Abd el-Krim

Abd el-Krim

Abd el-Krim (1882 – 2. toukokuuta 1963) arabiaksi محمد بن عبد الكريم الخطابي oli berberipäällikkö Rifiltä Pohjois-Marokosta. Hän johti kansannousua Espanjaa ja Ranskaa vastaan. Hänen luomiaan sissitaktiikoita käyttivät muun muassa Ho Chi Minh, Mao Zedong ja Che Guevara. Häntä pidetään Pohjois-Afrikkalaisten valtioiden itsenäisyysliikeiden johtohahmona.

Varhainen elämä

Abd el-Krim syntyi Ajdirissä Marokossa. Hän sai peruskoulutuksensa espanjalaisten peruskouluissa ja opiskeli myöhemmin Fezin ja Qarawiyinin yliopistoissa. Opiskeluidensa jälkeen hän työskenteli kääntäjänä ja opettajana sekä lopulta toimittajana Telegrama del Rif -lehdessä. Vielä näihin aikoihin hän kannatti Espanjan siirtomaavaltaa alueella.

Ensimmäinen maailmansota syttyi 1914 ja tuolloin hän työskenteli Espanjan siirtomaahallinnon virassa Melillassa. Sodan aikana hän sai rangaistuksen kolonialismin vastaisista toimista ja hänet vangittiin. Kun hän oli istunut vuoden tuomionsa (1916–1917) hän palasi kotiseuduilleen Adjariin ja sai näihin aikoihin innoituksensa taistella Rifin itsenäisyyden puolesta. 1920 hän aloitti sissitoiminnan yhdessä isänsä Abd El-Karim El-Khattabin kanssa.

Sota

Pääartikkeli: Rifin sota (1920)

Sodan aikana Abd el-Krim osoittautui erittäin taitavaksi sissi-johtajaksi. Hän pystyi 15 000 sotilaan joukoillaan pitämään puoliaan 465 000 ranskalaista ja espanjalaista vastaan kuuden vuoden ajan (1920–1926). Tappiot rifiläisille aiheuttivat Miguel Primo de Riveran sotilasvallankaappauksen 1923 Espanjassa ja lopulta monarkian kukistumisen 1931. Rif ei kuitenkaan kestänyt murskaavaa ylivoimaa vaan Abd el-Krim antautui ranskalaisille 26.5.1926. Sodasta kärsivät eniten Rifin siviiliväestö jota vastaan espanjalaiset käyttivät muun muassa sinappikaasua.

Karkoitus

Ranskalaiset karkoittivat Abd el-Krimin Réunionin saarelle. Myöhemmin hän sai luvan asua Etelä-Ranskassa, mutta hänen onnistui saamaan turvapaikka Egyptistä jossa hän toimi Arabien vapautusliiton puheenjohtajana. Abd el-Krim kuoli Kairossa vähän sen jälkeen kun viimeinen Pohjois-Afrikan arabivaltio Algeria itsenäistyi.