Rifin sota

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Rifin sota
Päivämäärä:

19201926

Paikka:

Rif, Marokko

Casus belli:

berberien itsenäisyyspyrkimykset

Lopputulos:

Espanjan ja Ranskan voitto

Vaikutukset:

Rifin tasavallan kaatuminen

Osapuolet

Espanjan lippu Espanja (1920–1926)
Ranskan lippu Ranska (1924–1926)

Flag of the Republic of the Rif.svg Rifin tasavalta

Komentajat

Espanjan lippu Manuel Fernández Silvestre
Espanjan lippu Dámaso Berenguer
Espanjan lippu José Millán Astray
Espanjan lippu Miguel Primo de Rivera
Espanjan lippu José Sanjurjo
Ranskan lippu Philippe Pétain
Ranskan lippu Hubert Lyautey
Flag of Morocco 1666 1915.svg Mulai Ahmed el-Raisuli

Flag of the Republic of the Rif.svg Abd el-Krim

Vahvuudet

Espanjan lippu 140 000
Ranskan lippu 325 000

Flag of the Republic of the Rif.svg n. 80 000

Tappiot

Espanjan lippu 50 000 kuollutta
Ranskan lippu 10 000 kuollutta

Flag of the Republic of the Rif.svg 10 000 kuollutta

Rifin sota (esp. Guerra del Rif, myös toinen Marokon sota) oli Espanjan Marokossa vuosina 1920–1926 käyty sota, jossa olivat vastakkain Espanjan kuningaskunta ja Rifin alueen berberiheimot, jotka vuonna 1921 irtaantuivat Espanjan hallinnasta ja perustivat Rifin tasavallan. Vuonna 1924 Espanjan rinnalle liittyi myös Ranska. Sota päättyi Rifin tasavallan luhistumiseen ja berberijohtaja Abd el-Krimin antautumiseen ranskalaisille. Espanjassa Rifin sodan aiheuttamat sisäpoliittiset ristiriidat johtivat vuonna 1923 sotilasvallankaappaukseen ja kenraali Miguel Primo de Riveran nousuun maan diktaattoriksi. Sodan aikana espanjalaiset käyttivät kemiallisia aseita siviiliväestöä vastaan.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäiset yhteenotot Rifin alueen berberien ja Espanjan välillä oli käyty jo vuosina 1909–1910 Melillan kaupungin ympäristössä. Melillan sodaksi kutsutut taistelut vaativat yhteensä 2 500 espanjalaisen sotilaan hengen. Vuoden 1911 toisen Marokon kriisin jälkeen solmittiin Fezin sopimus, joka teki Rifin alueesta Espanjan siirtomaan.

Berberiarmeija[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Abd el-Krimin johtamassa armeijassa oli vain muutamia tuhansia vakinaisia sotilaita. Heidän määränsä oli lähteestä riippuen 2 000–3 000 ja 6 000–7 000 välillä. Loput joukoista koostui maalaiskylien heimoväestöstä, jotka eivät pystyneet olemaan poissa kotikylästään paria viikkoa kauempaa. Parhaimmillaan berberien joukoissa arvioidaan olleen noin 80 000 miestä, mutta heistäkään ei pystytty aseistamaan sotilaskivääreillä kuin 20 000. Lisäksi aseistus oli vanhanaikaista ja huonokuntoista. Abd el-Krimin joukot onnistuivat kuitenkin aiheuttamaan vastapuolelle raskaita tappioita käyttäen hyväkseen vuoristoisen kotiseutunsa tuntemusta sekä sissitaktiikkaa.

Sodan kulku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rifin sodan katsotaan alkaneen vuonna 1920, kun kenraali Dámaso Berenguer yritti tuloksetta valloittaa Espanjan Marokon itäpuoleisen territorion alueita jebala-heimolta. Heinäkuussa 1921 Abd el-Krimin johtamat berberijoukot löivät espanjalaiset Annualin taistelussa, jossa kaatui lähteistä riippuen 8 000–12 000 Espanjan sotilasta. Elokuuhun mennessä maa oli menettänyt kaikki Marokossa vuoden 1909 jälkeen hallintaansa saamat alueet ja sen 14 000 miehen vahvuinen Afrikan armeija joutui vetäytymään Melillan kaupunkin. Espanjan menetykset johtivat lopulta syyskuussa tapahtuneeseen Rifin tasavallan perustamiseen. Berberit eivät hyökänneet Melillaan, koska Abd el-Krim pelkäsi kaupungissa asuvien ulkomaalaisten vahingoittumista. Siitä olisi saattanut olla seurauksena muiden eurooppalaisten valtioiden liittyminen sotaan Espanjan rinnalle. Myöhemmin el-Krim kertoi pitäneensä ratkaisuaan suurena virheenä.

