RDS-4

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

RDS-4 (Tatjana) oli Neuvostoliiton kehittelemä taktinen ydinase. Sen toimintamekanismi pohjautui imploosioon, ja sen fissiomateriaali oli plutonium-239.

RDS-4 ei tarkoita niin kutsuttua, Joe-4 ydinkoetta. Siinä testattiin lähes samana ajankohtana niin sanottua vahvistettua fissiopommia (RDS-37). Pommin mallinnuksen kutsumanimiä olivat sekä "Sloika" että "Layer Cake" (suom. "kerroskakku").

Pommi taikka räjähde ydinkärkenä oli aktiivikäytössä vuosina 1954-1965. Koeräjäytys tehtiin Semipalatinskissa 23. elokuuta 1953. Räjäytys oli ilmapudotus Iljushin Il-28 -tyyppisestä kevyestä pommituskoneesta 11 km:n korkeudesta.

Atomipommin rakenne oli Fat Man -pommia keveämpi sekä aerodynaamisempi. Ilmeisesti räjähdelinssien määrä oli vähäisempi. Fat Manin kohdalla niitä oli kaikkiaan 96 kappaletta. Tatjanan räjähdysvoima oli 30 kilotonnia.

Alun perin atomipommi suunniteltiin strategisista Tu-4- ja Tu-16-pommikoneista pudotettavaksi. Myöhemmin myös keskiraskas taktinen pommituskone Il-28 N (Nositel) soveltui tähän tehtävään.[1] Taktista ydinase Tatjanaa suunniteltiin myös Lavotškin La 400 Dal:in taistelukärjeksi. Tuo ohjusprojekti keskeytettiin myöhemmin.

Yhdysvaltojen sotadoktriinia myötäillen myös nopeat hävittäjäkoneet varusteltiin ydinpommitusten suorittamista varten. Muun muassa MiG-21:stä kehitettiin N-versio (Nositel) tähän tarkoitukseen. Yhdysvallat varusti muun muassa omat Century Series -tyyppiset koneensa vastaavin vaihtoehdoin.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Jyrki Laukkanen - Suomen ilmavoimien lentokoneet Iljushin Il - 28 Apali 2008 ISBN 978-952-5026-79-5

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]