Montecristo

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Koordinaatit: 42°20′N, 10°19′E

Montecristo
Montecristo islet.jpg

{{{alt}}}
Montecristo, Toscanan saaristo
Maantiede
Saariryhmä Toscanan saaristo
Merialue Välimeri
Vesialue Tyrrhenanmeri
Pinta-ala 10,4 km²
Korkein kohta Fortezza, 645 m
Valtio
Valtio Italia
Maakunta Livorno
Alue Toskana
Kunta Portoferraio
Väestö
Väkiluku 2

Montecristo on pieni italialainen saari Välimeressä Korsikan ja Manner-Italian puolivälissä, etelään Elbasta ja länteen Gigliosta. Saari on leveimmillään 4,08 kilometrin levyinen. Se kuuluu Toscanan saaristoon, ja tunnetaan varmaankin parhaiten Alexandre Dumas'n romaanin Monte-Criston kreivin tapahtumapaikkana. Saari ei kuitenkaan todellisuudessa vastaa romaanin kuvausta.

Monte Cristo tarkoittaa italiaksi "Kristuksen vuorta". Legendan mukaan Palermon piispa Mamilian (joka pakeni sinne vandaaleja vuonna 445) voitti siellä lohikäärmeen ja vaihtoi nimen roomalaisajalta peräisin olevasta Montegiovesta ("Jovin (Juppiterin) vuori") Montecristoksi.[1]

Saari on vaikeapääsyinen, ja Italian hallitus pitää sitä luonnonpuistona. Saarelle pääsee vuosittain vain 1000 vierailijaa. Saarelle saa rantautua vain Cala Maestran lahteen, jossa on myös saaren ainoa hiekkaranta. Saarta ympäröivällä merialueella ei saa uida, kalastaa eikä ankkuroitua.[1]

Saarella asuu vain kaksi vakituista asukasta, jotka huolehtivat suojelualueesta. Sen lisäksi saarella oleskelee kahden viikon vuoroissa Corpo Forestale dello Staton metsänvartijoita mantereelta Follonican kaupungista.[2]

Saaren historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saaren historia alkaa rautakaudella. Etruskit hakkasivat saaren tammimetsiä, koska mannermaalla tarvittiin polttoainetta raudan valmistuksessa. Kreikkalaiset antoivat saarelle sen vanhimman tunnetun nimen, Oglasa tai Ocrasia, saaren kallioiden okransävyn takia.

Roomalaiset tunsivat saaren nimellä Mons Jovis, ja pystyttivät alttarin Juppiterille saaren korkeimmalle vuorelle; alttarin jäänteitä on yhä nähtävissä. Rooman imperiumin aikana sinne avattiin joitain louhoksia, joista louhittiin graniittia luultavasti läheisten saarten Giglio, Elba ja Giannutri kylien rakentamiseen.[3]

Neljännen vuosisadan puolenvälin tienoilla saaren luoliin muutti erakkoja, jotka pakenivat Genserikin johtamia Vandaaleja; heistä tärkein oli Palermon piispa Mamilian.[3] He kastoivat saaren nimelle "Mons Christi", mistä nykyään käytössä oleva nimi on johdettu.

Kuudennen vuosisadan alussa paavi Gregorius Suuri alisti erakot benediktiiniensääntökuntaan.[3] Näihin aikoihin rakennettiin saarelle Pyhän Mamilianin luostari. Kirkon saamien lahjoitusten ansiosta sen rikkauksista tuli legendaarisia, ja luolaan, missä pyhimykseksi julistettu Mamilian oli asunut, tehtiin kappeli.[4]

Vuonna 1216 munkit liittyivät kamaldoliittien sääntökuntaan. Luostarista tuli varakkaiden sukujen lahjoitusten takia erittäin rikas ja voimakas, mikä myös antoi aiheen legendalle saarelle kätketystä aarteesta.[3] Saari kuului aluksi Pisan kaupunkivaltioon, sitten Piombinon. Vuonna 1553 Ottomaani-merirosvo Dragut, matkallaan kohti Elbaa, ryösti luostarin ja orjuutti sen munkit täten lopettaen luostarin toiminnan. Tämän jälkeen saaresta tuli asumaton.[4]

1500-luvun puolivälissä siitä tuli yhdessä muun Toscanan saariston kanssa osa Espanjan vasallia Presidin valtiota. Kun Napoleonin johtama Ranskan keisarikunta sortui, saaresta tuli osa Toscanan suurherttuakuntaa.[3]

