Mordvalaisten autonominen sosialistinen neuvostotasavalta

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mordvalaisten autonominen sosialistinen neuvostotasavalta
20. joulukuuta 19341991
Flag of Mordva ASSR.svg   Coat of Arms of Mordovian ASSR.png
Valtiomuoto autonominen sosialistinen neuvostotasavalta
Osa Neuvostoliittoa
Pääkaupunki Saransk
Pinta-ala 26 200 km²
Väkiluku
 –väestötiheys
964 000
36,8 / km²
Virallinen kieli venäjä
Yleisimmät kielet venäjä, ersä ja mokša
Valuutta Neuvostoliiton rupla = 100 kopeekkaa (SUR)
Aikavyöhyke UTC+3
Edeltäjä Mordvalaisten autonominen alue
Seuraaja Mordvan tasavalta

Mordvalaisten autonominen sosialistinen neuvostotasavalta (Mordvalaisten ASNT) oli Neuvostoliittoon kuulunut autonominen neuvostotasavalta Venäjän SFNT:ssä. Se käsitti nykyisen Mordvan tasavallan alueen Volgan länsipuolelta.

Mordvalaisten ASNT:n pääkaupunki oli Saransk. Mordvalaisten ASNT oli olemassa 1934–1990.

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mordvalaiset olivat joutuneet Venäjän keisarikunnan vallan alle Kazanin kaanikunnan romahdettua 1552. Läntisimmät mordvalaiset olivat joutuneet Venäjän vallan alle jo ennen tätä. Venäjän keisarikunnassa mordvalaisia verotettiin ankarasti, pakkokäännytettiin kristityiksi ja heidän maansa joutuivat venäläisten haltuun. Mordvalaisten kapinointi ei auttanut ja niinpä Mordvalaiset aloittivat 1600-luvulla laajan muuton itään Volgan itäpuolelle ja etelään Saratovin kuvernementtiin. Mordvalaisten siirtyminen itään jatkui 1700- ja 1800-luvuilla. Tämä vuosisatoja jatkunut joukkomuutto aiheutti sen että aiemmin yhtenäisellä alueella asunut mordvalaiskansa hajaantui laajalle alueelle Volgan ja Uralin alueille.

ASNT:n edeltäjät ja ASNT:n perustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjän keisarikunnan romahtamisen ja Venäjän sisällissodan jälkeen mordvalaiset tulivat kuulumaan Neuvosto-Venäjään. Mordvalaisten alueellinen hajanaisuus vaikeutti mordvalaisten kansallisen alueen perustamista Neuvostoliitossa, ja lopulta vain kolmannes mordvalaisista tuli kuulumaan Mordvalaisten alueeseen. Neuvostohallitus perusti vuonna 1925 mordvalaisten alueille autonomisia piirejä ja kyläneuvostoja. Mordvien autonominen piirikunta perustettiin 16. heinäkuuta 1928 ja se korotettiin autonomiseksi alueeksi 10. tammikuuta 1930. Alueenn väestöstä oli tuolloin mordvalaisia 38,4 prosenttia ja venäläisiä 56,1 prosenttia.[1] Mordvalaisten autonomisesta alueesta muodostettiin Mordvalaisten autonominen sosialistinen neuvostotasavalta 20. joulukuuta 1934.

Väestökehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mordvan ASNT:n väestöryhmien välisissä suhteissa ei tapahtunut juurikaan muutosta Neuvostoliiton aikana. ASNT:n asukasluku oli laskussa lähes koko olemassaolonsa ajan. Mordvan ASNT:aan perustettiin Neuvostoaikana kaksi uutta kaupunkia Ruzajevka vuonna 1937 ja Kovylkino vuonna 1960. Myös 1920-luvulla kaupungin aseman menettäneestä Insarista tuli uudelleen kaupunki vuonna 1958.

Mordvan ASNT:n etniset ryhmät 1939–1989

Etninen ryhmä 1939 1959 1970 1979 [2] 1989
Mordvalaiset 405 031 (34,1 %) 357 978 (35,8 %) 364 689 (35,4 %) 338 898 (34,2 %) 313 420 (32,5 %)
Venäläiset 719 117 (60,5 %) 590 557 (59,0 %) 606 817 (58,9 %) 591 212 (59,7 %) 586 147 (60,8 %)
Tataarit 47 386 (4,0 %) 38 636 (3,9 %) 44 954 (4,4 %) 45 765 (4,6 %) 47 328 (4,9 %)
Ukrainalaiset 7 586 (0,6 %) 6 554 (0,7 %) 6 033 (0,6 %) 5 622 (0,6 %) 6 461 (0,7 %)
Muut 8 884 (0,7 %) 6 468 (0,6 %) 7 069 (0,7 %) 8 012 (0,8 %) 10 148 (1,1 %)

Mordvalainen kulttuuri neuvostoaikana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mordvalainen kulttuuri koki Neuvostoliitossa lyhyen ja nopean kukoistuskauden, mutta hiipui 1930-luvun lopulla aloitetun venäläistämisen myötä. Aivan Neuvostovallan loppuvuosina alettiin mordvalaisen kulttuurin tilaan kiinnittää uudelleen huomiota.

