Pikkumerimetso

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pikkumerimetso
Phalacrocorax pygmeus NEUMANN.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Pelikaanilinnut Pelikaanilinnut
Heimo: Merimetsot Phalacrocoracidae
Suku: Merimetsot Phalacrocorax
Laji: pygmeus
Kaksiosainen nimi
Phalacrocorax pygmeus
(Pallas, 1773)
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Pikkumerimetso Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Pikkumerimetso Commonsissa

Pikkumerimetso (Phalacrocorax pygmeus) on pieni pelikaanilintujen lahkoon kuuluva lintu, joka saalistaa pieniä kaloja sukeltamalla.[2]

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linnun pituus on 45–55 senttimetriä ja siivenkärkien väli 75–90 cm. Se on muita merimetsoja huomattavasti pienikokoisempi. Sen pyrstö on pitkä, nokka paksu ja lyhyt. Sen kaula on lyhyt ja paksu, mutta uidessa se voi olla venytettynä pitkäksi. Linnun väritys on mustahko, tummanvihreän- ja ruskeankiiltoinen.[2]

Vanhalla linnulla on pesimäpuvussaan valkoisia täpliä päässä, kaulassa ja alapuolella, kun vanhalta pesimättömältä linnulta ne puuttuvat ja tilalla on vaalea kurkku, vaaleampi rinta ja ruskeansävyisempi yleisväritys.[2]

Nuoren linnun höyhenpuku on kiillottomampi ja himmeämpi, sekä rinnassa ja päässä on heikkoa juovitusta.[2]

Äänet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pikkumerimetso yhdyskunnasta kuuluu kurnuttavia, röhkiviä ääniä.[2]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lajin pesimäalueesta 75–94 % sijaitsee Euroopassa ja sen populaation kooksi on arvioitu 28 000–39 000 paria. Sen tärkeimmät populaatiot ovat Euroopassa Romanian 11 500–14 000 paria ja Aasiassa Azerbaidžanin 8 000–12 000 paria. Kyseisten populaatioiden koot ovat pysyneet vakaina tai nousseet.[1]

Pikkumerimetso pesii Kaakkois-Euroopassa, Azerbaidžanissa, Venäjällä, Iranissa, Kazakstanissa, Tadžikistanissa, Turkmenistanissa ja Uzbekistanissa. Talvet se viettää lähinnä Balkanilla, Turkissa, Kyproksellla, Irakissa, Iranissa, Azerbaidžanissa, Israelissa, Romaniassa ja Syyriassa.[1]

Laji on hävinnyt Algeriasta ja Jordaniasta.[1]

Käyttäytyminen ja lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pikkumerimetso pesii huhti-heinäkuussa[1] yhdykunnissa suistoalueilla ja rehevillä järvillä. Se rakentaa pesänsä oksista ja heinistä matalalle puuhun tai ruovikkoon, joskus myös haikarakoloniaan.[2] Se jättää pesimäalueensa elokuussa ja palaa sinne maalis-huhtikuussa. Laji liikkuu vain vähän sen esiintymisalueilta. Se ruokailee yksin tai pienissä ryhmissä ympärivuoden.[1] Vedessä olon jälkeen kuivattelee siipiään auki levitettyinä.[2]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pikkumerimetso asuu alavilla mailla makeanveden alueilla, joissa on paljon kalaa ravinnoksia ja rehevää rantaa, jossa kasvaa pensaita, puita ja tiheää ruovikkoa, kuten esimerkiksi juoluailla, suistoissa, järvissä, tulvaniityillä ja luhdilla. Pikkumerimetsoa esiintyy talvisin myös murto- ja suolavesi kosteikoilla.[1]

Uhat ja suojelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suojelutoimenpiteet Kaakkois-Euroopassa ovat parantaneet linnun asemaa, joskin sen talvehtemisalueita tuhoutuu ja sitä vainotaan siellä.[1] Sen uhkia ovat: elinympäristöjen muutos; Kosteikkojen kuivatus maataloudenkäyttöön ja ihmisen toiminnasta johtuvat hydrologiset muutokset; Vesiviljelyteollisuuden aiheuttama vainoaminen; Vapaa-ajan metsästäminen ja metsästäminen kaupallisiin tarkoituksiin, kuten myyminen ruoaksi Iranissa.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i BirdLife International: Phalacrocorax pygmeus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 5.5.2014. (englanniksi)
  2. a b c d e f g Mullarney, Killian; Svensson, Lars; Zetterström, Dan & Grant, Peter: Lintuopas - Euroopan ja Välimeren alueen linnut, s. 28 ja 29. Otava, 2008. ISBN 951-1-15727-2.