Sara Trobäck

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sara Trobäck vuonna 2014.

Sara Trobäck (s. 1978 Örebro) on ruotsalainen viulisti.[1] Hän pääsi vuonna 2002 Göteborgin sinfoniaorkesterin konserttimestariksi. Lisäksi hän on luonut kansainvälisen uran solistina.[2]

Trobäck aloitti viulunsoiton 5-vuotiaana ja aloitti opintonsa Göteborgissa. Vuonna 1996 hänet otettiin Lontoon Royal Academy of Musicin opiskelijaksi. Siellä häntä opetti György Pauk. Hän valmistui vuonna 2001. Hän on osallistunut mestarikursseille, joita ovat pitäneet Jehudi Menuhin, Ruggiero Ricci, Franco Gulli, Dmitri Sitkovetski ja Joshua Bell. Trobäck palkittiin vuonna 1996 Juventus-kilpailussa Ranskassa, ja vuonna 2000 hän voitti sekä ensi- että yleisöpalkinnon Kansainvälisessä Júlio Cardona -viulukilpailussa. Ruotsin musiikkifestivaalien liitto valitsi hänet vuoden 2002 artistiksi. Hän on saanut myös useita muita palkintoja.[1] Vuonna 2008 Trobäck valittiin Ruotsin kuninkaallisen musiikkiakatemian jäseneksi.[2]

Trobäck on esiintynyt aktiivisesti solistina Ruotsissa ja sen ulkopuolella, muun muassa Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Ranskassa, Saksassa, Espanjassa, Portugalissa ja Kiinassa. Vuonna 1999 hän teki Lontoon-debyyttinsä Academy of St. Martin in the Fieldsin kanssa tulkitsemalla Pjotr Tšaikovskin viulukonserton. Hän on esiintynyt myös muiden muassa Ruotsalaisen kamariorkesterin, Helsingborgin sinfoniaorkesterin ja Musica Vitaen solistina. Kamarimuusikkona Trobäck on soittanut pianisti Helen Huangin kanssa. Sellisti Claes Gunnarssonin ja pianisti Per Lundbergin kanssa hän perusti Trio Poseidonin. Trobäckiä on kuultu useasti Ruotsin radiossa ja televisiossa. Hän on myös tehnyt levytyksiä, joista yhden Ruotsalaisen kamariorkesterin kanssa Naxokselle.[1]

Trobäck esiintyy Järnåkerfondenilta lainatulla Giovanni Battista Guadagninin viululla Parmasta vuodelta 1753. Jousi on Nicolas Malinen 1860-luvulla valmistama.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Sara Trobäck, violin Trio Poseidon
  2. a b c Sara Trobäck (Arkistoitu – Internet Archive) BIS