Ryan Giggs
 |
||
| Henkilötiedot | ||
|---|---|---|
| Koko nimi | Ryan Joseph Giggs | |
| Syntymäaika | 29. marraskuuta 1973 (ikä 39) | |
| Syntymäpaikka |  Cardiff, Wales |
|
| Pelipaikka | keskikenttä | |
| Pituus | 180 senttimetriä | |
| Lempinimi | The Welsh Wizard, Giggsy | |
| Seura | ||
| Seura |  Manchester United |
|
| Pelinumero | 11 | |
| Junioriseurat | ||
| 1985–1987 1987–1991 |
Manchester City Manchester United |
|
| Seurat | ||
| Vuodet | Seura | O (M) |
| 1991– | Manchester United | 650 (112) |
| Maajoukkue | ||
| 1991–2007 | Wales | 64 (12) |
|
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat, päivitetty 24. huhtikuuta 2010. |
||
Ryan Joseph Giggs, OBE (s. 29. marraskuuta 1973 Cardiff, Wales) on walesilainen jalkapalloilija, pelipaikaltaan keskikenttäpelaaja. Hän on edustanut koko ammattilaisuransa englantilaisseura Manchester Unitedia.
Giggs on kautta aikain menestynein pelaaja Manchester Unitedin historiassa voitettuaan seuran riveissä yksitoista Valioliigan mestaruutta, kahdesti Mestarien liigan, neljä FA Cupin mestaruutta ja kaksi Liigacupin mestaruutta. Giggs on eniten otteluita Manchester Unitedissa pelannut pelaaja ohitettuaan Bobby Charltonin Mestarien liigan loppuottelussa vuonna 2008. Ammattilaisuransa alkupuolella hänet valittiin kahdesti pelaajayhdistys PFA:n äänestyksessä vuoden nuoreksi pelaajaksi ja 2009 PFA:n vuoden pelaajaksi.[1] Vuonna 2005 hänet valittiin English Football Hall of Fameen.
Sisällysluettelo |
Seurajoukkueura[muokkaa]
Giggs edusti juniorina sekä Manchester Cityä että Manchester Unitedia. Hän allekirjoitti jälkimmäisen kanssa ensimmäisen ammattilaissopimuksensa 17-vuotissyntymäpäivänään 29. marraskuuta 1990.
Giggs pelasi ensimmäisen liigaottelunsa 2. maaliskuuta 1991, jolloin Manchester United kohtasi Evertonin.[2] Giggs tuli kentälle vaihdosta Denis Irwinin tilalle. Ensimmäistä kertaa avauskokoonpanossa hän oli 4. toukokuuta 1991 Manchesterin derbyssä, jossa hän teki uransa ensimmäisen ja ottelun ainoan maalin. Runsas viikko myöhemmin Manchester Unitedin ja Barcelonan välillä pelattuun Cup-voittajien cupin loppuotteluun häntä ei kuitenkaan valittu. Tuolloin Lee Sharpe oli vielä ykkösvalinta vasemman laitalinkin paikalle.
Giggs vakiinnutti paikkansa Manchester Unitedin edustusjoukkueessa vanhan 1. divisioonan viimeisellä kaudella 1991–1992, mutta hän pelasi edelleen myös juniorijoukkueissa. Hän toimi kapteenina, kun seuran nuorten joukkue voitti FA Youth Cupin vuonna 1992. 17-vuotiaana edustusjoukkueeseen noussut Giggs oli samalla tiennäyttäjä useille muille nuorille pelaajille, joista yhdessä käytettiin lempinimeä Fergie’s Fledglings. Giggsin ensimmäinen pokaali edustusjoukkueessa oli keväällä 1992 voitettu Liigacup, jonka loppuottelussa Nottingham Forestia vastaan hän syötti Brian McClairin tekemän voittomaalin. Liigassa joukkue jäi toiseksi Leeds Unitedin vietyä mestaruuden. Kauden lopussa Giggs valittiin pelaajayhdistys PFA:n äänestyksessä vuoden nuoreksi pelaajaksi.
