Ollin oppivuodet (elokuva)
| Ollin oppivuodet | |
|---|---|
 Ränni Pelle (Nyman) ja Olli (Idström). |
|
| Ohjaaja | Teuvo Puro |
| Käsikirjoittaja | Teuvo Puro |
| Perustuu | Anni Swanin romaaniin Ollin oppivuodet (1919) |
| Tuottaja | Erkki Karu |
| Kuvaaja | Frans Ekebom |
| Tuotantosuunnittelija | Karl Fager |
| Lavastaja |
Carl Fager Kalle Havas Martti Tuukka |
| Pääosat |
Antti Idström Uuno Kantanen Aarne Nyman |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Suomi |
| Tuotantoyhtiö | Oy Suomen Filmikuvaamo |
| Levittäjä |
Suomen Biografi Suomi-Filmi VLMedia |
| Ensi-ilta | 27. joulukuuta 1920 |
| Kesto | 91 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | suomi |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Ollin oppivuodet, myös nimellä Ollin opintovuodet, on vuonna 1920 kuvattu suomalainen mykkäelokuva. Sen on käsikirjoittanut ja ohjannut Teuvo Puro. Käsikirjoitus perustuu Anni Swanin samannimiseen romaaniin vuodelta 1919. Elokuvan ensi-ilta oli 27. joulukuuta 1920 Bio Bio -teatterissa Helsingissä. Elokuva on varhaisin kokonaan säilynyt suomalainen näytelmäelokuva. Se on suomalaisen lastenelokuvan klassikoita.[1]
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Koivumäen patruunan hemmoteltu Olli-poika päättää karata kotoaan saatuaan selkäsaunan isältään sen jälkeen, kun hän oli tapellut kartanon voudin pojan Pentin kanssa. Karkumatkalla Olli tapaa serkkunsa Kaarlen, joka majoittaa Ollin luokseen ränsistyneeseen Harmaalan taloon ja uskottelee hänelle, että Pentti on kuollut tappelussa. Kaarle päättää hankkiutua eroon Ollista saadakseen itselleen perinnön, jonka patruuna on testamentissaan määrännyt Ollille. Hän lähettää Ollin Tukholmaan kieron suutari Simolinin luokse.
Simolin kohtelee Ollia huonosti. Olli ystävystyy Ränni-Pelle -nimisen pojan kanssa ja karkaa hänen kanssaan laivalla takaisin Suomeen. Turussa Olli työskentelee suutari Jokelan oppipoikana. Suomeen saapunut Simolin lavastaa Ollin syylliseksi varkauteen, ja Olli joutuu kasvatuslaitokseen. Meriltä palannut Ränni-Pelle auttaa Ollin taas pakoon, ja pakomatkalla Olli päättää poiketa vielä kerran kotonaan. Täällä hänen vanhempansa ovat jo uskoneet Ollin kuolleen. Myös Pentti on elossa, ja näin Kaarle-serkun juonittelu paljastuu.
Kuvausaika ja -paikat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ollin oppivuodet kuvattiin kesällä 1920. Kuvauspaikat sijaitsivat nykyisen Helsingin alueella. Koivumäen kartanoa esitti Degerön kartano Laajasalossa, Harmaalan kartanoa puolestaan Herttoniemen kartano. Tukholman ja Turun laitakatuja esittivät Hermannin kadut. Lisäksi kuvattiin Sörnäisten satamassa ja nykyisen Pasilan rautatieaseman paikkeilla. Ollin lähtö Tukholmaan kuvattiin Hangon matkustajasatamassa. Studiona toimi Vironkadun studio Helsingissä.
Arviot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
”Ollin oppivuodet on filmi, jota katsellessa jokaisen suomalaisen sydän suopenee ja joka ehdottomasti kannustaa meitä yhä suurempiin ja korkeampiin pyrkimyksiin”, Karjala-lehden kriitikko arvioi elokuvaa. Iltalehti piti elokuvan kokoonpanoa ”rikkaana ja vaihtelevana”.
