Renzo Piano

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Renzo Piano (vasemmalla) ja Italian presidentti Giorgio Napolitano vuonna 2007.

Renzo Piano (s. 14. syyskuuta 1937 Genova) on italialainen arkkitehti.

Renzo Pianoa pidetään yhtenä 1900-luvun merkittävimmistä arkkitehdeista. Hänen töitään on muun muassa Pariisissa, Berliinissä, Genevessä, Houstonissa ja Osakassa. Pianolla on kolme toimistoa Euroopassa: Genovassa, Pariisissa ja Berliinissä. Niissä työskentelee yhteensä noin sata ihmistä.

Renzo Piano tuli maailmankuuluksi Pariisin Pompidou-keskuksesta (1977), jonka hän suunnitteli yhdessä englantilaisen Richard Rogersin kanssa.

Muita Pianon tunnetuimpia töitä ovat muun muassa Menil Collectionin museokylä Houstonissa Yhdysvalloissa (1987), San Nicaolan jalkapallostadion Barissa Italiassa (1989) ja maailman suurin lentokenttä rakennuksineen Osakassa Japanissa (1994). Lentokenttä rakennettiin tekosaarelle.

Piano on suunnitellut myös muun muassa ostoskeskuksia, toimistorakennuksia, asuintaloja, tehdasrakennuksia, messukeskuksia, museoita ja kirkkoja. Hän yhdistelee töissään erilaisia materaaleja, kuten tammea ja betonia tai terrakottaa ja lasia. Vuonna 2012 avautui Oslossa Pianon suunnittelema Astrup Fearnleyn nykytaiteen museon uusi rakennus[1].

Piano on saanut lukuisia palkintoja ja muita huomionosoituksia. Vuonna 1998 hän sai Pritzker-palkinnon, jota pidetään ”arkkitehtuurin Nobelina”. Suomessa jaettava ensimmäinen Spirit of Nature -arkkitehtuuripalkinto myönnettiin Pianolle vuonna 2000. Vuonna 2008 Piano palkittiin Tanskan suurimmalla kulttuuripalkinnolla, Sonningprisenilla[2].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Visit Oslo
  2. Sonning Prize Kööpenhaminan yliopisto. Viitattu 7.12.2008. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]