Kauden 1992–1993 alkuun mennessä Giggs oli vakiinnuttanut paikkansa Manchester Unitedin vasemmalla laidalla, ja hän tuli tunnetuksi yhtenä Britannian lupaavimmista nuorista pelaajista. Kausi oli myös uuden Valioliigan ensimmäinen. Kaudella 1993–1994 Manchester United voitti tuplamestaruuden, ja Giggs oli yksi joukkueen avainpelaajista Eric Cantonan, Paul Incen ja Mark Hughesin ohella. Joukkue otti sarjataulukon kärkipaikan haltuunsa neljännellä kierroksella ja pysyi ohittamattomana koko kauden. Giggs ja Manchester United pelasivat myös Liigacupin loppuottelussa, mutta siinä Aston Villa oli vahvempi ja vei toiveet triplamestaruudesta. Maaleilla mitattuna kausi oli Giggsin uran paras, yhteensä 17 maalia kaikki kilpailut mukaan lukien.[2]
Kaudella 1994–1995 loukkaantuminen rajasi Giggsin esiintymiset Valioliigassa 29:een. Hän palasi pelikuntoon kauden loppupuolella, mutta liian myöhään auttaakseen joukkuettaan mestaruuksiin. Tappio West Ham Unitedille sarjakauden viimeisessä ottelussa tiesi mestaruuden lipeämistä Blackburn Roversille. Viikkoa myöhemmin Giggs tuli vaihdosta kentälle FA Cupin loppuottelussa Evertonia vastaan, mutta Manchester United hävisi 1–0. Kaudella 1995–1996 Giggs oli jälleen täydessä pelikunnossa ja suuressa roolissa, kun Manchester United uusi toissakauden tuplamestaruutensa.
Kaudella 1996–1997 Giggs loisti ensimmäistä kertaa myös eurokentillä, kun Manchester United ylsi ensimmäistä kertaa 28 vuoteen Mestarien liigan (ent. Euroopan cup) välieriin. Välierissä Borussia Dortmund oli kuitenkin parempi yhteismaalein 2–0. Valioliigassa Manchester United voitti kolmannen mestaruuden neljän kauden sisään.
Manchester Unitedin historiallisella triplamestaruuskaudella 1998–1999 Giggs menetti useita otteluita loukkaantumisen vuoksi, mutta pelasi aina erinomaisesti kentälle päästessään ja oli avauskokoonpanossa molemmissa cup-loppuotteluissa. Giggsin osalta kauden merkittävämpiä hetkiä olivat 2–1-voittomaali jatkoajalla FA Cupin välierän uusintaottelussa Arsenalia vastaan ja 1–1-tasoitusmaali lisäajalla Mestarien liigan välierän ensimmäisessä osaottelussa Juventusta vastaan. Mestarien liigan loppuottelussa Bayern Müncheniä vastaan hän alusti Teddy Sheringhamin 1–1-tasoitusmaalin niin ikään lisäajalla.
Giggs jatkoi erinomaisia otteitaan myös triplamestaruuskautta seuraavina vuosina. Manchester United voitti kolme Valioliigan mestaruutta neljän kauden aikana ja ylsi Mestarien liigan puoliväleriin kolmesti ja välieriin kerran. Giggsin kymmenvuotista uraa juhlittiin testimonial-ottelulla Celticiä vastaan kauden 2001–2002 kynnyksellä. Denis Irwinin lähdettyä toukokuussa 2002 Giggs on ollut Manchester Unitedin kokeneimpia pelaajia ja yksi seuran symboleista. Onnistuttuaan kauden 2010 avauksessa, hän on ainoa pelaaja, joka on onnistunut maalinteossa jokaisella Valioliigakaudella.
Maajoukkueura[muokkaa]
Giggs pelasi nuorempana Englannin poikamaajoukkueissa, mutta edusti miesten tasolla Walesiä. Maajoukkuedebyyttinsä hän teki vuonna 1991 Saksaa vastaan pelatussa ystävyysottelussa. Debytoidessaan hän oli kaikkien aikojen nuorin Walesin maajoukkueessa pelannut, mutta sittemmin Ryan Green, Lewin Nyatanga ja Gareth Bale ovat vuorollaan rikkoneet ennätyksen. Vuosina 1991–2007 Giggs pelasi kaikkiaan 64 maaottelua, joissa hän teki 12 maalia.[3] Hän toimi maajoukkueen kapteenina vuodesta 2004 lähtien. Hänen viimeinen maaottelunsa oli EM-karsinta Tšekkiä vastaan 2. kesäkuuta 2006.
