Paul Claudel

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Paul Claudel
Paul Claudel cph.3b31258.jpg
Syntynyt 6. elokuuta 1868
Villeneuve-sur-Fère, Ranska
Kuollut 23. helmikuuta 1955 (86 vuotta)
Pariisi, Ranska
Ammatit runoilija, näytelmäkirjailija, esseisti, diplomaatti
Kansallisuus ranska
Tyylilajit runous, essee, draama
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Paul Claudel (6. elokuuta 1868 Villeneuve-sur-Fère, Ranska – 23. helmikuuta 1955 Pariisi, Ranska) oli ranskalainen runoilija, näytelmäkirjailija, esseisti ja diplomaatti, sekä kuvanveistäjä Camille Claudelin nuorempi veli. Hän oli myös arvostetun Ranskan akatemian jäsen huhtikuusta 1946 lähtien[1].


Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuleva kirjailija ja kulttuuripersoona syntyi vuonna 1868 Aisnen departementissa Koillis-Ranskassa, kolmilapsisen perheen nuorimmaiseksi. Vanhempi sisar Camille oli Paulin syntyessä 3-vuotias. 1880-luvun alkupuolella perhe muutti Pariisiin, jossa Paul Claudel suoritti loppuun opintonsa. Näihin aikoihin hän tutustui runoilija Arthur Rimbaud'n tuotantoon, erityisesti vuonna 1886 ensimmäistä kertaa julkaistuun, mutta vuosikymmen aikaisemmin kirjoitettuun proosarunokokoelmaan Illuminations (Illuminaatioita, 1872–1875), josta muodostui nuorelle miehelle merkittävä vaikuttaja.

1880-luvun lopulla Paul Claudel kirjoitti ensimmäiset näytelmänsä, mutta varsinaiseksi uraksi valikoitui diplomatia. Sijoituspaikkoina toimivat mm. Praha, Frankfurt, Hampuri, Shanghai, Rio de Janeiro, Kööpenhamina, Tokio, Washington ja Bryssel. Luomistyö jatkui kuitenkin katkeamatta kuolemaan saakka, tuloksena laaja näytelmä-, runo- ja esseetuotanto.

Ristiriitoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuorena katoliseen valtauskoon skeptisesti suhtautunut Claudel koki 18-vuotiaana äkillisen kääntymisen voimakkaan uskonnollisen kokemuksen seurauksena[2]. Tämä maailmankuva säilyi hänellä loppuun asti, yhdistyen ympäröivissä kulttuuripiireissä vanhoillisen konservatiivisiksi, jopa äärioikeistolaisiksi tulkittuihin poliittisiin mielipiteisiin. Toisen maailmansodan kontekstissa etenkin kysymykset Vichyn hallituksesta ja antisemitismistä nousivat keskeisiksi. Traditionalistisista näkemyksistään huolimatta Paul Claudel tuomitsi kirjoituksissaan yksiselitteisesti natsi-Saksan toiminnan.

Toinen keskustelua aiheuttanut teema liittyy Camille Claudelin kolmikymmenvuotiseen sairaalajaksoon, vuodesta 1913 vuoteen 1943, joilloin sisar lopulta menehtyi. Sekä osa lahjakasta taiteilijaa hoitaneista lääkäreistä että tapausta myöhemmin selvittäneet tahot ovat kyseenalaistaneet suljetun psykiatrisen hoidon välttämättömyyden. Perheen kanta ratkaisi Camillen kohtalon. Sisareen syvän intohimoisesti kiintyneen, mutta hänen elämänvalintansa ongelmallisiksi kokeneen Paulin osuutta päätökseen pidetään keskeisenä.

Kirjallisia töitä (valikoitu)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Näytelmät Tête d'or (1890/1894), Protée (1913/1926), L'Ours et la Lune (1917), Jeanne d'Arc au bûcher (1939)
  • Runous Connaissance de l'Est (1900/1907), Le Chemin de la Croix (1911), Poèmes de guerre (1914–1916) (1922)
  • Esseet Positions et propositions (osat 1 ja 2, 1928/1934), Une voix sur Israël (1950), Sous le signe du dragon (1957), La Rose et le rosaire (1959)

Lisäksi ranskaksi ovat ilmestyneet mm. muistelmat (julkaistu 1954), päiväkirjat kahdessa osassa 1904–1932 & 1933–1955 (1968/1969) sekä kirjeenvaihtoa André Giden ja muiden aikalaisten kanssa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Repères chronologiques, Société Paul Claudel (kronologinen esitys Paul Claudelin elämän merkittävistä tapahtumista.) Viitattu 11.9.2013. (ranskaksi)
  2. Profile: Paul Claudel The Guardian, verkkoversio. Viitattu 11.9.2013. (englanniksi)

Lisää aiheesta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Camille et Paul : La passion Claudel – kirjailija Dominique Bonan palkittu teos (ranskaksi)
  • Paul Claudel. 1 : Alkutaipaleelta Keskipäivän taitteeseen, Paul Claudel. 2 : Suuret oodit, Paul Claudel. 3 : Draaman läpimurto – Taimi Tanskanen (Tampere, 1988)