Serbokroaatin kieli

Wikipedia
Ohjattu sivulta Serbokroatian kieli
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Serbokroaatti
Oma nimi srpskohrvatski, hrvatskosrpski/српскохрватски, хрватскосрпски
Muu nimi Serbokroatia
Tiedot
Alue Länsi-Balkan
Virallinen kieli Serbian lippu Serbia (muodossa serbia)
Kroatia (muodossa kroatia)
Bosnia ja Hertsegovinan lippu Bosnia ja Hertsegovina (muodossa bosnia, kroatia, serbia)
Montenegron lippu Montenegro (muodossa montenegro),
Flag of Kosovo.svg Kosovo (muodossa serbia)
Puhujia 15 miljoonaa
Kirjaimisto kyrillinen ja latinalainen
Kielenhuolto Vijeće za normu hrvatskoga standardnoga jezika
Odbor za standardizaciju srpskog jezika
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta indoeurooppalaiset kielet
Kieliryhmä slaavilaiset kielet
Kielikoodit
ISO 639-1 sh
ISO 639-2 scr, scc
ISO 639-3 hbs

Serbokroaatin kieli on indoeurooppalaiseen kielikuntaan kuuluva eteläslaavilainen kieli, jota puhutaan Serbiassa, Kroatiassa, Bosnia ja Hertsegovinassa ja Montenegrossa. Nykyisin puhutaan erikseen serbian, kroatian, bosnian ja montenegron kielistä, vaikka kieli on kaikissa maissa lähes sama. Niiden eroa voi ehkä verrata brittienglannin ja amerikanenglannin eroon, mutta erot eivät normaalisti haittaa ymmärtämistä.[1] Kroaattia, montenegroa ja bosniaa kirjoitetaan latinalaisin aakkosin, serbiaa kyrillisin. Myös bosniaa voi virallisesti kirjoittaa kyrillisin kirjaimin, mutta näin harvoin tehdään.[2] Serbokroaatti on myös äänestetty joskus slavistien kongressissa slaavilaiskielistä kaikkien kauneimmaksi.[3]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eri kielimuotojen puhuja-alueet; serbian kieli, kroatian kieli, bosnian kieli ja montenegron kieli (2006)

Nimi 'serbo-kroaatti' on mainittu ensi kerran filologi Jernej Kopitarin kirjeessä vuonna 1836, mutta on mahdollista että hän on nähnyt sen aiemmin Pavol Jozef Šafárikin vielä julkaisemattomassa käsikirjoituksessa "Slovanské starožitnosti."

1800-luvun puolivälissä serbi Vuk Stefanović Karadžić ja Illyrismi-liikkeen kroaattikirjailijat ja tieteilijät kroaati Ljudevit Gajin johdolla ehdottivat yleisimmän štokavski-murteen käyttöä yhteisen kirjakielen perustana. Karadžić otti käyttöön kyrillisen kirjaimiston, kun taas kroaatit latinalaisen kirjaimiston.

Vuonna 1850 serbi- ja kroaattikirjailijat solmivat Wienin kirjallisuussopimuksen, jossa sovittiin eräistä oikeinkirjoituksen asioista, tavoitteena yhtenäistää kirjakieli. Sopimus ei virallisesti sitonut ketään, ja etenkin Serbiassa kansankielen tuonti kirjakieleksi herätti vastustusta. Tätä ennen Serbiassa oli käytetty kirjakielenä kirkkoslaavia, jota oli höystetty venäläisillä lainasanoilla[4].

Kun Jugoslavian kuningaskunta ensimmäisen maailmansodan jälkeen vuonna 1918 perustettiin, sen viralliseksi kieleksi määrättiin serbo-kroaatti-slovenia. Vuonna 1944 Jugoslavian anti-fasistinen kansanvapautuskomitea vahvisti tämän kannan.

Vuonna 1954 serbi- ja kroaattikirjailijat allekirjoittivat Novi Sadin julistuksen, jossa serbien, kroaattien ja montenegrolaisten kirjakieli julistettiin yhdeksi ja sitä kehitettävän kahden eri lausuntatavan: ljekavian ja ekavian mukaisesti. Tästä tuli Jugoslavian kirjallisuuspolitiikan perusta. Vastauksena serbialaisten sanojen ja idiomien leviämiselle julkaisivat vuonna 1967 kroaattikirjailijat julistuksen kroatian kielen puolesta ja vaativat kieltä käytettävän kouluissa ja mediassa.

