Suvivirsi

Wikipedia

Visbyn lähellä sijaitseva Hångerin lähde, jonka luona Kolmodin perimätiedon mukaan sai innoituksen Suvivirren kirjoittamiseen

Jo joutui armas aika eli Suvivirsi (ruots. Den blomstertid nu kommer) on virsikirjassa virsi numero 571. Siinä on kuusi säkeistöä.

Virren säveltäjää ei tunneta, ja siksi virsikirjassa on vain merkintä "Ruotsissa 1697". Säveltä pidetään yleisesti ruotsalaisena kansansävelenä, joskin sitä on arveltu myös saksalaisperäiseksi^[1]. Alkuperäiset sanat kirjoitti luultavasti Gotlannin piispa Israel Kolmodin kesäisellä saarnamatkallaan vuonna 1694. Perimätiedon mukaan hän sai niihin innoituksen Hångerin lähteellä lähellä Visbyä^[2]. Tästä ei kuitenkaan olla varmoja, ja siksi virsikirjassa sanoittaja on ilmoitettu näin: Israel Kolmodin (?) 1694. Virren suomensi virsikirjatoimikunnan puheenjohtaja Erik Cajanus jo vuonna 1700,^[3], ja se oli mukana jo vuoden 1701 virsikirjassa. Suomennosta on uudistettu vuosina 1867 ja 1937.

Virren viidennen säkeistön kielikuvat, joissa Jeesusta verrataan Saaronin liljaan ja laulajan sielua Libanoniin, viittaavat Raamatun Laulujen lauluun.^[2][4][5]

Virren kolme ensimmäistä säkeistöä lauletaan Suomessa ja Ruotsissa joka vuosi koulujen kevätjuhlissa. Kirkoissa suvivirsi lauletaan yleensä juhannuspäivän jumalanpalveluksessa^[2], ja sen on myös yleinen kesän häätilaisuuksien virsi. Suvivirsi on verkkovirsikirjan suosituin virsi.^{[6]lähde tarkemmin?}

Turun tuomiokirkon edustalla lauloi 25. toukokuuta 2007 lähes 12 000 koululaista suvivirren, kun heidät koottiin viettämään kouluvuoden päätösjumalanpalvelusta. Kerralla paikalla oli noin 4 000 lasta, sillä päätösjumalanpalveluksia oli kolme. Tapaus oli osa Turun kirkkopäivien ohjelmaa.

[muokkaa] Virren sanat

1. Jo joutui armas aika
ja suvi suloinen.
Kauniisti joka paikkaa
koristaa kukkanen.
Nyt siunaustaan suopi
taas lämpö auringon,
se luonnon uudeks' luopi,
sen kutsuu elohon.

2. Taas niityt vihannoivat
ja laiho laaksossa,
puut metsän huminoivat
taas lehtiverhossa.
Se meille muistuttaapi
hyvyyttäs', Jumala,
ihmeitäs' julistaapi
se vuosi vuodelta.

3. Taas linnut laulujansa
visertää kauniisti,
myös eikö Herran kansa
Luojaansa kiittäisi!
Mun sieluni, sä liitä
myös äänes' kuorohon
ja armon Herraa kiitä,
kun laupias hän on.

4. Oi Jeesus Kristus jalo
ja kirkas paisteemme,
sä sydäntemme valo,
ain asu luonamme.
Sun rakkautes liekki
sytytä rintaamme,
luo meihin uusi mieli,
pois poista murheemme.

5. Ei vertaistasi sulle,
sä lilja Saaronin.
Suo armos lahjat mulle
ja kaste Siionin.
Kun Henkes virvoituksen
vain sielu saanut on,
keväisen kaunistuksen
se saa kuin Libanon.

6. Maan, meren anna kantaa
runsaasti lahjojas,
tarpeemme meille antaa
sun siunauksestas.
Suo suloisuutta maistaa
myös sielun sanassas,
ain armos sille paistaa,
niin on se autuas.

[muokkaa] Lähteet

• http://evl.fi/Virsikirja.nsf

[muokkaa] Viitteet

1. ↑ Otavan iso musiikkitietosanakirja, 3. osa (Herz-Laudes), art. Jo joutui armas aika, Otava 1978, ISBN 951-1-04553-9
2. ↑ ^{2,0 2,1 2,2} Tauno Väinölä:Virsikirjamme virret, Kirjapaja 2008, ISBN 978-951-607-611-2
3. ↑ Yliopisto-lehti
4. ↑ Laul.l. 2:1
5. ↑ Laul.l. 4:11-15
6. ↑ STT 25.6.2007

[muokkaa] Aiheesta muualla

Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta:

Vanha Virsi, N:o 318

• Virsi 571: Jo joutui armas aika
• Suvilaulu, uudelleensanoitetut (uskonnollisesti neutraalit) kolme ensimmäistä säkeistöä

Tämä uskontoihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.