistaan Zuleiman kanssa. Ensijärkytyksen jälkeen Väinö ottaa yhteyttä Zuleiman juttua tutkivaan viranomaiseen. Vankilaan pojat eivät sentään joudu, vaan selviävät asiasta terveellisellä säikähdyksellä. Olli ja Eka tekevät täyskäännöksen ja alkavat keskittyä koulunkäyntiin. Arvosanat paranevat. Eräällä hiihtoretkellä kevättalvisilla hangilla Lauran kanssa Olli tapaa Ritvan, joka pyytää häntä bileisiin, mutta Olli kieltäytyy. Ylioppilaskirjoitukset odottavat. Ja koittaa juhlapäivä: Olli, Eka ja kumppanit julistetaan ylioppilaiksi. Rehtori painottaa juhlapuheessaan uusien ylioppilaiden ratkaisevaa eroa rauhan oloissa opiskelleisiin ja valmistuneisiin edeltäjiinsä. Suvivirren sävelet vievät loppukohtaukseen, jossa Olli kertoo Lauralle keväisessä puistossa olevansa onnellinen, vaikkei olisi sitä "oikein ansainnutkaan".

Arviot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aamulehti arvioi elokuvaa: "Suomisen Olli yllättää jatkaa onnistuneesti Suomisen Ollin jo perinteitä omaavaa filmikuvausta." Suomen Sosialidemokraatti luonnehti elokuvan käsikirjoitusta "liian ulkokohtaiseksi ja pintapuoliseksi". Elokuva on aiheeltaan vakava, mutta eräs vuoden 2012 kriitikko piti sitä silti pinnallisena komediana.[1]

Huomioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomisen Olli yllättää keräsi teatterikatsojia kohtalaisen hyvin. Pöysti kirjoitti ylioppilaaksi keväällä 1945, ja elokuvan kuvaukset päästiin aloittamaan sen jälkeen. Lauraa näytellyt Osmala löydettiin Pöystin ystäväpiiristä.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Päivän elokuvia, Tv-maailma, 6/2012 sivu 13
  2. https://www.elonet.fi/fi/elokuva/121580

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]