Abd el-Krim

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Abd el-Krim

Abd el-Krim (18822. toukokuuta 1963) arabiaksi محمد بن عبد الكريم الخطابي oli berberipäällikkö Rifin alueelta Pohjois-Marokosta.

Hän johti kansannousua Espanjaa ja Ranskaa vastaan. Abd el-Krimin luomia sissitaktiikoita käyttivät myöhemmin muun muassa Ho Chi Minh, Mao Zedong ja Che Guevara. Häntä pidetään Pohjois-Afrikkalaisten valtioiden itsenäisyysliikeiden johtohahmona.

Varhainen elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Abd el-Krim syntyi Ajdirissä Marokossa. Hän sai peruskoulutuksensa espanjalaisten peruskouluissa ja opiskeli myöhemmin Fezin ja Qarawiyinin yliopistoissa. Opiskeluidensa jälkeen el-Krim työskenteli kääntäjänä ja opettajana sekä lopulta toimittajana Telegrama del Rif -lehdessä. Vielä näihin aikoihin hän kannatti Espanjan siirtomaavaltaa alueella.

Ensimmäinen maailmansota syttyi 1914 ja tuolloin el-Krim työskenteli Espanjan siirtomaahallinnon virassa Melillassa. Sodan aikana hän sai rangaistuksen kolonialismin vastaisista toimista ja joutui vangituksi. Kun el-Krim oli kärsinyt vuoden tuomionsa (1916–1917), hän palasi kotiseuduilleen Adjariin ja sai näihin aikoihin innoituksensa taistella Rifin itsenäisyyden puolesta. Vuonna 1920 hän aloitti sissitoiminnan yhdessä isänsä Abd El-Karim El-Khattabin kanssa.

Sota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Rifin sota (1920)

Sodan aikana Abd el-Krim osoittautui erittäin taitavaksi sissi-johtajaksi. Hän pystyi 15 000 sotilaan joukoillaan pitämään puoliaan 465 000 ranskalaista ja espanjalaista vastaan kuuden vuoden ajan (1920–1926). Vuonna 1921 Rifin alue irtautui Espanjan hallinnasta ja 1923 perustettiin lyhytaikaiseksi jäänyt Rifin tasavalta. Abd el-Krim toimi tasavallan päämiehenä koko sen olemassaolon ajan.

Tappiot rifiläisille aiheuttivat Miguel Primo de Riveran sotilasvallankaappauksen 1923 Espanjassa ja lopulta monarkian kukistumisen 1931. Abd el-Krimin joukot eivät kuitenkaan kestäneet murskaavaa ylivoimaa vaan ne antautuivat ranskalaisille 26. toukokuuta 1926. Samalla myös Rifin tasavalta lakkautettiin ja se liitettiin taas osaksi Espanjan Marokkoa.

Sodasta kärsi eniten Rifin siviiliväestö, jota vastaan espanjalaiset käyttivät muun muassa sinappikaasua.

Karkoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranskalaiset karkoittivat Abd el-Krimin Réunionin saarelle. Myöhemmin hän sai luvan asua Etelä-Ranskassa, mutta onnistui saamaan turvapaikan Egyptistä jossa hän toimi Arabien vapautusliiton puheenjohtajana. Abd el-Krim kuoli Kairossa vähän sen jälkeen kun viimeinen Pohjois-Afrikan arabivaltio Algeria itsenäistyi.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. André Beaufre: Marokko 1921-1926. Kuohuva vuosisata, , nro 10, s. 27-30.