Ollin oppivuodet nähtiin televisiossa ensi kerran 15. marraskuuta 1971. Tuolloin se sai yli miljoona katsojaa.[2] Televisioesityksen yhteydessä Helsingin Sanomien Paula Talaskivi arvioi elokuvan ”viehättäväksi ja jopa mukaansatempaavaksi”. Vuonna 1987 julkaistussa teoksessaan Kuviteltuja lapsia (Valtion painatuskeskus, 1987) Jukka Sihvonen nosti elokuvan suomalaisen lastenelokuvan klassikoksi. Lapsinäyttelijöiden työtä pidettiin luontevana ja pingoittumattomana; erään kriitikon mukaan samalle tasolle päästiin vasta nelisenkymmentä vuotta myöhemmin Mikko Niskasen klassikkoteoksessa Pojat.[3]
Huomioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ollin oppivuodet seurailee Swanin alkuperäisteosta melko tarkasti. Juonta tosin yksinkertaistettiin hieman, ja eräitä henkilöhahmoja jätettiin pois.
Anders Idström oli Suomen Kansallisteatterin lähetti. Myöhemmin hän suomensi nimensä Antti Ilvokseksi ja toimi Suomi-Filmin järjestäjänä 1930-luvulla.
Elokuvasta annettiin kutsuvierasesitys 19. joulukuuta 1920 Helsingissä, paikalla oli muun muassa tasavallan presidentti K. J. Ståhlberg.
Elokuva sai suhteellisen hyvän yleisömenestyksen, mutta jäi noin 50 000 markkaa tappiolle.[4]
Elokuva kuuluu Yleisradion viiden elokuvan Mykkä valo -sarjaan, johon Yle on tilannut uuden musiikin. Tähän elokuvaan musiikin on säveltänyt Harri Vuori. [5]
Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Sirkka Puro | … | Olli pienenä |
| Antti Idström | … | Olli varttuneempana |
| Jussi Snellman | … | patruuna Wolmar, Ollin isä |
| Ertta Virtamo | … | Ollin äiti |
| Brita Eriksson | … | Leila, Ollin pikkusisar |
| Uuno Kantanen | … | Janne, Simolinin poika |
| Erkki Karu | … | Suutari Simolin |
| Kirsti Suonio | … | Simolinin vaimo |
| Carl Fager | … | Kaapro, Harmaalan renki |
| Teuvo Puro | … | ruorimies Mattson, Ränni-Pellen setä |
| Eino Jurkka | … | räätäli |
| Eero Kilpi | … | Ollin serkku Kaarle |
| Mimmi Lähteenoja | … | Matleena, Kaarlen täti |
| Emil Autere | … | kasvatuslaitoksen katsastaja |
| Hemmo Kallio | … | suutari Jokela |
| Aarne Nyman | … | Ränni Pelle |
| Ester Henriksson | … | Hillevi, orpotyttö |
| Olavi Karjalainen | … | voudin Pentti |
| Olavi Lind | … | talonmiehen poika |
| Annie Mörk | … |
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen kansallisfilmografia 1, Suomen elokuva-arkisto, Oy Edita Ab 1996, ISBN 951-37-1901-4
- Mykkäelokuvasivusto: Ollin oppivuodet
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Suomen kansallisfilmografia 1, sivu 174
- ↑ Suomen kansallisfilmografia 1, sivu 171
- ↑ Suomen kansallisfilmografia 1, sivut 173 ja 174 (Tiedot verkossa: Ollin oppivuodet (elokuva) Elonet. ) Lehdistöarvio
- ↑ Suomen kansallisfilmografia 1, sivut 174 ja 175 (Tiedot verkossa: Ollin oppivuodet (elokuva) Elonet. ) Taustaa
- ↑ Mykkää valoa 1920-luvun Suomesta, Teeman sarja, Yle.fi, viitattu 6.1.2013
| ||||||||||||||||