Jugoslavian hajoamisen jälkeen kieltä on nimitetty eri valtioissa bosniaksi, kroatiaksi, serbiaksi ja montenegroksi. Serbiassa käytettiin nimeä serbokroatia vuoteen 1997 asti, jolloin Matica srpska julkaisi ensimmäisen nimenomaan serbian kielen sanakirjan. Serbian perustuslaki nimesi maan viralliseksi kieleksi serbokroatian vuoteen 2006 asti, kun taas Montenegron virallinen kieli oli serbia ijekavilaisella ääntämyksellä vuoteen 2007.

YK:n Jugoslavia-tuomioistuin käyttää työkielenään BCS-kieltä (bosnia-kroatia-serbia) jonka se katsoo olevan kaikkien syytettyjen pääkieli.

Aakkostot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjoitukseen käytetään joko kroaatin Ljudevit Gaj'n vuonna 1830 esittelemää latinalaista aakkostoa tai kyrillistä. Latinalaisessa versiossa digraafeja dž, lj ja nj pidetään omina kirjaiminaan, ja ne lajitellaan erikseen. Aakkosto on suunniteltu tšekin oikeinkirjoituksen pohjalta, mutta mutta siinä on huomattavasti vähemmän erikoiskirjaimia. Đuro Daničić lisäsi vielä đ-kirjaimen. Tietokoneissa vaadittava merkistö on ISO 8859-2 "keskieurooppalainen", Microsoft CP852:n tai Unicode.

Kroaatin-Gaj'n aakkostolla on vastaavuus serbi-Vuk Karadžićin muutamia vuosia aiemmin käyttöön ottamaan kyrilliseen aakkostoon. Niiden aakkosjärjestys on kuitenkin erilainen. Karadžićin kirjaimistossa ei ole digraafeja.

Kroaatin-Gaj'n kirjaimisto otettiin myöhemmin käyttöön myös sloveenissa muokattuna.

  • latinalainen, kroatia: A B C Č Ć D Dž Đ E F G H I J K L Lj M N Nj O P R S Š T U V Z Ž
  • kyrillinen, serbia: А Б В Г Д Ђ Е Ж З И Ј К Л Љ М Н Њ О П Р С Т Ћ У Ф Х Ц Ч Џ Ш

Murteet ja erot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Serbokroaatti on luotu eteläslaavilaisen štokavski-murteen (štokaavi) pohjalta. Nimi tulee siitä kysymyssanana 'mikä' käytetään sanaa 'što/šta'. Čakavican murteessa kysymyssana on 'ča' ja kajkavicassa 'kaj'. Tämän erottavan piirteen lisäksi ne eroavat myös fonologialtaan, sanastoltaan ja aikamuodoiltaan. Näitä murteita ei käytetä lainkaan kirjallisesti tai mediassa. Čakavicaa puhutaan lähinnä Istrian niemimaalla, Dalmatian saaristossa ja muualla Adrianmeren rannikolla. Kajkavica on käytössä Kroatian pohjoisosissa, mukaan lukien pääkaupunki Zagreb, sekä paikoittain Itävallassa, Unkarissa ja Romaniassa. Kajkavica on läheistä sukua naapurimaan slovenialle, jonka kanssa sen voi katsoa muodostavan murrejatkumon. Koska čakavicaa ja kajkavicaa puhutaan vain Kroatiassa, ne voidaan lukea kroatian murteiksi. Serbian eteläosissa, Pohjois-Makedoniassa ja Länsi-Bulgariassa puhutaan torlačkin murretta, joka luokitellaan Serbian štokavskin ja makedonia-bulgarian välimuodoksi.

Štokavskissa on lisäksi sisäisiä eroja, jotka ovat seurausta lähinnä muinaisslaavilaisen jat-kirjaimella merkityn äänteen muuttumisesta. Tällä kirjaimella merkitty [æː]-äänne on muuttunut joko /i/:ksi, /e/:ksi tai /ije/, /ie/ -äänteeksi. Eri ääntämyksistä käytetään nimiä ikavica, ekavica ja ijekavica. Kroatia ja bosnia perustuvat ijekavicaan, kun taas serbiassa käytetään ekavicaa. Ikavicaa käytetään paikoin Kroatiassa, muttei kirjakielen asemassa. Nämä erot eivät ole varsinaisia murre-eroja, vaan sitä pienempiä, ja niistä käytetään nimitystä izgovor (lausunta, puhetapa).

