RDS-4

RDS-4 (Tatjana) oli Neuvostoliiton kehittelemä taktinen ydinase. Sen toimintamekanismi pohjautui imploosioon, ja sen fissiomateriaali oli plutonium-239.

RDS-4 ei tarkoita niin kutsuttua, Joe-4 ydinkoetta. Siinä testattiin lähes samana ajankohtana niin sanottua vahvistettua fissiopommia (RDS-37). Pommin mallinnuksen kutsumanimiä olivat sekä "Sloika" että "Layer Cake" (suom. "kerroskakku").

Pommi taikka räjähde ydinkärkenä oli aktiivikäytössä vuosina 1954-1965. Koeräjäytys tehtiin Semipalatinskissa 23. elokuuta 1953. Räjäytys oli ilmapudotus Iljushin Il-28 -tyyppisestä kevyestä pommituskoneesta 11 km korkeudesta.

Atomipommin rakenne oli Fat Man -pommia keveämpi sekä aerodynaamisempi. Ilmeisesti räjähdelinssien määrä oli vähäisempi. Fat Manin kohdalla niitä oli kaikkiaan 96 kappaletta. Tatjanan räjähdysvoima oli 30 kilotonnia.

Alunperin atomipommi suunniteltiin strategisista Tu-4- ja Tu-16-pommikoneista pudotettavaksi. Myöhemmin myöskin keskiraskas taktinen pommituskone Il-28 N (Nositel) soveltui tähän tehtävään. Taktista ydinase Tatjanaa suunniteltiin myöskin Lavotškin La 400 Dal:in taistelukärjeksi. Tuo ohjusprojekti keskeytettiin myöhemmin.

Yhdysvaltojen sotadoktriinia myötäillen, myöskin nopeat hävittäjäkoneet varusteltiin ydinpommitusten suorittamisiin. Muun muassa MiG-21:stä kehitettiin N-versio (Nositel) tähän tarkoitukseen. Yhdysvallat varusti muun muassa omat Century Series -tyyppiset koneensa vastaavin optioin.

Lähteet

• Soviet/Russian Nuclear Arsenal (englanniksi)
• [1]
• [2]

Viitteet

• Nuclear Research in the Soviet Union (englanniksi)