Näsinneula

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Näsinneula
Näsinneula lokakuussa 2005.
Näsinneula lokakuussa 2005.
Tiedot
Sijainti Tampere
Koordinaatit 61°30′18″N, 023°44′36″EKoordinaatit: 61°30′18″N, 023°44′36″E
Tila Valmis
Peruskiven muuraus 1970
Rakennettu 1970–1971
Avajaiset 1. toukokuuta 1971
Käyttötarkoitus näköala- ja viestintätorni,
sisältää ravintolan
Korkeus
Antenni 167,9 m
Kattokorkeus 124,0 m
Tekniset tiedot
Kerroksia 2
Hissien määrä 2
Yritykset
Arkkitehti Pekka Ilveskoski

Näsinneula on Tampereella Näsijärven rannalla sijaitseva 168 metriä korkea näköalatorni. Itse torniosa on 134,5 metriä korkea. Näköalatasanteella ja pyörivällä ravintolaosalla[1] varustettu torni kuuluu Särkänniemen huvialueeseen. Näsinneula on Suomen korkein vapaasti seisova rakennelma[2] ja Pohjoismaiden toiseksi korkein näköalatorni Tukholman Kaknästornetin jälkeen. Kirkkaalla säällä näköalatasanteelta voi nähdä naapurikuntiin saakka, yli 20 kilometrin[3] päähän.

Sisällysluettelo

Suunnittelu [muokkaa]

Näsinneula vuonna 1971 ilmestyneessä postimerkissä.

Ajatus näköalatornista alueelle on peräisin Tampereen silloiselta kaupunginjohtaja Erkki Lindforsilta, joka sai vieraillessaan Puijon tornissa idean rakennuttaa Tampereelle vastaavan.[4] Alun perin suunnitelmissa oli myös vaihtoehtoisesti Pyynikin näkötornin korottaminen. Särkänniemen lisäksi mahdollisia sijainteja tornille oli kaavailtu Ratinasta ja Pispalasta[3]. Torni kantoi suunnitelmissa alkujaan Särkänneula-nimeä.[3] Näsinneulan nimen keksi kunnallisneuvos Lauri Santamäki; perustana olivat viereinen Näsijärvi ja Seattlen Space Needle -torni. Tornin korkeus määritettiin helikopterista käsin.[3]

Rakennus [muokkaa]

Näsinneula kaupunkikuvassa.

Torni rakennettiin vuosina 1970–1971, ja sen on suunnitellut Pekka Ilveskoski. Urakoitsijaksi valittiin Tampereen Haka.[3] Unkarista tilatut rakennusmiehet rakensivat tornin rungon teräsbetonista 33 vuorokaudessa liukuvaluna, joka aloitettiin 8.6.1970. Betoni toimitettiin paikalle Soraseulan betoniautoilla. Tornin neula koostuu teräksisestä mastosta, jonka huipulla on vielä lasikuituinen masto. Näsinneula valitiin vuonna 1970 Vuoden betonirakenteeksi. Valinnan teki Suomen Betoniteollisuuden Keskusjärjestö.[5]

Tornin perusta on noin 15 metriä Näsijärveä korkeammalla. Yhden metrin matkalla torni kapenee 2 cm[3]. Liukuvalun aloituspisteessä tornin halkaisija on 10,525 m ja paksuus 60 cm. Hissien pysähtymistasanteella, 120 metrin korkeudessa, on varsinainen näköalatasanne ja kahvila. 10 metriä alempana 110 metrissä on ulkoilmatasanne. Näsinneula voi kovassa tuulessa kallistua 15 cm tuulen suuntaan.[3].

Hissit [muokkaa]

Näsinneula yöllä

Nousu tornin huipulle tapahtuu yleisömäärän mukaan yhdellä tai kahdella 15 hengen pikahissillä. Hissit nousevat huipulle 32 sekunnissa, ja niiden ajonopeus on 6 m/s. Hissit on valmistanut Valmet-Schlieren Valmetin lentokonetehtaalla Tampereella ja modernisoinut Otis-hissiyhtiö vuonna 1997.[6] Ne ovat Suomen nopeimmat julkisessa käytössä olevat henkilöhissit. Sähköhäiriön sattuessa käynnistyy oma dieselkäyttöinen varavoima-asema. Hätätilanteessa tornin ulkoilmatasanteelta poistutaan porrashuoneen 700 porrasta pitkin.

Ravintola Näsinneula [muokkaa]

Näsinneulan näkötornin ylemmässä kerroksessa 124 metrin korkeudessa sijaitsee Ravintola Näsinneula, jonka ruokailutila ikkunoineen kierähtää tornin ympäri kerran 45 minuutissa. Ravintola kuuluu Tampereen korkeatasoisimpiin ravintoloihin.[7]


Digitan radioasema [muokkaa]

Näsinneulassa sijaitsee myös Digitan radioasema, josta lähetetään tällä hetkellämilloin? seuraavia radiokanavia:[8][9]

Säämerkkivalot [muokkaa]

Tornin huipulle lisättiin vuonna 1971 säämerkkivalot.[3] Henkilökunta ohjaa valoja ja niiden tila määritellään Ilmatieteen laitoksen sääennusteiden mukaisesti. Valot kertovat kaupunkilaisille tulevasta säästä seuraavasti:

kolme keltaista       = aurinkoista
kaksi keltaista, yksi vihreä       = puolipilvistä tai pilvistä
yksi keltainen, kaksi vihreää       = ajoittain sadetta
kolme vihreää       = sadetta
Näsinneulan siluetti

Lähteet [muokkaa]

  1. ↑ Näin Näsinneulan ravintola avasi remontin jälkeen, Tamperelainen 12.4.2011
  2. ↑ Särkänniemi
  3. ↑ a b c d e f g h Näsinneulan historia. Kahvila Pilvilinnan infotaulut, 2009.
  4. ↑ Peltonen, Lasse & Laine, Markus: Napoleon ja Näsinneula. Aviisi, 1996, nro 15. Artikkelin verkkoversio Viitattu 7.1.2009.
  5. ↑ Koivisto, Maritta: Concrete architecture and structures in Finland 40 years, s. 2. Vuoden betonirakenne - historia. Betoni-lehti, Betoniteollisuus ry, 2010. Teoksen verkkoversio (viitattu 2.10.2011).
  6. ↑ http://www.elevaattorit.org/index.php?E=354
  7. ↑ http://www.viisitahtea.fi/content/view/1902/101/ Viisi tähteä -lehden arvostelu
  8. ↑ http://digita.fi/kuluttajat/karttapalvelu/radion_karttapalvelu/
  9. ↑ Aamulehden verkkouutinen

Aiheesta muualla [muokkaa]

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Näsinneula&oldid=13257367