Camille Claudel

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Camille Claudel
Camille Claudel vuonna 1884
Camille Claudel vuonna 1884
Syntynyt 8. joulukuuta 1864
Fère-en-Tardenois, Aisne, Ranska
Kuollut 19. lokakuuta 1943 (78 vuotta)
Montdevergues, Vaucluse, Ranska
Kansallisuus Ranska
Ala kuvanveisto


Camille Claudel (8. joulukuuta 1864 Fère-en-Tardenois, Ranska19. lokakuuta 1943 Montdevergues, Ranska) oli ranskalainen kuvanveistäjä ja runoilija Paul Claudelin vanhempi sisar. Hänen elämäänsä, uraansa ja muistoaan värittää jälkipolvien silmissä erityisesti intohimoinen rakkaussuhde yli kaksikymmentä vuotta vanhempaan taiteilijakolleegaansa Auguste Rodiniin. Vaikea rakkaus ja sairaalahoiton johtanut psykiatrinen oireilu merkitsivät lopulta vaipumista yksinäisyyteen ja unohdukseen.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aisnen departementissa Koillis-Ranskassa vuonna 1864 syntynyt Camille Anastasia Kendall Maria Nicola Claudel kasvoi sisarussarjan vanhimpana, perheen esikoisen Charles-Henrin kuoltua vuotta aiemmin vain muutaman viikon ikäisenä. Pikkusisar Louise syntyi helmikuussa 1866, ja myöhemmin runoilijana tunnetuksi tullut Paul kesällä 1868. Lasten äiti oli nimeltään Louise-Athanaïse, omaa sukua Cerveaux ja isä rahoitusalalla työskennellyt Louis-Prosper Vivenne Claudel.

Perhe muutti pian Camillen syntypäikasta läheiseen Villeneuve-sur-Fèren kylään ja edelleen pieneen Nogent-sur-Seinen kaupunkiin, jossa lahjakas tytär otti ensimmäiset askeleensa taiteilijanurallaan.

Taideopinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuvanveistäjä Alfred Boucher'n rohkaisemana, ja isänsä tukemana – äidin jatkuvista vastalauseista huolimatta – Camille onnistui lopulta vakuuttamaan perheensä Pariisiin muuttamisen välttämättömyydestä vuonna 1882. Ainoastaan perheenpää joutui työsyistä jäämään taakse, Louise–Athenaïsen ja lasten löytäessä uuden kodin Boulevard du Montparnasselta. Opinahjoksi pääkaupungissa valikoitui nopeasti myös suomalaistaiteilijoiden suosima Académie Colarossi.

Luova kausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1884 tienoilla Camille Claudel siirtyi työskentelemään Auguste Rodinin ateljeehen. Kaksikon elämä ja taide kietoutuu dramaattisella tavalla yhteen. Vaikutussuhde on vahva ja ulottuu molempiin suuntiin. Nuori nainen edustaa Rodinille mallia, uskottua, rakastettua, inspiraation lähdettä – ja ennen pitkää kilpailijaa. Camillelle Rodin on Kohtalo.

Camille Claudel, pronssi
Auguste Rodin (1886)
Camille Claudel Rodinin ateljeessa ennen vuotta 1899.

Esimerkkejä Claudelin töistä ovat nykyään Musée Rodinissa nähtävillä olevat Valssi, Clotho, Sakountala ja Musée d'Orsayn kokoelmiiin kuuluva L'Âge mûr (1894-1900), joka tunnetaan myös nimillä La Destinée, Le Chemin de la vie ja La Fatalité.

Sairaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1900-luvun vaihdetta seuranneina vuosina Camillen kunto heikkeni rajusti sekä fyysisesti että henkisesti, johtaen lopulta isän kuoleman jälkeen sairaalahoitoon maaliskuussa 1913. Diagnoosiksi mainitaan skitsofrenia ja kasvava paranoia, alkoholismi sekä mm. aliravitsemus. Suljetun hoidon motiiveista ja tarpeellisuudesta on esitetty myöhemmin kritiikkiä. Sairaalan kirjautuessa "vapaaehtoiseksi" merkityn päätöksen olivat ilmeisimmin tehneet veli Paul ja lääkäri. Psykiatrisesta laitoshoidosta Camille Claudelin vapautti vasta kolmekymmentä vuotta myöhemmin tapahtunut kuolema 19. lokakuuta 1943.

Perintö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Unohduksiin jäänyt taiteilija on hiljalleen alkanut saada huomiota, mm. elämänkertojen ja filmatisointien muodossa. Suomeksi aiheesta on julkaistu ranskalaisen Anne Delbéen teos Camille Claudel. Kuvanveistäjän elämä (1. painos 1989). Muita esimerkkejä kiinnostuksesta ovat:

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

KAVA – Camille Claudel (1988)