Vandaalit
.jpg)
Vandaalit olivat germaanikansa, joka saapui Rooman valtakunnan alueelle ja perusti vandaalien kuningaskunnan Pohjois-Afrikkaan Karthagon ympärille.[1] Ajanlaskun alussa vandaalit asuivat Sleesiassa.[2]
Aikaisemmin on uskottu, että vandaalit tulivat nykyisen Ruotsin alueelta, koska Uppsalan lähellä sijaitsee Vendel-niminen paikkakunta. Vandaalit ilmaantuivat nykyisen Puolan alueelle ehkä 100-luvulla eaa. Historioitsija Tacitus mainitsee vuonna 98 vandaalien asuvan Oderin ja Veikselin välillä. On epäselvää, miten paljon näillä vandaaleilla oli yhteistä 400-luvulla kirjallisiin lähteisiin ilmaantuvien vandaalien kanssa.
Vandaalit alkoivat paeta hunneja länteen 400-luvun alkupuolella.[3] Vandaalit ylittivät Reinin 31. joulukuuta 406 kukistettuaan frankit. Vandaalit tuhosivat Rooman hylkäämää Galliaa kolme vuotta ennen siirtymistään vuonna 409 Hispaniaan. Rooman kanssa liittoutuneet visigootit voittivat toisen vandaalien ryhmän, silingit, vuosina 416–418[3].
Vandaalien kuningas Geiserik rakennutti laivaston ja vuonna 429 siirtyi Gibraltarinsalmen yli Pohjois-Afrikkaan. Roomalaiset antoivat vandaaleille maata Afrikassa, mutta he valloittivat Mauretanian ja Numidian vuoteen 435 mennessä ja Karthagon vuonna 439 ja saivat haltuunsa Pohjois-Afrikan viljavarannot. Geiserik perusti vandaalien kuningaskunnan ja jatkoi valloittamalla laivastoineen Sisilian, Korsikan, Sardinian ja Baleaarit. Vuonna 455 vandaalit valtasivat ja ryöstivät Rooman.[1]
Itä-Rooman eli Bysantin yritykset valloittaa Afrikka epäonnistuivat ja 474 keisari Zenon solmi sopimuksen vandaalien valtakunnan kanssa. Geiserikin perustama dynastia hallitsi pitkään Afrikassa.
Vandaalit olivat kiihkeitä areiolaisia kristittyjä, ja he vainosivat ankarasti katolisia Afrikassa etenkin Geiserikin seuraajan Hunerikin aikana. Vandaalien kuningaskunta alkoi kuitenkin vähitellen heiketä. Vandaalien kuningaskunta kukistui vandaalisodassa keisari Justinianus I:n aikana vuonna 533 sotapäällikkö Belisariuksen ansiosta. Bysantin joukot syrjäyttivät Gelimerin, joka oli aiemmin anastanut vallan Hunerikin pojalta Hilderikiltä. Tämän jälkeen vandaalien kuningaskunta hajosi.[4]
Jälkimaine[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rooman ryöstön takia vandaalit saivat ryöstelijöiden ja hävittäjien jälkimaineen, mihin perustuu ilkivaltaa tarkoittava sana vandalismi. Todellisuudessa vandaalien tuskin voidaan sanoa olleen sen väkivaltaisempia kuin muut tuon ajan germaanikansat. Afrikassa vandaalien valtakunta oli myöhäisantiikin vauraimpia ja sivistyneimpiäkin valtioita.
Vandaalit ovat luultavasti antaneet nimen Etelä-Espanjan Andalusian maakunnalle (alun perin Vandalusia, sitten arabiaksi Al-Andalus), jossa he asuivat hetken ennen siirtymistään Afrikkaan.
Vandaalien kuninkaat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Godigisel (359–406)
- Gunderik (407–428)
- Geiserik (428–477)
- Hunerik (477–484)
- Gundamund (484–496)
- Trasamund (496–523)
- Hilderik (523–530)
- Gelimer (530–534)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Rantala, Risto (toim.): Perustieto. Akateemisen tietosanakirja. Otava 1993. ISBN 951-1-12579-6
- Zetterberg, Seppo (toim.): ”Kohti myöhäisantiikkia”, Maailmanhistorian pikkujättiläinen. Helsinki: WSOY, 2002. ISBN 951-0-15101-7.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Zetterberg, Seppo (toim.): ”Kohti myöhäisantiikkia”, Maailmanhistorian pikkujättiläinen, s. 172. Helsinki: WSOY, 2002. ISBN 951-0-15101-7.
- ↑ Rantala 1993, s. 974
- ↑ a b Vandal Britannica Academic, Encyclopædia Britannica. Encyclopædia Britannica Inc. Viitattu 1.7.2018. (englanniksi)
- ↑ Vandal Encyclopædia Britannica. Encyclopædia Britannica, inc.. Viitattu 17.10.2019. (englanniksi)
