Red Bull Air Race World Championship -kausi 2015

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Red Bull Air Race World Championship -kausi 2015
Järjestäjä Red Bull
Järjestyksessä oleva kausi 10.
Kilpailuja 8
Kuljettajia 14 (Master Class)
7 (Challenger Class)
Kuljettajien mestari Iso-Britannia Paul Bonhomme
← 2014 2016 →

Red Bull Air Race World Championship -kausi 2015 oli Red Bull Air Race World Championship -sarjan kymmenes kausi. Kauden kahdeksasta kilpailusta ensimmäinen järjestettiin Abu Dhabissa 13.–14. helmikuuta ja viimeinen Las Vegasissa 17.–18. lokakuuta. Master Class -luokan mestaruuden voitti brittiläinen Paul Bonhomme, jolle mestaruus oli uran kolmas.[1] Challenger Classin voitti ranskalainen Mikaël Brageot.

Lentäjät ja lentokoneet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mestaruuden voittanut Paul Bonhomme Chiban osakilpailussa kaudella 2015.

Master Class[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nro Lentäjä Lentokone Kilpailut
8 Tšekki Martin Šonka Zivko Edge 540 Kaikki
9 Iso-Britannia Nigel Lamb MX Aircraft MXS Kaikki
10 Yhdysvallat Kirby Chambliss Zivko Edge 540 Kaikki
12 Ranska François Le Vot Zivko Edge 540 Kaikki
21 Saksa Matthias Dolderer Zivko Edge 540 Kaikki
22 Itävalta Hannes Arch Zivko Edge 540 Kaikki
26 Espanja Juan Velarde Zivko Edge 540 Kaikki
27 Ranska Nicolas Ivanoff Zivko Edge 540 Kaikki
31 Japani Yoshihide Muroya Zivko Edge 540 Kaikki
55 Iso-Britannia Paul Bonhomme Zivko Edge 540 Kaikki
84 Kanada Pete McLeod Zivko Edge 540 Kaikki
91 Unkari Péter Besenyei Corvus Racer 540 1–3
Zivko Edge 540 4–8
95 Australia Matt Hall MX Aircraft MXS Kaikki
99 Yhdysvallat Michael Goulian Zivko Edge 540 Kaikki

Challenger Class[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Challenger Classissa kaikilla lentäjillä oli käytössään Extra 330LX.

Nro Lentäjä Kilpailut
5 Chile Cristian Bolton 1–5, 7–8
11 Ranska Mikaël Brageot 1, 3–4, 6–8
17 Ruotsi Daniel Ryfa 1–6, 8
18 Tšekki Petr Kopfstein 1–2, 4–8
37 Slovenia Peter Podlunšek 2–8
62 Saksa Florian Bergér 1–2, 4–8
77 Brasilia Francis Barros 1–3, 5–7

Kilpailukalenteri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausi alkoi Abu Dhabin osakilpailulla 13.–14. helmikuuta. Sitä seurasivat kilpailut Chibassa, Rovinjissa, Budapestissä, Ascotissa, Spielbergissä ja Fort Worthissä. Kauden päätti Las Vegasin osakilpailu 17.–18. marraskuuta.[2][3]

Kauden kolmas osakilpailu oli alun perin tarkoitus järjestää Sotšissa,[2] mutta maailman markkinatilanteen ja siitä seuranneiden epäsuosiollisten vaihtokurssien vuoksi sen korvasi Rovinj, jotta pääsylippujen hinnat saatiin pidettyä riittävän edullisina.[3]

Nro Maa Sijainti Päivämäärä Aika-ajon nopein Voittaja Voittajan lentokone Challenger-voittaja Raportti
1  Yhdistyneet arabiemiraatit Abu Dhabi 13.–14. helmikuuta Iso-Britannia Paul Bonhomme Iso-Britannia Paul Bonhomme Zivko Edge 540 Chile Cristian Bolton Raportti
2  Japani Makuhari, Chiba 16.–17. toukokuuta Ranska Nicolas Ivanoff Iso-Britannia Paul Bonhomme Zivko Edge 540 Tšekki Petr Kopfstein Raportti
3  Kroatia Rovinj 30.–31. toukokuuta Iso-Britannia Paul Bonhomme Itävalta Hannes Arch Zivko Edge 540 Ruotsi Daniel Ryfa Raportti
4  Unkari Budapest 4.–5. heinäkuuta Australia Matt Hall Itävalta Hannes Arch Zivko Edge 540 Ruotsi Daniel Ryfa Raportti
5  Yhdistynyt kuningaskunta Ascotin kilparata, Ascot 15.–16. elokuuta Iso-Britannia Paul Bonhomme Iso-Britannia Paul Bonhomme Zivko Edge 540 Tšekki Petr Kopfstein Raportti
6  Itävalta Red Bull Ring, Spielberg 5.–6. syyskuuta peruttiin Australia Matt Hall MX Aircraft MXS Ranska Mikaël Brageot Raportti
7  Yhdysvallat Texas Motor Speedway, Fort Worth 26.–27. syyskuuta Saksa Matthias Dolderer Iso-Britannia Paul Bonhomme Zivko Edge 540 Ranska Mikaël Brageot Raportti
8  Yhdysvallat Las Vegas Motor Speedway, Las Vegas 17.–18. lokakuuta Japani Yoshihide Muroya Australia Matt Hall MX Aircraft MXS Ranska Mikaël Brageot Raportti

Tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Master Class[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pisteet kahdeksalle parhaalle 12–9–7–5–4–3–2–1.

