Oulun alueliitokset
Oulun alueliitokset käsittelee kuntien tai niiden osa-alueiden liittämistä Oulun kaupunkiin. Kaupunki käsitti pitkään pelkästään sen vuoden 1605 perustamisen yhteydessä saadut lahjoitusmaat, johon kuului keskustan seudun lisäksi Kraaselin ja Pikku-Kraaselin ulkosaaret, sekä keskustasta erillään oleva takamaa-alue Sanginjoen pohjoispuolella. Kaupunkiasutuksen laajentuessa Oulujoen pohjoisrannalle liitettiin kaupunkiin Tuiran alue Oulun maalaiskunnasta vuonna 1886.[1] Myös Tuiran itäpuoliset alueet liitettiin kaupunkiin vuonna 1911, kun taas Toppila, mukaan lukien Toppilansaari, vuonna 1916.lähde?
Esikaupunkialueiden liittäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Oulun kaupungin teollistuessa alkoi Oulujoen kunnaksi nimettyyn Oulun maalaiskuntaan kasvaa kaupungissa työskentelevän työväen esikaupunkialueita, muun muassa maalaiskunnan halvemman maan ja väljempien säännösten takia. Vuosien 1917 ja 1919 kunnallisvaalilakien asettaessa yleisen äänioikeuden kunnallishallintoon, alkoi Oulujoen maatalousväestö vieroksua kunnan alueilla asuvaa työväkeä. Kunnallispolitiikka kahden ryhmän välillä alkoi riitautua esimerkiksi puoluekannatuksen ja verotuskysymysten takia. Kunnan maatalousväestö alkoikin ajamaan työväen alueiden liittämistä osaksi Oulun kaupunkia, perustellen liitosta köyhäinhoitomenojen kasvulla.lähde?
Vuosina 1920–1922 alueliitoksia ehdottivat niin yksityiset oulujokelaiset, kuin Oulujoen kunnanvaltuustokin. Oulun kaupunginvaltuusto oli kuitenkin hanketta vastaan, peläten köyhiksi katsottujen esikaupunkialueiden liittämisestä koituvan kaupungille lisämenoja. Lopulta vuonna 1937 kaupunginvaltuusto kuitenkin taipui liitoksen kannalle muun muassa Oulun läänin maaherran E. Y. Pehkosen asettuessa ajamaan asiaan. Sisäasiainministeriö hyväksyi Pehkosen laatiman ehdotuksen Koskelankylän, Järvenkorven, Laanilan ja Hintan alueiden liittämisestä Oulun kaupunkiin vuodesta 1938 alkaen. Suunnitelmissa oli myös Värtön, Erkkolan ja Kastellin alueiden liittäminen, joiden liitosta kuitenkin päätettiin käsitellä sopivammalla ajankohdalla. Liitosten myötä kaupungin asukasluku kasvoi noin 2 500 asukkaalla. Jo vuoden 1938 lopussa Oulun kaupunginvaltuusto laati valtioneuvostolle anomuksen myös Erkkolan ja Kastellin alueiden liittämisestä osaksi kaupunkia vuodesta 1940 alkaen. Päätös kuitenkin lykkääntyi toisen maailmansodan syttymisen ja Oulujoen kunnallisolojen takia, ja alueet liitettiin kaupunkiin vasta vuonna 1947. Alueella oli tuolloin noin 2 000 asukasta.[2]
Oulun kaupunkialueen kasvu jatkui Oulujoen pohjoispuolelle, jolloin Oulujoen kunnasta ja Haukiputaasta liitettiin Ouluun muun muassa Myllyoja, Rusko ja Kuivasjärvi vuonna 1961. Jo neljä vuotta myöhemmin vuonna 1965 Oulujoen kunnan pääosa liitettiin kokonaisuudessaan osaksi kaupunkia yhdessä Haukiputaasta erotetun Pateniemen kanssa. Vuonna 1979 Haukiputaasta liitettiin Ouluun vielä Kuivasjärven koillispuolisia alueita.lähde?
Kuntaliitokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Oulu säilyi alueeltaan Oulujoen alajuoksun käsittävänä kaupunkina aina 2000-luvulle asti. Vuonna 2003 valtioneuvosto päätti vuoden 1997 kuntajakolain nojalla eheyttää Oulun seudun kuntien rajoja, jolloin Ouluun liitettiin Sanginjoen ja Pilpajärven välinen laaja Oulunsalon eksklaavi. Vaihdossa Oulunsaloon liitettiin Kraasselin ja Pikku-Kraasselin saaret, sekä pieni Uudenrannan alue Kempeleenlahden etelärannalla. Liitokset tulivat voimaan vuoden 2004 alusta.[3]
Vuonna 2005 Ylikiimingin kunnanvaltuusto päätti aloittaa kuntaliitosselvityksen Oulun kanssa. Liitoksen perusteluja olivat kunnan väestön työssä käyminen Oulussa, sekä kunnan talouden heikkeneminen.[4] Liitosselvityksen jälkeen asia hyväksyttiin Ylikiimingin kunnan- ja Oulun kaupunginvaltuustoissa, ja se sai valtioneuvoston vahvistuksen vuonna 2007, liitoksen tullessa voimaan kaksi vuotta myöhemmin vuoden 2009 alusta.[5] Ylikiimingin liitoksen yhteydessä Oulun kaupunginhallituksen ja -johtajan toimesta aloitettiin kaavailut "Suur-Oulusta", johon olisi Ylikiimingin lisäksi liittynyt mahdollisesti muitakin kaupunkia ympäröiviä kuntia yhtenäisen työssäkäymisalueen toivossa.[6]
Seuraava kuntaliitosselvitys aloitettiin vuonna 2010, jolloin Oulun kaupunki, sekä Haukiputaan, Kiimingin, Yli-Iin, Oulunsalon ja Muhoksen kunnat alkoivat selvittämään mahdollista yhdistymistä. Kaikkien kuntien valtuustot lukuun ottamatta Muhosta hyväksyivätkin liitoksen, joka tuli voimaan vuoden 2013 alussa. Liitos teki Oulusta väkiluvultaan Suomen viidenneksi suurimman kunnan, Oulun ohittaessa näin väkiluvullaan Turun.[7] Samalla aiemmin Oulunsaloon liitetyt alueet yhdistettiin takaisin Ouluun.lähde?
Vuonna 2017 entiseen Yli-Iin kuntaan kuulunut Jakkukylä teki esityksen alueen liittämisestä Oulusta osaksi Iin kuntaa. Asiaa perusteltiin Iin kirkonkylän läheisyydellä, Jakkukylän sijaitessa 50 km ajomatkan päässä Oulun keskustasta. Niin Oulun kaupunginvaltuusto, kuin Iin kunnanvaltuustokin hyväksyivät kylän asukkaiden esityksen aluesiirrosta ja valtiovarainministeriön lopullisen päätöksen jälkeen aluesiirto tuli voimaan vuoden 2018 alusta.[8]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Leinonen, Kullervo: ”Autonomian ajan Oulu”, Valkean kaupungin vaiheet, s. 129–130. Toim. Kyösti Julku. Jyväskylä: Pohjois-Suomen historiallinen yhdistys, 1987. ISBN 951-749-014-3.
- ↑ Kustaa Hautala: Oulun kaupungin historia 1918–1945, s. 163–176. Oulun kaupunki, 1982.
- ↑ Valtioneuvoston päätös kuntajaon… 555/2003 Säädökset alkuperäisinä. Finlex.fi. Viitattu 16.7.2020.
- ↑ Ylikiiminki kosii Oulua liitokseen Kaleva.fi. Viitattu 16.7.2020.
- ↑ Ylikiimingin liittäminen Ouluun varmistui Kaleva.fi. Viitattu 16.7.2020.
- ↑ Oulu ja Ylikiiminki alkavat selvittää kuntaliitosta Kaleva.fi. Viitattu 16.7.2020.
- ↑ Viisi kuntaa uuteen Ouluun, Muhos jättäytyi liitoksesta Kaleva.fi. Viitattu 16.7.2020.
- ↑ Jakkukylä siirtyy Oulusta Iihin Kuntalehti. 7.4.2017. Viitattu 16.7.2020.