Giggs sai ajoittain kritiikkiä haluttomuudestaan osallistua Walesin ystävyysotteluihin. Debyyttiottelun jälkeen seuraava ystävyysottelu, jossa hän pelasi Walesin paidassa, käytiin vuonna 2000; vuosien välillä Wales oli pelannut 18 ystävyysottelua, joista Giggs oli jättäytynyt pois.
Giggs valittiin Iso-Britannian yhdistyneeseen jalkapallojoukkueeseen Lontoon olympialaisiiin 2012 yhtenä kolmesta yli-ikäisestä pelaajasta. Hän toimii myös Britannian joukkueen kapteenina kisoissa.
Yksityiselämä[muokkaa]
Giggs syntyi Walesissa Danny Wilsonille ja Lynne Giggsille, mutta suurimman osan lapsuudestaan hän vietti Salfordissa Englannissa. Hän käytti 16-vuotiaaksi asti isänsä sukunimeä, mutta otti vanhempiensa erottua käyttöön äitinsä sukunimen. Giggsin isoisä on kotoisin Sierra Leonesta, ja Giggs on kertonut kärsineensä lapsena rasismista taustansa vuoksi.[4] Hän onkin tukenut näkyvästi rasisminvastaisia kampanjoita.
Giggs meni naimisiin pitkäaikaisen kumppaninsa Stacey Cooken kanssa 7. syyskuuta 2007. Parilla on kaksi lasta, tytär Liberty ja poika Zach.[5]
Giggsia ympäröi kohu Britanniassa toukokuussa 2011, kun hän hankki oikeudelta määräyksen kieltää mediaa (engl. gag order) julkaisemasta juttua suhteestaan reality-show-tähti Imogen Thomasiin. Määräys kielsi myös mainitsemasta koko tuomiosta. Juttu levisi kuitenkin sosiaalisessa mediassa, kuten Twitterissä ja lopulta liberaalidemokraattien John Hemming mainitsi siitä parlamentissa käydyssä keskustelussa tuon kaltaisista sensuurimääräyksistä.[6][7] Myöhemmin iltapäivälehdet kertoivat myös Giggsin suhteesta veljensä vaimoon.[8]
Kausitilastot[muokkaa]
| Seura | Kausi | Liiga | FA Cup | Liigacup | Eurooppa | Muut[9] | Yhteensä | ||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Ottelut | Maalit | Ottelut | Maalit | Ottelut | Maalit | Ottelut | Maalit | Ottelut | Maalit | Ottelut | Maalit | ||
| Manchester United | 1990–91 | 2 | 1 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 2 | 1 |
| 1991–92 | 38 | 4 | 3 | 0 | 8 | 3 | 1 | 0 | 1 | 0 | 51 | 7 | |
| 1992–93 | 41 | 9 | 2 | 2 | 2 | 0 | 1 | 0 | 0 | 0 | 46 | 11 | |
| 1993–94 | 38 | 13 | 7 | 1 | 8 | 3 | 4 | 0 | 1 | 0 | 58 | 17 | |
| 1994–95 | 29 | 1 | 7 | 1 | 0 | 0 | 3 | 2 | 1 | 0 | 40 | 4 | |
| 1995–96 | 33 | 11 | 7 | 1 | 2 | 0 | 2 | 0 | 0 | 0 | 44 | 12 | |
| 1996–97 | 26 | 3 | 3 | 0 | 0 | 0 | 7 | 2 | 1 | 0 | 37 | 5 | |
| 1997–98 | 29 | 8 | 2 | 0 | 0 | 0 | 5 | 1 | 1 | 0 | 37 | 9 | |
| 1998–99 | 24 | 3 | 6 | 2 | 1 | 0 | 9 | 5 | 1 | 0 | 41 | 10 | |
| 1999–2000 | 30 | 6 | – | 0 | 0 | 11 | 1 | 3 | 0 | 44 | 7 | ||
| 2000–01 | 31 | 5 | 2 | 0 | 0 | 0 | 11 | 2 | 1 | 0 | 45 | 7 | |
