Osvald Sivén
| Valter Osvald Sivén | |
|---|---|
 Valter Osvald Sivén virkapuvussa. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 18. toukokuuta 1868 Helsinki |
| Kuollut | 13. joulukuuta 1918 (50 vuotta) Helsinki |
| Ammatti | ylilääkäri |
| Lapset | Paavo Oskar Edvard, Liisa Margareta, Hans Håkon Christian, Anna Maria |
Valter Osvald Sivén (18. toukokuuta 1868 Helsinki – 13. joulukuuta 1918 Helsinki) oli suomalainen lääkäri ja sortokausien aktivisti. Hän toimi muun muassa omistamansa Kammion hermotautisairaalan ylilääkärinä, Jääkäripataljoona 27:n ylilääkärinä sekä sisällissodan aikana Vaasan hallituksen lääkintöjallituksen päällikkönä.[1][2]
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Opiskelut ja työura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Osvald Sivénin vanhemmat olivat piirilääkäri Frans Edvard Sivén ja Olga Laetitia Lindeqvist o.s. Polin. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin ruotsalaisesta normaalilyseosta 1887 ja suoritti Helsingin yliopistossa filosofian kandidaatin tutkinnon 1889, maisterin tutkinnon 1890, lääketieteen lisensiaatin tutkinnon 1896 sekä lääketieteen ja kirurgian tohtorin tutkinnon 1898.[3] Sivén teki myös opintomatkoja Tukholmaan, Berliiniin ja Leipzigiin.[1][2]
Sivén toimi Ruokolahden ja Joutsenon kunnanlääkärinä 1897–1898, Helsingin yliopiston fysiologian dosenttina 1900–1918, Helsingin yliopistollisen sairaalan sisätautien osaston apulaislääkärinä 1901–1904 ja Kammion hermotautisairaalan ylilääkärinä 1904–1915.[3]
Aktivisti- ja jääkäriliikkeessä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sivén toimi sortovuosien aikana Kagaalissa ja liittyi myöhemmin aktiiviseen vastustuspuolueeseen, josta hänet valittiin Voimaliiton johtokunnan jäseneksi.[4] Vuonna 1915 Sivén liittyi Aktiiviseen komiteaan ja toimi sen puheenjohtajana 1916–1917. Tänä aikana hän edusti komiteassa vanhoja aktivisteja ja maalaisliittoa. Komitean jäsenenä hän osallistui suuriin jääkärivärväyksiin syksyllä 1915 ja keväällä 1916.[4]
Aktivistiliikkeen toiminnan paljastuttua Sivén pakeni tammikuussa 1917 Ruotsiin, missä hän toimi Tukholmassa Suomen vapausliikkeen ulkomaanvaltuuskunnan jäsenenä. Vielä saman vuoden aikana Sivén matkusti Saksaan, jossa hän toimi Suomen vapausliikkeen edistämiseksi Saksan viranomaisten parissa. Lopulta Sivén liittyi vapaaehtoisena Saksassa suomalaisille jääkärikoulutusta antavan Jääkäripataljoona 27:n riveihin Libaussa 20. tammikuuta 1917. Pataljoonassa hänet nimitettiin ylilääkäriksi.[4]
Sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sivén palasi takaisin Suomeen jääkärien etukomennuskunnan mukana Vaasaan 18. helmikuuta 1918. Maaliskuun alussa hänet nimitettiin paikkakunnalla toimivan väliaikaisen lääkintähallituksen päälliköksi. Sivén toimi tehtävässä sisällissodan loppuun saakka. Sodan jälkeen hänet nimitettiin Suomen armeijan ylilääkäriksi 1. kesäkuuta 1918 alkaen. Myöhemmin Sivén toimi armeijan vt. ylilääkärinä, jona aikana hän osallistui Saksassa käytyihin Suomen ja Venäjän välisiin rauhanneuvotteluihin.[4] Saksan armeija palkitsi hänet 2. luokan rautaristillä.[1][2]
Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Osvald Sivénin puoliso oli Siiri Blomstedt (1871–1948), jonka kanssa hän avioitui vuonna 1895.[3] Siirin isä oli journalisti ja kielitieteilijä Oskar August Blomstedt. Heidän lapsiaan olivat IKL-aktivisti Paavo Susitaival, aktivisti Bobi Sivén, Liisa Margareta Kalliala (1897–1985), jonka puoliso oli rovasti Aarne Israel Kalliala ja sairaanhoitaja Anna Maria Leistén (1903–1991).[1][2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
- Susitaival, Paavo: Aktivistit toimivat, WSOY: Porvoo 1968.
- Helsingin yliopiston opettaja- ja virkamiesmatrikkeli osa P-Ö 1640-1917
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