Vuonna 1840 saaren omistajana oli Charles Cambiagi ja tehtiin ensimmäiset yritykset asuttaa saarta. Sitä yrittivät saksalaiset erakot Augustin Eulhardt ja Joseph Keim, jotka joutuivat hylkäämään yrityksen.[4] Vuonna 1843 saapui uusia yrittäjiä aikeinaan viljellä maata saarella: nuori tirolilainen Adolph Franz Obermüller, ja muutaman kuukauden kuluttua ranskalainen Charles Legrand tyttöystävänsä kanssa.[4] Vuonna 1843 yritti myös ranskalainen agrikulturellisti George Guiboud myöskin epäonnistuen. Vuonna 1846 jotkin genovalaiset tekivät samankaltaisen yrityksen. Vuonna 1849 aloittanut ranskalainen Jacques Abrial onnistui viljellä maata saarella kolmen vuoden ajan.[4] Vuonna 1852 rikas englantilainen George Watson-Taylor, osti saaren ja muutti saaren luoteiskulmalla olevan Cala Maestran[2] puutarhaksi, istuttaen sinne eukalyptusta ja monia eksoottisia kasveja, kuten Jumaltenpuu, joka nyt vieraslajina vitsaa saarta.[3] Muutamat saarella olevat rakennukset, kuten Royal Villa, ajoittuvat tälle kaudelle. Vuonna 1860 jotkin Italiaan matkanneet Punapaitoihin liittyneet Englannissa asuneet pakolaiset haaksirikkoutuivat saarelle ja tekivät siellä tuhojaan.[4] Välttääkseen saaren omistajan vahingonkorvausvaateet hallitus näki parhaimmaksi ostaa asumaton saari 3. kesäkuuta 1869 100,000 punnalla.[4] Vuoden 1878 asuttamisyritysten jälkeen saarelle perustettiin vankila, joka oli osa Pianosan saaren vankilaa.[4]

Vuonna 1889 Montecristo annettiin markiisi Carlo Ginorille, joka korjasi Villan ja muutti saaren metsästysmaaksi. Vuonna 1896 Victor Emmanuel III (silloin kruununprinssinä) meni saarelle kuherruskuukaudelleen nuorikkonsa kanssa[4] ja vuoden 1899 jälkeen siitä tuli Victor Emmanuelin yksinomainen kuninkaallinen metsästysmaa. Toisen maailmansodan aikana saarella oli italialainen varuskunta.[5]

Useiden vandalisointien ja spekulaatioiden jälkeen saaresta tuli kansallispuisto vuonna 1971.[5] Saari on osa Parco Nazionale Arcipelago Toscano – kansallispuistoa.[6]

Joulukuussa 2011 saarella jo roomalaisajalta peräisin olevien mustarottien kannan ilmoitettiin kasvaaneen jo liian suureksi ja aiheuttavan vaaran saaren muulle eläimistölle. [7] Saaren vaikeakulkuisuuden vuoksi sinne pudotettiin rotanmyrkky-pellettejä,[8] vaikkakin tätä kritisoitiin myrkyn muulle eläimistölle aiheuttaman vaaran takia.[9][8][10] Jumaltenpuut aiotaan myös hävittää saarelta.[7]

Maamerkkejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • St. Mamilianon luostarin rauniot [3]
  • St. Mamilianon luola [4] [5]
  • Montecriston linnoitus saaren korkeimmalla kohdalla (645 m)
  • Royal Villa
  • Natural History Museum
  • Botanical Garden
  • Mill at the Grotto of St. Mamiliano (rauniot)
  • Chapel of Santa Maria at the Cala di Santa Maria (rauniot)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Montecristo Island Toscana Viva. Viitattu 15.1.2012.
  2. Isolani, ma non isolate Viitattu 27 February 2012. Italia
  3. a b c d e f Timeline Viitattu 27.2.2012. (italiaksi)
  4. a b c d e f g h i Gloria Peria & Silvestre Ferruzzi: L'isola d'Elba e il culto di San Mamiliano. Portoferraio: {{{Julkaisija}}}, 2010. (italiaksi)
  5. a b Riserva Naturale Statale Isola di Montecristo Corpo forestale dello Stato. Viitattu 28 February 2012. Italian
  6. Official Parco Nazionale Arcipelago Toscano website (englanniksi)
  7. a b Paolo Sposino & others: 11.pdf Piano per l'eradicazione del ratto nero Rattus Rattus nell'isola di Montecristo 2011. Corpo Forestale dello Stato – Parco Nazionale dell'arcipelago toscano. Viitattu 1 March 2012. (italiaksi)
  8. a b Squires, Nick: Island of Montecristo to be bombed with poison after rat infestation The Daily Telegraph. 15. 1. 2012. Viitattu 2. 3.2012.
  9. Marco Gasperetti: Piovono esche avvelenate per salvare Montecristo dall'invasione dei ratti neri 3 March 2012. Corriere della Sera. Viitattu 5.3.2012. Italian
  10. Squires, Nick: Plan to 'bomb'Montecristo with rat pellets may be blocked The Daily Telegraph. 31.1.2012. Viitattu 2. 3.2012. .
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Montecristo