Red Bull Air Race World Championship -kausi 2014

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Red Bull Air Race World Championship -kausi 2014
Järjestäjä Red Bull
Järjestyksessä oleva kausi 9.
Kilpailuja 8
Kuljettajia 12 (Master Class)
11 (Challenger Class)
Kuljettajien mestari Iso-Britannia Nigel Lamb
← 2010 2015 →

Red Bull Air Race World Championship -kausi 2014 oli Red Bull Air Race World Championship -sarjan yhdeksäs kausi ja ensimmäinen vuosina 2011–2013 pidetyn kilpailutauon jälkeen. Kauden kahdeksasta kilpailusta ensimmäinen järjestettiin Abu Dhabissa 28. helmikuuta – 1. maaliskuuta ja viimeinen Itävallan Spielbergissä 25.–26. lokakuuta.

Ensimmäistä kertaa sarjan historiassa mukana oli nuorille lentäjille Challenger Class -luokka, joka järjestettiin rinnakkain varsinaisen mestaruussarjan kanssa. Master Class -luokan mestaruuden voitti brittiläinen Nigel Lamb ja Challenger Classin tšekkiläinen Petr Kopfstein.

Lentäjät ja lentokoneet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hannes Arch Spielbergin osakilpailussa kaudella 2014.

Master Class[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nro Lentäjä Lentokone Kilpailut
8 Tšekki Martin Šonka Zivko Edge 540 Kaikki
9 Iso-Britannia Nigel Lamb MX Aircraft MXS Kaikki
10 Yhdysvallat Kirby Chambliss Zivko Edge 540 Kaikki
21 Saksa Matthias Dolderer Zivko Edge 540 Kaikki
22 Itävalta Hannes Arch Zivko Edge 540 Kaikki
27 Ranska Nicolas Ivanoff Zivko Edge 540 Kaikki
31 Japani Yoshihide Muroya Zivko Edge 540 Kaikki
55 Iso-Britannia Paul Bonhomme Zivko Edge 540 Kaikki
84 Kanada Pete McLeod Zivko Edge 540 Kaikki
91 Unkari Péter Besenyei Corvus Racer 540 Kaikki
95 Australia Matt Hall MX Aircraft MXS Kaikki
99 Yhdysvallat Michael Goulian Zivko Edge 540 Kaikki

Challenger Class[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Challenger Classissa kaikilla lentäjillä oli käytössään Extra 330LX.

Nro Lentäjä Kilpailut
5 Chile Cristian Bolton 4–6
6 Puola Luke Czepiela 2, 4–5, 7
7 Iso-Britannia Tom Bennett 1–2, 4–5, 8
11 Ranska Mikaël Brageot 1–2, 6–8
17 Ruotsi Daniel Ryfa 1, 3–4, 6, 8
18 Tšekki Petr Kopfstein 1, 3–4, 7–8
23 Saksa Claudius Spiegel 2, 4–5
25 Slovenia Peter Podlunšek 2–3, 5–6
26 Espanja Juan Velarde 1, 3, 6–7
35 Ranska François Le Vot 1–3, 7–8
88 Malesia Halim Othman 3, 5, 7–8

Kilpailukalenteri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausi alkoi Abu Dhabin osakilpailulla 28. helmikuuta – 1. maaliskuuta. Sitä seurasivat kilpailut Rovinjissa, Putrajayassa, Gdyniassa, Ascotissa, Dallasissa ja Las Vegasissa. Kauden päätti Spielbergin osakilpailu, joka korvasi alun perin Kiinaan kaavaillun kilpailun.[1]

Nro Maa Sijainti Päivämäärä Aika-ajon nopein Voittaja Voittajan lentokone Challenger-voittaja Raportti
1  Yhdistyneet arabiemiraatit Abu Dhabi 28. helmikuuta – 1. maaliskuuta Kanada Pete McLeod Iso-Britannia Paul Bonhomme Zivko Edge 540 Ranska François Le Vot Raportti
2  Kroatia Rovinj 12.–13. huhtikuuta Itävalta Hannes Arch Itävalta Hannes Arch Zivko Edge 540 Ranska François Le Vot Raportti
3  Malesia Putrajaya 17.–18. toukokuuta Itävalta Hannes Arch Iso-Britannia Nigel Lamb MX Aircraft MXS Ranska François Le Vot Raportti
4  Puola Gdynia 26.–27. heinäkuuta Iso-Britannia Paul Bonhomme Itävalta Hannes Arch Zivko Edge 540 Saksa Claudius Spiegel Raportti
5  Yhdistynyt kuningaskunta Ascotin kilparata, Ascot 16.–17. elokuuta Kanada Pete McLeod Iso-Britannia Paul Bonhomme Zivko Edge 540 Malesia Halim Othman Raportti
6  Yhdysvallat Texas Motor Speedway, Fort Worth 6.–7. syyskuuta Kanada Pete McLeod Ranska Nicolas Ivanoff Zivko Edge 540 Ranska Mikaël Brageot Raportti
7  Yhdysvallat Las Vegas Motor Speedway, Las Vegas 11.–12. lokakuuta Kanada Pete McLeod Kanada Pete McLeod* Zivko Edge 540 Malesia Halim Othman Raportti
8  Itävalta Red Bull Ring, Spielberg 25.–26. lokakuuta Itävalta Hannes Arch Ranska Nicolas Ivanoff Zivko Edge 540 Tšekki Petr Kopfstein Raportti

* – Kilpailupäivä peruttiin kovan tuulen vuoksi, ja pisteet jaettiin aika-ajotulosten perusteella.

Tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Master Class[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pisteet kahdeksalle parhaalle 12–9–7–5–4–3–2–1.

Sija Lentäjä ABU
Arabiemiraatit
ROV
Kroatia
PUT
Malesia
GDY
Puola
ASC
Iso-Britannia
FTW
Yhdysvallat
LVG
Yhdysvallat
SPE
Itävalta
Pisteet[2]
1 Iso-Britannia Nigel Lamb 5 8 1 2 2 2 2 2 62
2 Itävalta Hannes Arch 2 1 2 1 8 8 5 4 53
3 Iso-Britannia Paul Bonhomme 1 2 5 5 1 5 7 5 51
4 Ranska Nicolas Ivanoff 8 5 11 6 3 1 6 1 42
5 Kanada Pete McLeod 3 4 4 8 11 3 1 8 38
6 Australia Matt Hall 4 7 3 3 5 6 4 10 33
7 Saksa Matthias Dolderer 6 9 8 11 4 4 3 11 21
8 Tšekki Martin Šonka 7 6 6 10 9 7 8 3 18
9 Japani Yoshihide Muroya 9 3 10 12 6 9 9 9 10
10 Yhdysvallat Kirby Chambliss 11 10 9 4 10 10 11 7 7
11 Unkari Péter Besenyei 10 11 7 7 7 12 12 12 6
12 Yhdysvallat Michael Goulian DNS 12 12 9 12 11 10 6 3
Sija Lentäjä ABU
Arabiemiraatit
ROV
Kroatia
PUT
Malesia
GDY
Puola
ASC
Iso-Britannia
FTW
Yhdysvallat
LVG
Yhdysvallat
SPE
Itävalta
Pisteet

Challenger Class[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pisteet viidelle parhaalle 10–8–6–4–2. Jokainen lentäjä osallistui vähintään kolmeen ensimmäisistä seitsemästä osakilpailusta. Näistä seitsemästä kilpailuista kolme parasta tulosta laskettiin mukaan kokonaispisteisiin, ja seitsemän kilpailun jälkeen kuusi parasta lentäjää pääsi mukaan kahdeksanteen kilpailuun, joka ratkaisi kärkikuusikon lopulliset sijoitukset.[3]

Sija Lentäjä ABU
Arabiemiraatit
ROV
Kroatia
PUT
Malesia
GDY
Puola
ASC
Iso-Britannia
FTW
Yhdysvallat
LVG
Yhdysvallat
Poisto Pisteet[3]
1 Ranska François Le Vot 1 1 1 6 30
2 Ruotsi Daniel Ryfa 2 3 2 3 6 22
3 Iso-Britannia Tom Bennett 5 2 3 2 2 22
4 Malesia Halim Othman 6 1 1 20
5 Ranska Mikaël Brageot 6 4 1 3 20
6 Tšekki Petr Kopfstein 4 2 4 2 4 20
7 Saksa Claudius Spiegel 6 1 3 16
8 Espanja Juan Velarde 3 4 DSQ 4 14
9 Slovenia Peter Podlunšek 3 5 5 4 2 12
10 Chile Cristian Bolton 6 6 2 8
11 Puola Luke Czepiela 5 5 4 5 2 8
Sija Lentäjä ABU
Arabiemiraatit
ROV
Kroatia
PUT
Malesia
GDY
Puola
ASC
Iso-Britannia
FTW
Yhdysvallat
LVG
Yhdysvallat
Poisto Pisteet

Finaali[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kärkikuusikon sijoitukset kauden päättäneessä Spielbergin kilpailussa, joka määritti myös lopulliset sijoitukset sarjassa.

Sija Lentäjä Aika[4]
1 Tšekki Petr Kopfstein 1.05,799
2 Malesia Halim Othman 1.06,900
3 Ranska Mikaël Brageot 1.08,112
4 Ranska François Le Vot 1.08,132
5 Ruotsi Daniel Ryfa 1.15,180
6 Iso-Britannia Tom Bennett DNS

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Commons
  1. Austria to host Red Bull Air Race season final 15.7.2014. Red Bull Air Race. Arkistoitu 26.8.2018. Viitattu 26.8.2018. (englanniksi)
  2. Results – 2014 – Master Class Red Bull Air Race. Arkistoitu 25.8.2018. Viitattu 24.8.2018. (englanniksi)
  3. a b Results – 2014 – Challenger Class Red Bull Air Race. Arkistoitu 25.8.2018. Viitattu 24.8.2018. (englanniksi)
  4. Results – 2014 – Spielberg – Challenger Class Red Bull Air Race. Arkistoitu 25.8.2018. Viitattu 24.8.2018. (englanniksi)