Projekti 613

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Projekti 613
Whiskey-luokka
S-189 museona Pietarissa
S-189 museona Pietarissa
Naval Ensign of the Soviet Union.svg
Tekniset tiedot
Uppouma 1050 t (pinnalla)
1340 t (sukelluksissa)
Pituus 76 m (kokonaispituus)
Leveys 6,3 m
syväys 4,55 m
Koneteho 2 x tyypin 37D dieselmoottoria 4000 bhp
Sähkömoottorit 2700 hv
Nopeus 18,25 solmua (pinnalla)
13,1 solmua (sukelluksissa)
Miehistöä 52
Aseistus
Ilmatorjunta 2 x 57 mm ilmatorjuntatykkiä kaksiputkisena SM-24ZiF -asennuksena
2 x 25 mm ilmatorjuntatykkiä kaksiputkisena 2M-8 -asennuksena
Meritorjunta 6 x 533 mm torpedoputkea

Projekti 613 (NATO-koodinimeltään: Whiskey) oli Neuvostoliiton laivaston toisen maailmansodan jälkeen suunniteltu dieselkäyttöinen sukellusveneluokka, jota rakennettiin vuodesta 1950 alkaen aina vuoteen 1958 saakka. Veneitä rakennettiin 215, joista suurin osa jäi Neuvostoliiton palvelukseen, 38 vietiin ulkomaille ja 21 koottiin Kiinassa Neuvostoliiton toimittamista komponenteista.[1]

Suunnittelu ja valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Veneen suunnittelu perustui sotaa edeltäneeseen S-luokkaan, (keskiraskas tai Stalinets-luokka), Štš-luokkaan sekä saksalaisiin Tyyppi VIIC:hen ja Tyyppi XXI:een. Uutta sukellusvenesarjaa alettiin suunnitella jo 1942 projektinumerolla 608, joka 1946 kertyneen kokemuksen ja sotasaalisveneiden perusteella sai numeron 613. Suunnittelijana oli suunnittelutoimisto TsKB-18 "Lazurit" Gorkissa. Veneitä rakensivat telakat Gorkissa, Leningradissa, Nikolajevissa ja Komsomolsk-na-Amuressa.

Veneessä on neljä 533 mm:n torpedoputkea edessä ja kaksi takana ja 12 torpedoa tai 22 miinaa. Ensimmäisiin veneisiin asennettiin myös kaksi 25 millimetrin ilmatorjuntatykkiä torniin. Toisessa valmistussarjassa oli 57 mm tykki, ja joissain veneissä koko IT-aseistus poistettiin.

Ulkomaille veneitä vietiin Albaniaan neljä, Bulgariaan kaksi, Egyptiin seitsemän, Indonesiaan kaksitoista, Pohjois-Koreaan neljä ja Puolaan neljä. Kiinan kansantasavalta osti viisi venettä ja kokosi itse 21 Neuvostoliiton toimittamista komponenteista.

Ohjusversio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Risteilyohjuksin aseistettu projektin 644 vene tai Whiskey Twin Cylinder

1950-luvulla muutamaan veneeseen asennettiin Tšelomein suunnittelema P-5 "Pjatjorka" -ohjus (SS-N-3c Shaddock). Ohjus tuli pyöreään säiliöön veneen rungon päälle tornin taa. Vene sai lännessä koodinimen Whiskey Single Cylinder. Ohjuksen laukaisu ja maaliinohjaus vaati veneen pysymistä pinnalla, ja sen kantomatka oli 250 merimailia. Tarkoitus oli ilmeisesti uhata Yhdysvaltain rannikkoa 930 kg:n RDS-4-ydinkärjellä. Ohjukset hämmensivät perin pohjin lännen tiedustelun, joka käytti kuudesta eri ohjuksesta samaa koodinimeä.

Vuosina 1958–1960 kuuteen veneeseen lisättiin kaksi ohjussäiliötä projektissa 644, jonka veneet saivat koodinimen Whiskey Twin Cylinder. Vuoden 1960 jälkeen kuuden veneen runkoa jatkettiin projektissa 665, jolloin niihin mahtui neljä ohjusta. Nämä veneet saivat koodinimen Whiskey Long Bin. Myöhempi vuoden 1963 P-6 Progress (NATO: SS-N-3a) -ohjus pystyi myös pinta-alusten, kuten Yhdysvaltain lentotukialusten torjuntaan. Erikoistunut ohjusvene rakennettiin projektissa 651 (Juliett).

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Gardiner, Robert s. 396

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]