Terrakotta

Intialainen terrakottaveistos Hanuman jumalasta.

Terrakotta (it. terra cotta = poltettu savi) tarkoittaa lasittamattomia ja matalassa lämpötilassa poltettuja savesta tehtyjä huokoisia keramiikkaesineitä. Näiden esineiden väri vaihtelee kellertävästä punaisenruskeaan riippuen saven mineraaleista, polttouunin lämpötilasta ja polton pituudesta. Nykyisiä punasavesta tehtyjä taloustavaroita, kuten lasittamattomia kukkaruukkuja, sanotaan punasavituotteiksi ja termiä terrakotta käytetään taide-esineistä. Terrakotta termiä voidaan joskus käyttää myös lasitetuista, mutta huokoiselle ja punertavalle perusaineelle tehdyistä esineistä.

Mesopotamiassa terrakotasta tehtiin pieniä veistoksia, joko valamalla tai muovailemalla, mutta erilaisten käyttöesineiden materiaalina sitä on käytetty jo paljon varhaisemmalla ajalla. Kaikki tunnetut antiikin kansat ovat valmistaneet terrakotasta monenlaisia käyttö- ja koriste-esineitä.

Keskiajalla sitä käytettiin myös ornamenttitaiteen raaka-aineena, sekä myös erilaisten veistosten valmistuksessa ja se kelpasi hyvin arvokkaidenkin teosten materiaaliksi.