| 2001–02 | 25 | 7 | 1 | 0 | 0 | 0 | 13 | 2 | 1 | 0 | 40 | 9 | |
| 2002–03 | 36 | 8 | 3 | 2 | 5 | 0 | 15 | 4 | 0 | 0 | 59 | 14 | |
| 2003–04 | 33 | 7 | 5 | 0 | 0 | 0 | 8 | 1 | 1 | 0 | 47 | 8 | |
| 2004–05 | 32 | 5 | 4 | 0 | 1 | 1 | 6 | 2 | 1 | 0 | 44 | 8 | |
| 2005–06 | 27 | 3 | 2 | 1 | 3 | 0 | 5 | 1 | 0 | 0 | 37 | 5 | |
| 2006–07 | 30 | 4 | 6 | 0 | 0 | 0 | 8 | 2 | 0 | 0 | 44 | 6 | |
| 2007–08 | 31 | 3 | 2 | 0 | 0 | 0 | 9 | 0 | 1 | 1 | 43 | 4 | |
| 2008–09 | 28 | 2 | 2 | 0 | 4 | 1 | 11 | 1 | 2 | 0 | 47 | 4 | |
| 2009–10 | 26 | 5 | 1 | 0 | 2 | 1 | 3 | 1 | 1 | 0 | 32 | 7 | |
| 2010–11 | 25 | 2 | 3 | 1 | 1 | 0 | 8 | 1 | 1 | 0 | 38 | 4 | |
| 2011–12 | 25 | 2 | 2 | 0 | 1 | 1 | 5 | 1 | 0 | 0 | 33 | 4 | |
| 2012–13 | 13 | 1 | 3 | 1 | 1 | 2 | 3 | 0 | 0 | 0 | 20 | 4 | |
| Yhteensä | 650 | 112 | 73 | 11 | 39 | 12 | 148 | 29 | 18 | 1 | 928 | 166 | |
Saavutukset[muokkaa]
- Valioliigan mestaruus: 1993, 1994, 1996, 1997, 1999, 2000, 2001, 2003, 2007, 2008, 2009, 2011
- FA Cupin voitto: 1994, 1996, 1999, 2004
- Liigacupin voitto: 1992, 2006, 2009
- FA Community Shieldin voitto: 1993, 1994, 1996, 1997, 2003, 2007, 2008
- Mestarien liigan voitto: 1999, 2008
- UEFA Super Cupin voitto: 1991
- Intercontinental Cupin voitto: 1999
- Seurajoukkueiden maailmanmestaruus: 2008
Lähteet[muokkaa]
- ↑ Stafford, Mikey: Ryan Giggs wins PFA player of the year award The Guardian. 27.4.2009. Viitattu 30.4.2009. (englanniksi)
- ↑ a b http://www.stretfordend.co.uk/playermenu/giggs.html
- ↑ http://www.rsssf.com/miscellaneous/wal-recintlp.html
- ↑ Giggs was race bullied as kid 10.4.2008. The Sun. Viitattu 6.3.2009. (englanniksi)
- ↑ http://www.manutd.com/default.sps?pagegid={B4CEE8FA-9A47-47BC-B069-3F7A2F35DB70}&newsid=469415
- ↑ Giggs named as gag order footballer, FT
- ↑ Gag order in Man U's Ryan Giggs case loses out to Twitter, NDTV.com
- ↑ Ryan Giggs accused of '8-year affair with his BROTHER'S wife', Daily Mail
- ↑ Includes other competitive competitions, including the FA Community Shield, UEFA Super Cup, Intercontinental Cup, FIFA Club World Cup
Aiheesta muualla[muokkaa]
- Ryan Giggsin esittely Manchester Unitedin sivustolla (englanniksi)
1 de Gea | 2 Rafael | 3 Evra | 4 Jones | 5 Ferdinand | 6 Evans | 7 Valencia | 8 Anderson | 10 Rooney | 11 Giggs | 12 Smalling | 13 Lindegaard | 14 Hernández | 15 Vidić | 16 Carrick | 17 Nani | 18 Young | 19 Welbeck | 20 van Persie | 21 Henríquez | 22 Scholes | 23 Cleverley | 24 Fletcher | 25 Powell | 26 Kagawa | 28 Büttner | 33 Bebé | 38 Keane | 40 Amos | 41 King | 50 Johnstone | – Fábio | Manageri Ferguson
| Edeltäjä: Cristiano Ronaldo |
PFA:n vuoden pelaaja 2008/09 |
Seuraaja: Wayne Rooney |