Suomi muinaisslaavi ekavica ikavica ijekavica serbia kroatia
aika врѣмѧ vreme vrime vrijeme време vrijeme
tyttö děvojka devojka divojka djevojka девојка djevojka

Sanastoerot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eri kielissä ja eri alueilla käytetään myös jonkin verran erilaista sanastoa.

Monissa sanoissa on yhden kirjaimen muutoksia. 'Suola' on serbiassa 'so' ja haukka 'soko', kun kroatiassa sanat ovat 'sol' ja 'sokol'. Joissain sanoissa myös h ja v vaihtelevat (muva ↔ muha, 'kärpänen') Erot sanoissa kuten 'kemija' (Kroatiassa) ja 'hemija' (Serbiassa) ja niistä johdetuissa sanoissa (kemiallinen, kemisti, ...) ja 'Europa' ↔ 'Evropa' (eurooppalainen, euro, ...) johtuvat sanojen lainaamisesta eri kielistä.

Eroavaisuuksia on jonkin verran raamatullisessa sanastossa erilaisista uskonnoista johtuen, ja myös erilaisissa raamatullisissa paikannimissä. Serbiaan on lainattu enemmän sanastoa venäjästä, kirkkoslaavista ja kreikasta, kun taas kroatiaan länsislaavilaisista kielistä, ja niiden kautta saksasta, tai johdettu omaperäisiä nimityksiä. Serbiassa mukautetaan ulkomaiset nimet foneettisesti (Vašington, Njujork, Fejsbok), kun taas latinalaisilla kirjaimilla kirjoitetussa kroatiassa niin ei aina tehdä.

'Tuhat' on kroatiassa 'tisuća', kun taas serbiassa slaavilainen sana on korvaantunut kreikasta lainatulla sanalla 'hiljada'.

Kroatiaan on lainattu tšekistä sanat 'plin' ('kaasu' << tšekin 'plyn') ja 'vlak' (juna), kun sanat ovat serbiassa 'gas' ja 'voz'. 'Ilma' on kroatiassa 'zrak' ja serbiassa 'vazduh'. 'Tehdas' on lainattu serbiaan saksan kautta latinasta muodossa 'fabrika', kun taas kroatiassa se on 'tvornica', joka on käännöslaina samasta latinan sanasta slaavilaisen verbin 'tvoriti', 'valmistaa' pohjalta.

Kroatiassa on enemmän slaavilaisista sanoista johdettuja omaperäisiä sanoja. Esim. 'kirjasto' on 'knjižnica' (sanasta knjiga), mutta myös serbiassa käytettyä sanaa 'biblioteka' käytetään. Sanoin kroatian sana 'ljekarna', 'apteekki' on johdettu sanasta 'lek', 'lääke', mutta myös sanaa 'apoteka' käytetään. Lisäksi kroatiassa on otettu lentokoneelle käyttöön omaperäinen sana 'zrakoplov', joka tarkoitti alun perin kuumailmapalloa, eikä ranskasta lainattua sanaa 'avion' hyväksytä. Samoin kroatiassa on kierrätetty laskutikkua tarkoittanut sana 'računalo' tarkoittamaan tietokonetta, kun se serbiassa on 'računar', 'laskija, laskin' tai 'kompjuter'.

Keinotekoisesti voidaan johtaa lauseita, jotka näyttävät varsin erilaisilta.

suomi kroatia bosnia serbia
Ottaen huomioon pakokaasut ja ilmansaasteet Jerusalemissa, olisi tarpeen asettaa turvallisuustoimenpiteitä. Glede ispušnih plinova i zagađivanja zraka u Jeruzalemu, bilo bi potrebito poduzeti mjere sigurnosti! U pogledu izduvnih gasova i zagađivanja vazduha u Jerusalimu, bilo bi potrebno preduzeti mjere bezbjednosti! У погледу издувних гасова и загађивања ваздуха у Јерусалиму, било би потребно предузети мере безбедности!
Valkoinen keittosuola on natriumin ja kloorin kemiallinen yhdiste. Bijela sol za kuhanje kemijski je spoj natrija i klora. Bijela so za kuhanje je hemijski spoj natrijuma i hlora. Bela so za kuvanje je hemijsko jedinjenje natrijuma i hlora.
Juna lähtee rautatieasemalta tasan kello kymmenen. Vlak sa željezničkoga kolodvora krenut će točno u deset sati. Voz sa željezničke stanice krenut će tačno u deset sati. Voz sa železničke stanice krenuće tačno u deset sati/časova.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikipedia
Serbokroaatinkielinen Wikipedia, vapaa tietosanakirja