Saint-Lô

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo paikkakunnasta Ranskassa. USS St. Lo oli yhdysvaltalainen lentotukialus
Saint-Lô
Vue sur Saint-Lô.jpg
Vaakuna
Vaakuna

Saint-Lô

Koordinaatit: 49°06′55″N, 1°05′25″WKoordinaatit: 49°06′55″N, 1°05′25″W

Valtio Ranskan lippu Ranska
Alue Basse-Normandien lippu Basse-Normandie
Departementti Manche
Arrondissementti Saint-Lô
Hallinto
 – Pormestari François Digard
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 23,19 km²
Korkeus 7–134 m
Väkiluku (1999) 20 090
 – Tiheys 866,3 as./km²
Aikavyöhyke UTC+1
 – Kesäaika UTC+2
INSEE-koodi 50502

Saint-Lô (myös Saint-Laud) on kunta ja kaupunki Ranskassa. Se sijaitsee Manchen departementissa ja Basse-Normandien alueella.

Vaikka Saint-Lô on departementtinsa vain toiseksi suurin kaupunki Cherbourgin jälkeen, se on kuitenkin alueen hallintokaupunki ja prefektuuri sijaitsee siellä.

Kaupungin asukkaita, joita vuonna 1999 oli 20 090, kutsutaan useilla eri nimityksillä: saint-lois(es), laudois(es), laudien(ne)s tai laudinien(ne)s.

Kaupunkia on sanottu toisen maailmansodan marttyyrikaupungiksi. Tämän nimityksen takana ovat kaupungin piispa Bernar Jacqueline sekä alueen täydellinen raunioituminen lähinnä liittoutuneiden pommituksissa kesällä 1944.

Vaakunan heraldiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaupungin vaakunan punaisessa kentässä oleva valkoinen yksisarvinen symboloi kaupungin suojelijan Neitsyt Marian puhtautta ja viattomuutta. Sinisellä pohjalla olevat kolme kultaista Ranskan liljaa ovat peräisin keskiajalta, jolloin Ranskan kuningas Ludvig XI salli niiden käytön kiitokseksi Saint-Lôn kaupunkilaisten uskollisuudesta Ranskan kruunulle.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saint-Lô sijaitsee Manchen departementin keskustassa, keskellä Saint-Loisin lehtometsikköaluetta. Kaupunki itse sijaitsee kallioisella kumpareella, joka kuuluu amoricaonin ylänköseutuun, jota puolestaan hallitsee Virejoki, johon yhdistyvät kaksi maanalaista jokea Torteron ja Collée.

Kaupungin keskustaa kutsuttiin aiemmin nimellä Briovère (Viren ylittävä silta), kuten sen keltinkielinen nimi kuului. Kaupunki syntyi aiemmin mainitun kolmen joen yhtymäkohtaan, ja sen historiallinen ydin muodostui vähitellen helposti puolustettavaksi alueeksi.

Vuonna 1964 kaupunkiin liitettiin kaksi naapurikylää Sainte-Croix-de-Saint-Lô ja Saint-Thomas-de-Saint-Lô.

Ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saint-Lôn kaupunki saa nauttia merellisestä ilmastosta, joka on yleensä talvisin leppeän miellyttävä sekä kesäisin leudon kostea.

Vuotuinen sademäärä alueella on keskimäärin 800–900 millimetriä. Sateita on lähes vuoden ympäri, mutta eniten kuitenkin syksyisin ja talvisin, koska ilmastohäiriöt tulevat erityisesti Atlantin valtamereltä. Harvoin sateet kuitenkaan ovat rajuja, vaan yleensä ne esiintyvät tihkusateina. Vuotuinen keskilämpötila alueella on 10°C:[1]

  • talvisin lämpötila vaihtelee 1–7°C:n välillä. Talven aikana on 30–40 päivänä pientä pakkasta,
  • kesäisin lämpötila on yleensä 20°C:n tienoilla.
Saint-Lôn alueen liikennereitit

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saint-Lô sijaitsee keskellä Basse-Normandien hallintoaluetta, ja siten sen voisi arvella olevan alueen liikenteellinen solmukohta. Tiestön tasolla kaupunki on kuitenkin pitkään ollut eristyksissä valtakunnallisesta liikenteestä. Caenin ja Cherbourgin välisen valtatie N13:n sekä Caenin ja Rennesin välisen moottoritie A84:n väliin jääneenä kaupunkina Saint-Lô on jäänyt sivuun suurista liikennevirroista. Jotta lopullisesti vuonna 2003 avattu moottoritie A84 voisi palvella myös Cherbourgin tärkeätä satamakaupunkia, aluehallinto rakentaa parhaillaan uutta 2+2-kaistaista tietä R147 Guibervillestä satamakaupunkiin.

