Siltalan pehtoori (vuoden 1934 elokuva)

Siltalan pehtoori
Kurt (Rinne) ja Lilli (Taini).
Ohjaaja	Risto Orko
Käsikirjoittaja	Hilja Jorma Olli Nuorto
Perustuu	Harald Selmer-Geethin romaanin Inspektorn på Siltala (1903) suomennokseen Siltalan pehtori (suom. Aarni Kouta, 1904) ja siitä Hj. Procopén tekemään näytelmäsovitukseen (suom. J. Maanpää 1919).
Tuottaja	Väinö Mäkelä
Säveltäjä	Jooseppi Rautto
Kuvaaja	Theodor Luts
Leikkaaja	Risto Orko
Lavastaja	Armas Fredman
Pääosat	Hanna Taini Jalmari Rinne
Valmistustiedot
Valmistusmaa	Suomi
Tuotantoyhtiö	Suomi-Filmi
Ensi-ilta	11. marraskuuta 1934
Kesto	87 minuuttia
Alkuperäiskieli	suomi
Budjetti	400 000 mk
Aiheesta muualla
Elonet

August (Tuominen) ja Hugo (Laakso) ulkosalla.

Siltalan pehtoori (Inspektorn på Siltala) on Risto Orkon ohjaama elokuva vuodelta 1934. Sen käsikirjoitus perustuu Harald Selmer-Geethin romaanin Inspektorn på Siltala (1903) suomennokseen Siltalan pehtori (suom. Aarni Kouta 1904) ja osittain Hj. Procopén tekemään näytelmäsovitukseen, jonka on suomentanut J. Maanpää.

Elokuvan naispääosan esittäjä on aikakauden suuri elokuvatähti, kuvankaunis Hanna Taini, joka lopetti näyttelemisen 1942, vaikka eli sen jälkeen vielä 50 vuotta. Kreditoimattomana sisäkkönä näyttelee vuoden 1934 Miss Suomi Anna-Liisa Fahler.

Elokuvaa kuvattiin Lohjalla Laakspohjan kartanossa. Elokuva rikkoi ensimmäisenä suomalaisena elokuvana miljoonan katsojan rajan.

Näyttelijät

Näyttelijä	... Rooli
Hanna Taini	... Lilli Lind, Siltalan omistaja
Jalmari Rinne	... Kurt Alarik Paul, pehtori Siltalassa
Uuno Laakso	... luutnantti Hugo Mandelcrona
Yrjö Tuominen	... kamreeri August Suvanto
Elna Hellman	... Miina, emännöitsijän tytär
Matti Lehtelä	... Aaretti, kartanon renki
Eila Virtanen	... Liina, emännöitsijän tytär
Vappu Elo	... paronitar Anette Silfversköld
Kosti Koski	... paroni Axel Silfversköld
Kaisu Puuska	... leskiruustinna Hanell
Anna-Liisa Fahler	... Siltalan sisäkkö (ei mainittu näyttelijälistassa)

Juoni

Siltalan kartanoon saadaan uusi pehtori, Kurt Alarik Paul. Hän ei suostu asumaan pehtorille varatussa murjussa, vaan vaatii parempia asuinoloja. Piiat ihailevat ja ihmettelevät pehtorin otteita. Kurtin ensimmäinen tapaaminen Siltalan omistajan Lilli Lindin kanssa menee puihin. Paroni Silfversköld on nimittäin valehdellut Kurtille, että leskiruustinna Hanell on Siltalan valtiatar, jolloin Kurt kohtelee Lilliä pelkkänä tytönhupakkona. Tilanne laukeaa kun Silfversköld paljastaa totuuden Kurtille. Lilli paheksuu Silfversköldin pilaa. Silfversköld on Kurtin opiskelutoveri, ja ihmettelee miksi Kurt on ottanut työpaikan pehtorina. Kurt on tosiasiassa rikas kartanonomistaja Uudeltamaalta; hän on ottanut pehtorin pestin vedonlyönnin seurauksena. Hän ei halua Silfversköldin paljastavan salaisuutta.

Kartanossa ovat vierailulla myös Lillin miesvainaan, kapteeni Lindin sukulainen luutnantti Hugo Mandelcrona ja kamreeri August Suvanto. Kapteeni Lind määräsi testamentissaan, että Lillin on vuoden kuluessa avioiduttava Hugon kanssa tai maksettava tälle perintöä puoli miljoonaa markkaa. Hugon mielestä hänen avioliittonsa Lillin kanssa on jo lähes lukkoon lyöty. Hän käyttäytyy liioitellun itsevarmasti, keikaroi ja keimailee. Lilli pitää Hugosta, mutta ei halua naimisiin hänen kanssaan. Eräänä iltana Kurt kutsutaan herrasväen seuraan viettämään iltaa. Lilli lumoutuu pehtorin lauluesityksestä. Vähitellen heidän suhteensa syvenee. Rakkauden liekit alkavat kyteä.

Elokuvan subrettipari ovat renki Aaretti ja piika Miina. Aaretti havittelee Miinan kättä, mutta Miina pysyy tylynä miestä kohtaan. Lilli taasen alkaa epäillä että Kurt on pihkaantunut Miinaan. Hän tekee romanttisia tulkintojaan nähdessään Kurtin Miinan aitanovella ja Miinan halailemassa Kurtia sen jälkeen kun tämä on kesyttänyt raivostuneen hevosen. Todellisuudessa pehtorin ja Miinan välillä ei ole mitään romanttista.