Sija Lentäjä ABU
Arabiemiraatit
CHI
Japani
ROV
Kroatia
BUD
Unkari
ASC
Iso-Britannia
SPE
Itävalta
FTW
Yhdysvallat
LVG
Yhdysvallat
Pisteet[4]
1 Iso-Britannia Paul Bonhomme 1 1 8 2 1 2 1 2 76
2 Australia Matt Hall 2 2 3 5 2 1 2 1 71
3 Itävalta Hannes Arch 4 11 1 1 8 13 10 5 34
4 Tšekki Martin Šonka 10 10 2 3 7 4 4 8 29
5 Saksa Matthias Dolderer 9 3 6 7 10 6 5 3 26
6 Japani Yoshihide Muroya 6 8 10 9 3 10 3 4 23
7 Iso-Britannia Nigel Lamb 5 5 5 8 5 12 6 10 20
8 Kanada Pete McLeod 3 12 7 4 13 5 8 11 19
9 Ranska Nicolas Ivanoff 8 4 9 14 4 9 7 7 15
10 Yhdysvallat Michael Goulian 12 6 4 11 9 7 9 6 13
11 Yhdysvallat Kirby Chambliss DNS 7 11 10 12 3 11 12 9
12 Unkari Péter Besenyei 7 13 12 6 6 8 12 13 9
13 Espanja Juan Velarde 13 9 13 13 11 11 13 9 0
14 Ranska François Le Vot 11 14 14 12 14 DSQ 14 14 0
Sija Lentäjä ABU
Arabiemiraatit
CHI
Japani
ROV
Kroatia
BUD
Unkari
ASC
Iso-Britannia
SPE
Itävalta
FTW
Yhdysvallat
LVG
Yhdysvallat
Pisteet

Challenger Class[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pisteet viidelle parhaalle 10–8–6–4–2. Jokainen lentäjä osallistui vähintään kolmeen ensimmäisistä seitsemästä osakilpailusta. Näistä seitsemästä kilpailuista kolme parasta tulosta laskettiin mukaan kokonaispisteisiin, ja seitsemän kilpailun jälkeen kuusi parasta lentäjää pääsi mukaan kahdeksanteen kilpailuun, joka ratkaisi kärkikuusikon lopulliset sijoitukset.[5]

Sija Lentäjä ABU
Arabiemiraatit
CHI
Japani
ROV
Kroatia
BUD
Unkari
ASC
Iso-Britannia
SPE
Itävalta
FTW
Yhdysvallat
Poisto Pisteet[5]
1 Ranska Mikaël Brageot 3 2 2 1 1 14 28
2 Ruotsi Daniel Ryfa 5 2 1 1 3 3 14 28
3 Tšekki Petr Kopfstein 2 1 4 1 2 6 12 28
4 Chile Cristian Bolton 1 3 3 5 2 4 12 24
5 Slovenia Peter Podlunšek 6 4 3 4 4 2 8 18
6 Saksa Florian Bergér 4 4 6 5 5 3 4 14
7 Brasilia Francis Barros DSQ 5 5 6 6 5 6
Sija Lentäjä ABU
Arabiemiraatit
CHI
Japani
ROV
Kroatia
BUD
Unkari
ASC
Iso-Britannia
SPE
Itävalta
FTW
Yhdysvallat
Poisto Pisteet

Finaali[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kärkikuusikon sijoitukset kauden päättäneessä Las Vegasin kilpailussa, joka määritti myös lopulliset sijoitukset sarjassa.

Sija Lentäjä Aika[6]
1 Ranska Mikaël Brageot 1.00,521
2 Slovenia Peter Podlunšek 1.00,556
3 Chile Cristian Bolton 1.00,920
4 Tšekki Petr Kopfstein 1.02,117
5 Saksa Florian Bergér 1.02,255
6 Ruotsi Daniel Ryfa 1.02,459

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Commons
  1. Red Bull Air Race World Champion Paul Bonhomme retires after 3rd title 27.10.2015. Salzburg: Nigel Lamb. Viitattu 26.8.2018. (englanniksi)
  2. a b 2015 race dates announced in Japan 25.11.2014. Red Bull Air Race. Arkistoitu 25.8.2018. Viitattu 24.8.2018. (englanniksi)
  3. a b Red Bull Air Race announces new race location for 2015 season 3.3.2015. Red Bull Air Race. Arkistoitu 25.8.2018. Viitattu 24.8.2018. (englanniksi)
  4. Results – 2015 – Master Class Red Bull Air Race. Arkistoitu 24.8.2018. Viitattu 24.8.2018. (englanniksi)
  5. a b Results – 2015 – Challenger Class Red Bull Air Race. Arkistoitu 25.8.2018. Viitattu 24.8.2018. (englanniksi)
  6. Results – 2015 – Las Vegas – Challenger Class Red Bull Air Race. Arkistoitu 24.8.2018. Viitattu 24.8.2018. (englanniksi)