Syksyn aikana espanjalaiset saivat vahvistettua Afrikan armeijaansa 35 000 mieheen, jonka jälkeen he aloittivat vastahyökkäyksen. Tammikuussa 1922 Espanja onnistui valtaamaan Rifin rannikkoseutuja, mutta sisämaan vuoristoalueet pysyvät edelleen berberien hallussa. Rintamalinjat pysyivät tämän jälkeen pitkään paikallaan, mutta esimerkiksi vuonna 1924 käydyissä taisteluissa espanjalaiset menettivät kaatuneina yli 10 000 sotilasta.

Ranskan interventio ja sodan loppu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranska oli toukokuussa 1924 perustanut heimoalueille omia puolustusasemiaan Ranskan Marokosta käsin. Huhtikuussa 1925 berberit aloittivat suurhyökkäyksen ranskalaisten asemia vastaan. Taisteluissa kuoli jopa 2 000 ranskalaista sotilasta, määrä oli viidesosa kaikista maan Rifissä olleista joukoista. Tämän seurauksena Ranska liittyi sotaan täysimittaisesti tuomalla Marokkoon 160 000 muukalaislegioonalaista. Kun Espanja samalla oli lisännyt omien joukkojensa määrää 90 000 mieheen, joutuivat berberit altavastaajaksi.

Sodan loppuvaihe käynnistyi toukokuussa 1926, jolloin 12 000 berberiä oli vastassa 123 000 Espanjan ja Ranskan sotilasta sekä 150 lentokonetta. Ne hyökkäsivät berberejä vastaan pohjoisesta sekä etelästä, eikä Abd el-Krimille lopulta jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin antautuminen ranskalaisille. Sodan jälkeen hän oli 21 vuoden ajan karkoitettuna Ranskalle kuuluvalla Réunionin saarella, jonka jälkeen el-Krim asui Egyptissä kuolemaansa vuoteen 1963 saakka.

Kemialliset aseet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rifin sodan aikana Espanja käytti berbereitä vastaan säännöllisesti kemiallisia aseita. Myös Ranskaa on epäilty niiden käytöstä.[1] Kemiallisiin aseisiin turvauduttiin 13 000 sotilaan kaatumiseen päättyneen Annualin taistelun jälkeen, joka käytiin sodan alkuvaiheessa heinäkuussa 1921.[2] Käytössä olivat fosgeeni, difosgeeni, kloropikriini ja sinappikaasu.[3] Espanja käytti niitä myös siviilejä vastaan, levittämällä kaasuja lentokoneesta muun muassa ihmisten kansoittamille toreille sekä vesistöihin.[4] Ensimmäiset raportit kemiallisista aseista esitti Tangierissa ilmestynyt sanomalehti marraskuussa 1921. Sinappikaasua käytettiin ensimmäisen kerran tiettävästi elokuussa 1923. Kesällä 1924 kemiallisia aseita levitettiin yli 120 lentokoneen avulla, jotka päivittäin pudottivat yli 1 600 sadan kilon painoista sinappikaasupommia. Aseet hankittiin Saksasta.[2]

Espanja ei ole milloinkaan virallisesti myöntänyt käyttäneensä Rifin sodassa kemiallisia aseita. Vuonna 2007 Katalonian tasavaltalainen vasemmisto esitti maan parlamentille, että Espanja tunnustaisi niiden systemaattisen käytön siviiliväestöä vastaan, mutta ehdotus kaatui 33 äänen enemmistöllä.[5] Rifin sodan uhreja edustavan järjestön mukaan kemiallisten aseiden vaikutukset tuntuvat edelleen. Nykyään yli 60% maan kaikista syöpäkuolemista ilmenee Rifin alueella, vaikka väestön osuus koko Marokon asukasluvusta on vain noin 10%.[6] Poikkeuksellisen suuren syöpäkuolleisuuden yhteyttä sodan aikaisiin kemiallisiin aseisiin ei kuitenkaan ole osoitettu.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Major cases of chemical weapons use 23.8.2013. The Voice of Russia American Edition. Viitattu 7.4.2014.
  2. a b Chemical weapons in the Rif War 6.12.2012. La Fondation. Viitattu 7.4.2014.
  3. ERC exige que España pida perdón por el uso de armas químicas en la guerra del Rif 3.7.2005. El Pais. Viitattu 7.4.2014.
  4. Los últimos de Alhucemas 14.9.2006. 20 minutos. Viitattu 7.4.2014.
  5. Spanish parliament refuses to discuss Spain's use of chemical weapons during Rif war in Morocco 14.2.2007. Maghreb Arabe Presse. Viitattu 7.4.2014.
  6. Morocco bans historical conference 19.1.2002. BBC News. Viitattu 7.4.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]