Kurt saa Siltalan kartanon talouden järjestykseen. Lilli sen sijaan väsyy ja matkustaa pois. Hän ilmoittaa palaavansa syyskuun ensimmäisenä päivänä, jolloin hän antaa vastauksen Hugon kosintaan. Tällä välin Hugo ja Aaretti juovat itsensä tainnoksiin säätyrajat ylittävässä juopottelukohtauksessa. Kurt myy pienen osan Siltalan metsistä, jolloin Siltalan armon taloudellinen asema kohenee oleellisesti. Vihdoin tulee syyskuu ja Lilli palaa Siltalaan. Hänen ja Kurtin onnea varjostaneet väärinkäsitykset oikaistaan. Illalla August ilmoittaa Lillin ja Kurtin kihlautuneen. Samalla paljastetaan Kurtin todellinen henkilöllisyys.

Kuvausaika ja -paikat

Siltalan pehtoori kuvattiin kesällä ja syksyllä 1934. Sateinen kesä viivästytti teoksen valmistumista. Siltalaa esitti Laakspohjan kartano Lohjan maalaiskunnassa. Lisäksi kuvattiin Hollolassa, Tuusulassa ja Messukylässä. Sisäkuvia otettiin Laakspohjan kartanon puimahuoneessa. Studiona oli Vironkadun studio Helsingissä.

Arviot

Aikalaiskriitikoiden vastaanotto oli suopea. Helsingin Sanomat piti Orkon ohjausta mutkattomana, sulavana ja hauskana. Aamulehti arvioi Siltalan pehtoorin "käänteentekeväksi". Lehti kirjoitti: "Se on lopullisesti nostanut esille suomalaisen filmiohjaajan, se tuo kankaalle kaksi luonnekoomikkoa, jotka varmasti tulevissa elokuvissa jatkavat voittokulkuaan, ja se näyttää, että maassa on ainakin kaksi nuorta näyttelijätärtä, jotka kaikin puolin kykenevät kantamaan filmien päärooleja." Uusi Suomi kehui kuvausta ja kohtauksien järjestelyä, mutta näki puutteita kokonaisuudessa. Lehden mielestä elokuvan pääjuoni oli mitätön ja teennäinen eikä riittänyt pitämään katsojaa täysin otteessaan. Siltalan pehtoorin parhaat puolet lehti näki elokuvan sivujuonteissa.

Myöhempien aikojen kriitikot arvioivat Siltalan pehtooria lähinnä sen yleisömenestyksen kannalta. Eräs vuoden 2011 kriitikko piti näyttelijätyötä puisevana ja elokuvan ainoana valopilkkuna Theodor Lutsin kuvausta.

Huomioita

Yleisömenestys

Elokuva oli Suomi-Filmin siihen mennessä suurin kaupallinen menestys, jonka mainitaan usein ylittäneen ensimmäisenä suomenkielisenä elokuvana miljoonan katsojan rajan. 1930-luvulla elokuvien kävijämääristä ei kuitenkaan kerätty luotettavia julkisia tilastoja, joten tälle ei ole varmoja todisteita. Elokuvan suosio perustui romanttisen päätarinan lisäksi myös sen sisältämään kansanomaiseen tilannekomiikkaan ja lauluihin. Elokuvan kansainvälinen menestys jäi kuitenkin Suomi-Filmin odotuksia pienemmäksi, sillä se onnistuttiin ilmeisesti myymään vain Viroon ja Norjaan.

Siltalan pehtoori sai noin miljoona katsojaa. Luotettavia katsojatilastoja alettiin Suomessa kerätä vasta vuonna 1972, sitä edeltävät katsojaluvut perustuvat esityskerroista tehtyihin laskennallisiin arvioihin. Suomen elokuvasäätiön tilastossa Siltalan pehtoori oli 2010-luvun alkuun mennessä Suomen kuudenneksi eniten teatterikatsojia kerännyt elokuva. Oleellisesti enemmän katsojia olivat saaneet vain Edvin Laineen Tuntematon sotilas ja Toivo Särkän Kulkurin valssi. Kotikatsomoissa Siltalan pehtoori kokosi ruutujen ääreen miljoonayleisön toisella esityskerrallaan syyskuussa 1979.

Tuottajan osuus elokuvan pääsylipputuloista oli helmikuuhun 1958 mennessä noin 3 152 000 markkaa.

Siltalan pehtoori on ensimmäinen suomalainen elokuva, jota varten tehtiin ennakkomainoselokuva eli traileri. Se on myös ensimmäinen laatuaan, jonka käyttörepliikit äänitettiin myös ulkokuvaotoksissa. Valentin Vaala ohjasi Siltalan pehtoorista uuden version vuonna 1953, mutta sen kaupallinen menestys jäi vaatimattomaksi.

Siltalan esikuva

Siltalan kartanon esikuvaksi on mainittu Koskipään kartano Hartolassa. Myös Lilli Lindillä oli esikuvansa: Koskipään kartano valtias Annie Boisman (1859–1927, alkuaan Annie Winter). Boisman oli kirjailija Maila Talvion (Maria Winter) sisar. Hän avioitui Koskipään kartanon omistajan Carl Erik von Gerdtenin (17. marraskuuta 1858 – 17. heinäkuuta 1885) kanssa elokuussa 1880. Seitsemän leskenvuoden jälkeen Annie Boisman avioitui Koskipään tilanhoitajan, agronomi Karl Arthur Boismanin (1863–1939) kanssa.

Lähteet

• Elokuvan synnyn taustoista, Kava Suomen kansallisfilmografia 1:n (1996) mukaan, Elonet.fi:ssä
• Suomen kansallisfilmografia 1, ISBN 951-37-1901-4

Aiheesta muualla

• Juonikuvaus Elonet.fissä