Saint-Lôn kaupungista on kuitenkin ollut rautatieyhteys Caenin ja Rennesin kaupunkeihin. Koekäytössä parin vuoden ajan on Saint-Lô—Pariisi / Saint-Lazare suora junayhteys kerran vuorokaudessa.

Kaupungin sisäisestä liikenteestä vastaa Transports urbains Saint-Lô Agneaux (TUSA) -yritys, joka on perustettu 1980. Yrityksellä on 15 bussia, ja sen linjojen yhteispituus on 38 kilometriä. Vuonna 2003 yrityksen matkapalveluja käytti yli 740 000 matkustajaa.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saint-Lô oli pitkään Normandian taloudellinen keskus. Pitkät ajat se oli naapureidensa himoitsema; tästä on mainittava varsinkin englantilaiset, jotka toistuvasti hyökkäsivät alueelle. Kaupunki menetti kuitenkin asemansa 1700-luvulla, koska se ei asukkaineen osannut hyödyntää ensimmäistä teollista rakennemuutosta, jonka vaikutukset olivat merkittäviä lähinnä maatalouden varassa eläneelle alueen asukkaiden enemmistölle. Ranskassa viime aikoina noudatettu hajakeskityspolitiikka on palauttanut kaupungille sen aiemman arvostetun aseman.

Briovère[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alueella oli järjestäytynyttä asustusta jo kelttiläis-roomalaisella ajalla. Silloisen yhteisön nimi oli keltiksi ”Briovera" (ranskaksi ”Briovère”) eli silta yli Virejoen. Kyläyhteisöä asuttivat keltit, ja roomalaiset joukot valloittivat sen Quintus Titurius Sabinuksen johdolla vuonna 56, kun heimopäällikkö Viridovix oli kärsinyt tappion Mont Castren taistelussa.[2] Näin roomalaiset sijoittuivat Canisyn, Marignyn sekä Tessy-sur-Vireen alueille.

Sittemmin saksit tunkeutuivat 200-luvulla alueelle useita kertoja. Fankit loivat alueelle ainoastaan hallinnollisen organisaation, ja niin alueella oli oikeus jopa oman rahan lyömiseen. Alue kristillistyi melko myöhään, sillä ennen vuotta 511 on löydetty asiakirjajäänteitä vain neljän Coutancesin piispan olemassaolosta. Kun piispa Laud de Coutances 500-luvun alkupuolella oli kuollut ja hänet julistettu pyhimykseksi, Briovèren asukkaat alkoivat häneen kohdistuneen kunnioituksen, ja kun pyhiinvaellukset alueelle lisääntyivät, kaupunki otti nimekseen Saint-Laud.

Keskiaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saint-Lôn kaupungin pääportti.

Herttua Salomonin johtamat bretonit aloittivat Contentinin länteen viettävän rannikkoalueen valloittamisen vuonna 836. Heidän jatkuvasti edetessään Kaarle II Kalju luovutti Solomonillie 267 Contentinin alueen, jossa hänellä ei ollut suurestikaan vaikutusvaltaa.

Vuonna 889 viikingit nousivat pitkin Virejokea ja piirittivät Saint-Lôn kaupunkia. Kaarle Suuri oli vuosisata aiemmin rakentanut kaupungille vankat puolustusmuurit, joten kaupunki ei antautunut viikingeille. Piirittäjät katkaisivat kaupungin vedensaannin, ja sen seurauksena kaupungin täytyi lopultakin antautua. Viikingit tappoivat kaupungin asukkaat, heidän joukossaan myös Coutancen piispan, ja hajottivat rakennukset maan tasalle. Tämän jälkeen piispanistuin siirrettiin Roueniin. Vasta vuonna 1025 piispa Herbert päätti rakentaa uudelleen Saint-Lôn kaupunginmuurit ja siirtää piispanistuimen takaisin kaupunkiin.

Beaux-Regards torni hallitsee Virejoen laaksoa

Tämän jälkeen Geoffray de Montbrayn hallin alaisuudessa kaupunki koki taloudellisen nousukauden, joka liittyi Normannien Sisilian retkien välietappina olemiseen. De Montbrayn läheinen sukulainen Robert Guischarh lastasi Apuliasta ja Calabriasta merkittävän ryöstösaaliin ja tämän saaliin ansiosta hän saattoi rakentaa uudelleen vuonna 1056 Saint-Lôn kaupungin katedraalin. Kaupunki tuli tunnetuksi kultasepäntyöstä ja Vilhelm Valloittajan puoliso Flanderin Mathilde teetti kaupungin käsityöläisillä kaksi suurta kynttilänjalkaa Damesin luostaria varten. Alueen väestö osallistui Wilhelm Valloittajan tekemään Englannin valloitukseen.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Manchen ilmasto-olosuhteet, Météo-France
  2. Julius Caesar; Gallian sota. Suom ja sel. Gunnar Rancken. Karisto 1949.