Lyhyt nousukausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neuvostoliiton alussa suhtautuminen vähemmistökansallisuuksiin oli suopeaa ja heidän kieltä ja kulttuuriaan kehitettiin. Mordvalaisille oli jo 1700-luvulta lähtien käännetty lähinnä uskonnollista kirjallisuutta. Neuvostoliitossa heille luotiin 1920-luvulla kaksi kyrillisiä kirjaimia käyttävää kirjakieltä, lehdistö ja koululaitos.[3] Ersän kirjakielen pohjaksi valittiin Kozlovkan murre Mordvan koillisosasta ja mokšan kirjakielen pohjaksi Krasnoslobodskin ja Temmikovin alueen murren Mordvan luoteisosasta.[3] Yrityksiä luoda yhteinen mordvan kirjakieli oli myös, mutta tässä ei onnistuttu. Suunnitteilla oli myös siirtyä kirjoittamaan mordvalaisia kieliä latinalaisella kirjaimistolla.[3]

Vuodesta 1921 lähtien alkoi ilmestyä useita mordvalaiskielisiä lehtiä. Mordvalaisten alueille perustettiin kansallisia 10-luokkaisia kouluja, joissa opetus tapahtui ersäksi tai mokšaksi. Ensimmäinen ersänkielinen aapinen ilmestyi vuonna 1921 ja mokšankielinen vuonna 1924.[3] Vuonna 1931 perustettiin Mordvan valtion kirjapaino, jota ennen mordvankieliset materiaalit oli painettu muun muassa Moskovassa. Vuonna 1933 perustettiin Mordvan kommunistisen puolueen kirjapaino ja vuonna 1932 mordvalaisten kirjailijoiden liitto. [3]

Venäläistäminen alkaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hyvän alun saanut mordvalainen kulttuuri joutui taipumaan 1930-luvulla alkaneen Neuvostoliiton vähemmistökansallisuuksille epäedullisen kansallisuuspolitiikan myötä. Mordvalaista sivistyneistöä syytettiin porvarillisesta nationalismista ja suuri osa heistä joutui Stalinin puhdistusten uhriksi.[3] Eikä mordvalaisten kielten kehittäminen ollut enää turvallista. Mordvankielisiä uudissanoja alettiin korvata venäjänkielisillä lainasanoilla.[3]

Mordvankielistä opetusta alettiin myös rajoittaa. Vuonna 1938 venäjänkielestä tuli pakollinen oppiaine kaikissa vähemmistökansallisuuksien kouluissa.[3] Lopulta venäjästä tuli opetuskieli ylemmille luokille. Mordvan ASNT:ssä oli 1950-luvun lopulla mordva opetuskielenä enää neljällä ensimmäisellä luokalla. Joissakin kouluissa mordvankielisestä opetuksesta luovuttiin kokonaan. Vuonna 1970 venäjästä tuli opetuskieli jo neljännellä luokalla ja 1980-luvulle tultaessa mordvalaiset kielet olivat opetuskielenä vain harvoissa kouluissa kahdella tai kolmella ensimmäisellä luokalla. Siirtyminen mordvankielisestä opetuksesta venäjänkieliseen opetukseen oli nopeampaa kaupungeissa kuin maaseudulla.[3]

Myös mordvankielinen lehdistö ja julkaisutoiminta supistuivat. Kun vuonna 1936 ilmestyi 18 mordvalaisilla kielillä kirjoitettua sanomalehteä ja neljä aikakauslehteä, oli niitä vuonna 1954 enää kaksi sanomalehteä, Erzjan pravda ja Mokšen pravda, ja kaksi aikakauslehteä.[3] Mordvan ASNT:ssä julkaistiin vuonna 1936 179 nimekettä, mutta vuonna 1979 enää 55, joista 27 mokšankielisiä ja 28 ersänkielisiä. Venäläistä kirjallisuutta alkoi ilmestyä Morvassa 1960-luvulla mordvankielisiä enemmän.

ASNT:n lakkauttaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neuvostoliitossa 1980-luvun puolivälissä alkanut Gorbatšovin uudistuspolitiikka mahdollisti vähemmistökansallisuuksien kansallisen heräämisen. Näin kävi myös Mordvan ASNT:ssä, missä alettiin vaatia ersän ja mokšan kielien aseman parantamista suhteessa venäjään. Keväällä 1990 järjestettiin pääkaupungissa Saranskissa mielenosoitus, jossa vaadittiin tasavallan iäkkään johdon eroa ja mordvalaiskielten aseman parantamista.[4] Mordvalaiset myös perustivat kielensä ja kulttuurinsa edistämiseen tähtäävää seuratoimintaa.[4] Myös mordvankielisen opetuksen heikosta asemasta alettiin huolestua ja mordvankielistä opetusta alettiin lisätä.[4]

Neuvostoliiton hajoamisprosessin alettua Mordvalaisten ASNT julistautui suvereeniksi Mordvan tasavallaksi vuonna 1991, vastoin Neuvostoliiton keskushallinnon tahtoa. Neuvostoliiton hajottua tasavallasta tuli osa Venäjän federaatiota.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Laakso Johanna (toim.): Uralilaiset kansat – Tietoa suomen sukukielistä ja niiden puhujista, s. 159-160. (Mordvalaisten osuuden kirjoittanut Salo Merja). WSOY, 1991. ISBN 951-0-16485-2.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Iso tietosanakirja 8, s. 1239–1243. Helsinki: Otava, 1935.
  2. Salo 1991, s. 158-159
  3. a b c d e f g h i j Salo 1991, s. 166–169
  4. a b c Salo 1991, s. 182–183