Sitrusheinät
| Sitrusheinät | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Sitruunaruohoa | ||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||
| |
Sitrusheinät[2][3] eli sitruunaruohot (Cymbopogon) on noin 55 lajia käsittävä heinäkasvisuku. Suvun lajit ovat monivuotisia, jopa kaksimetrisiksi kasvavia heiniä, jotka tuoksuvat voimakkaasti sitruunalle. Lajeja kasvaa laajalla alueella Afrikan, Aasian ja Oseanian trooppisilla ja lämpimillä alueilla. Suvun tärkeimmät lajit ovat malabarinsitrusheinä (Cymbopogon flexuosus), joka kasvaa Kambodžasta Intiaan ja Sri Lankaan ulottuvalla alueella, sekä intiansitrusheinä (Cymbopogon citratus), joka lienee alun perin peräisin Malesiasta.
Sitruunaruoho on tärkeä ja keskeinen mauste monissa Kaakkois-Aasian keittiöissä, etenkin thaimaalaisessa sekä vietnamilaisessa. Kasvista käytetään lehtiruusukkeen pehmeää sisäosaa ja se lisätään ruokaan tavallisesti tuoreena tai soseutettuna. Joissakin Afrikan maissa sitruunaruohosta tehdään teetä. Sekä tuoksu että maku muistuttavat sitruunaa, muttei kuitenkaan sisällä sitrushedelmien hapokkuutta. Maun lähteenä on sitraali, jota on kasvin sisältämästä öljystä jopa 80 %.
Maustekäytön lisäksi joitakin lajeja käytetään hajuste- ja kosmetiikateollisuudessa.[4] Lisäksi sitruunaruoholla uumoillaan olevan myös terveydellisiä vaikutuksia potentiaalisena särkylääkkeenä. [5]
Lähteet [muokkaa]
- ↑ ITIS
- ↑ ONKI-ontologiapalvelu, Kassu (suomenkieliset nimet) Suomen Biologian Seura Vanamon putkilokasvien nimistötoimikunta. Viitattu 13.8.2012.
- ↑ Ella Räty, Pentti Alanko: Viljelykasvien nimistö. Helsinki: Puutarhaliiton julkaisuja, 2004. ISBN 951-8942-57-9.
- ↑ Lemon Grass Gernot Katzer’s Spice Pages
- ↑ Mediuutiset Sitruunaruoho taltuttaa migreenin
Aiheesta muualla [muokkaa]
- United States Department of Agriculture (USDA): Cymbopogon (englanniksi)
- Flora of China: Cymbopogon (englanniksi)