Harri Vuori
Harri Vuori (s. 10. tammikuuta 1957 Lahti) on suomalainen taidemusiikin säveltäjä. Hän opiskeli Sibelius-Akatemiassa Esko Syvingin, Einojuhani Rautavaaran, Paavo Heinisen ja Eero Hämeenniemen johdolla ja sai sävellysdiplomin vuonna 1989. Vuoren tyyli on modernistista ja hyödyntää yläsävelharmoniaa. Hän aloitti uransa uusklassismista ja on edennyt dodekafonian ja jälkisarjallisuuden kautta kohti värikkäämpää sointi-ilmaisua. Harri Vuoren sävellyksiä inspiroivat vahvasti luonto ja luonnonilmiöt.
Vuori on säveltänyt lähinnä orkesteriteoksia ja kamarimusiikkia, jonkin verran myös lauluja ja teoksia soolosoittimille. Vuoren orkesteriteoksia ovat muun muassa Mandelbrotin kaiut, Lopetetut liikkeet, Ylitse kuun, alitse päivän lisäksi tuotantoon kuuluu kamariooppera Kuin linnun jäljet taivaalla. Vuori on säveltänyt myös konsertot bassoklarinetille ja saksofonille. Vuoren ensimmäinen sinfonia sai kantaesityksensä vuonna 2004 ja toinen vuonna 2007. Molemmat on levytetty Toccata-levymerkille. Harri Vuoren jousiteos Lentoon sai kantaesityksen Kokkolassa syksyllä 2015. Vuoren uusimpia teoksia on kitarakonsertto Cthulhu's Dreams ja Lappeenrannan kaupunginorkesteri kantaesitti teoksen osana Ja kitara soi -festivaalia marraskuussa 2016.
Vuori on toiminut 1990-luvun alkupuolelta lähtien myös sävellyksenopettajana, ja hän on vaikuttanut merkittävästi lukuisiin nuoremman polven suomalaissäveltäjiin. Vuoren sävellysoppilaisiin ovat kuuluneet mm. Uljas Pulkkis ja Osmo Tapio Räihälä.[1] Vuodesta 1993 hän on toiminut musiikkitieteen lehtorina Helsingin yliopistossa, ja hänelle myönnettiin yliopiston Pacius-palkinto vuonna 1997. Keväällä 2016 Helsingin yliopisto lakkautti sävellyksenopettajan viran. Sävellyksenopettajan tehtävä on Turun akatemian peruja 376 vuoden takaa. Oppituolia ovat hoitaneet säveltäjät Paciuksesta Sibeliukseen.
Harri Vuori on Jälkeläiset-dokumenttielokuvan päähenkilö.[2] Jälkeläiset kertoo taiteilijaelämästä Tuusulanjärven kulttuurimiljöössä. Dokumentissa käsitellään myös hallituksen säästölinjauksia suhteessa kulttuuripoliittisiin päätöksiin. Dokumentti sai ensi-iltansa huhtikuussa 2017.
Harri Vuorelle myönnettiin taiteilijaeläke vuonna 2018[3].
Sävellyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Orkesteriteoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Sinfonia nro 1 (2003)
- Sinfonia nro 2 (2007)
- Kri (1988)
- Š-wüt (1991)
- Mandelbrotin kaiut (1995)
- Ylitse kuun, alitse päivän (1999)
- Myyttisiä kuvia (2002)
- Elfenmusik (2009/2011)
- Lopetetut liikkeet kamariorkesterille (1991)
- Beyond kamariorkesterille (1997)
- Lentoon jousiorkesterille (2015)
Konserttoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kamarimusiikkia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Jousikvartetto nro 1 (1979)
- Jousikvartetto nro 2 (2005)
- Kvartetto huilulle, kitaralle, sellolle ja pianolle (1981)
- Towards the Azure viululle ja pianolle (1996)
- Didgeridoo tuuballe ja pianolle (1997)
- Kutsu yön tanssiin kahdelle viola da gamballe ja cembalolle (1997)
- Axis Mundi kolmelle kitaralle (1998)
- Galdr bassoklarinetille ja käyrätorvelle (2000)
- Hämärän laulajat huilulle ja jousitriolle (2001)
- Harmaa pöllö huilulle ja klarinetille (2005)
- Conter fleurette klarinetille, sellolle ja harmonikalle (2012)
- Incontri strani sellolle ja harmonikalle (2018)
Soolosoitinteoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Mythological Suite pianolle (1979)
- Mysticae metamorphoses nocturnae kitaralle (1982/1994)
- Kryo pianolle (1989)
- Der Ruf uruille (1994)
- Kuu kolmessa ikkunassa pianolle (1998)
- Yläpuolla yön ja hallan pianolle (2000)
- Suden hetki harmonikalle (2001)
- Chiroptera kitaralle (2017)
Vokaalimusiikkia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Juhana Herttuan ja Catharina Jagellonican lauluja baritonille ja pianolle (1980)
- Kuin linnun jalanjäljet taivaalla, kamariooppera kahdelle solistille ja kahdelle pianolle (1983)
- Mysticae metamorphoses nocturnae II kahdelle sopraanolle ja kamariyhtyeelle (1985)
- L'ultima di x, oopperan loppukohtaus kahdelle solistille ja kamariorkesterille (1990)
- Unen ja kuoleman laulut sopraanolle ja sellolle (1990)
- Heräämisiä sekakuorolle (1997)
- From Day to Dream, neljä tummaa Shakespearen sonettia tenorille ja viola da gamballe (1999)
- Heräävä maa sekakuorolle ja orkesterille (2000)
- Kalliomaalaus, melodraama oktetille ja lausujalle (2014)
- Käärme on pitkä matka sopraanolle ja pianolle (2019)
Elektroakustisia teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ http://www.uusinta.com/Uusinta_Publishing_Company/Raihala_Osmo_Tapio.html
- ↑ [www.jalkelaiset.com Jälkeläiset-dokumenttielokuvan sivusto]
- ↑ Taiteilijaeläkkeiden saajissa eniten muusikoita ja kuvataiteilijoita Taiteen edistämiskeskus (Taike). 5.3.2018. Arkistoitu 6.3.2022. Viitattu 6.3.2022.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||||||
