Mies joka tiesi liikaa (vuoden 1934 elokuva)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mies joka tiesi liikaa
The Man Who Knew Too Much
Mwktm1934.jpg
Ohjaaja Alfred Hitchcock
Käsikirjoittaja Charles Bennett
D. B. Wyndham-Lewis
Tuottaja Michael Balcon
Ivor Montagu
Säveltäjä Arthur Benjamin
Kuvaaja Curt Courant
Leikkaaja Hugh Stewart
Pääosat Leslie Banks
Edna Best
Peter Lorre
Nova Pilbeam
Frank Vosper
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdistynyt kuningaskunta
Tuotantoyhtiö Gaumont British Picture Corporation
Ensi-ilta joulukuu 1934
Kesto 73 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Allmovie

Mies joka tiesi liikaa (The Man Who Knew Too Much) on Alfred Hitchcockin ohjaama brittiläinen jännityselokuva vuodelta 1934. Se oli Hitchcockin ensimmäinen menestyselokuva myös ulkomailla ja yhdessä sitä seuranneen 39 askelta -elokuvan kanssa se loi vankan pohjan Hitchcockin tulevalle uralle.[1]

Tarina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Englantilaiset Bob ja Jill Lawrence (Leslie Banks ja Edna Best) lomailevat Sveitsissä tyttärensä Bettyn kanssa (Nova Pilbeam). He tutustuvat ranskalaiseen Louis Bernardiin. Kun Bernard murhataan, kuolemaisillaan oleva Bernard kertoo salaliitosta murhata eräs eurooppalainen valtionpäämies Lontoossa. Salamurha on suunniteltu tapahtuvaksi Royal Albert Hallissa. Rikolliset kaappaavat Bettyn, jotta vanhemmat eivät kertoisi asiasta. Jill menee Albert Halliin ja kirkaisee siellä estääkseen salamurhan viime hetkellä. Sitä seuraa takaa-ajo Bettyn piilopaikkaan ja lopuksi taitavana ampujana tunnettu Jill joutuu ampumaan vakoojan, joka on aikeissa murhata hänen tyttärensä.[2]

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Rooleissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Leslie Banks  … Bob Lawrence  
 Edna Best  … Jill Lawrence  
 Peter Lorre  … Abbott  
 Frank Vosper  … Ramon  
 Hugh Wakefield  … Clive  
 Nova Pilbeam  … Betty Lawrence  
 Pierre Fresnay  … Louis  
 Cicely Oates  … sairaanhoitaja Agnes  
 B. A. Clarke Smith  … Binstead  
 George Curzon  … Gibson  

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käsikirjoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hitchcock oli 1932 – Talo numero 17 kuvausten jälkeen – mieltynyt Bulldog Drummondin hahmoon, joka oli sankarina Sapperin (Hector McNeil) romaanisarjassa. Hitchcock ja Charles Bennett ryhtyivät kirjoittamaan alkuperäistä käsikirjoitusta Bulldog Drummond's Baby, jossa Drummondin lapsi kidnapattiin. He myivät idean British International Picturesille, joka ei kuitenkaan ollut valmis tuottamaan sitä, koska se olisi maksanut liikaa. Projekti jäädytettiin. Hitchcockin suhteet BIP:n johtoon olivat jo entisestään olleet huonot, joten Hitchcock päätti vaihtaa yhtiötä. [3]

1933 Hitchcock siirtyi Gaumont Britishille ja joutui ensimmäiseksi ohjaamaan Waltzes from Vienna -elokuvan, jota hän on itse sanonut kaikkein huonoimmaksi elokuvakseen.[4] Kuvausten aikana Gaumont Britishin tuottaja Michael Balcon lupasi antaa Hitchcockille ohjausluvan, jos hän löytäisi jonkun itseään kiinnostavan aiheen. Hitchcock tiesi sellaisen ja osti BIP:ltä Bulldog Drummond's Baby -käsikirjoituksen ja myi sen sitten Gaumontille.[5]

Hitchcock oli tuonut BIP:ltä mukanaan Charles Bennettin ja yhdessä Ivor Montagun kanssa, joka myös työskenteli Gaumontille ja jolla oli ollut merkittävä osuus Hitchcockin Vuokralaisessa (1926), he ryhtyivät muokkaamaan käsikirjoitusta. Uudelleenkirjoituksen myötä kaikki viittaukset Bulldog Drummondiin häipyivät. Sama tapahtui myös idealle, että kidnapatun lapsen äiti tekisi lopussa olevan salamurhan. Uutena kohtauksena tuli mukaan parturikohtaus, joka kuitenkin viime hetkellä korvattiin hammaslääkärikohtauksella, sillä Hitchcock oli sattumalta nähnyt Olen vainottu kahlekarkuri -elokuvan, jossa oli hyvin samantapainen parturikohtaus. Hammaslääkärikohtauksesta onkin sittemmin tullut klassikko.[6]

Roolijako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvan roolijako ei tuottanut suuria ongelmia. Leslie Banks ja Edna Best olivat tunnettuja ja pidettyjä teatterinäyttelijöitä. Konnan rooliin Hitchcock halusi ehdottomasti Peter Lorren, jonka roolisuoritusta hän oli ihaillut Fritz Langin elokuvassa M – kaupunki etsii murhaajaa ja joka oli juuri paennut Natsi-Saksasta.[7] Se oli Lorren ensimmäinen englanninkielinen elokuva, vaikka hän ei tuohon aikaan vielä osannut sanaakaan englantia. Hän joutui opettelemaan vuorosanat ulkoa foneettisesti.[1]

Ranskalaisen Louis'n rooliin Hitchcock sai Pierre Fresnayn, joka tunnetaan parhaiten Jean Renoirin Suuresta illuusiosta. Kidnapattua tytärtä näytteli Nova Pilbeam, jonka ensimmäinen aikuisrooli oli Hitchcockin Nuoressa ja viattomassa 1937.[7]

Kuvaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mies joka tiesi liikaa kuvattiin Lime Groves -studioilla hyvin lyhyessä ajassa ilman suurempia ongelmia. Hitchcock on tunnettu siitä, että hän kuvauksissa harvoin katsoo kameran läpi, mitä oikeastaan kuvataan, koska elokuva on hänellä ”valmiina” päässä. Tämän elokuvan kuvauksissa hän joutui kuitenkin tekemään niin, sillä Hitchcock sai vaikutelman, ettei saksalainen kuvaaja Cyrt Courant noudattanut hänen ohjeitaan. Auttavalla saksan kielen taidollaan Hitchcock teki kuitenkin kuvaajalle tahtonsa selväksi ja sen jälkeen se ei enää aiheuttanut ongelmia. Suurempi ongelma oli sensuuriviranomaisten kanssa, sillä elokuvan lopussa rekonstruoidaan kuuluisa Sidney Streetin katupiiritys vuodelta 1911, jolloin armeijan joukot tulivat aseineen poliisiin apuun. Sensuurin mielestä koko asiaa ei tulisi edes mainita eikä brittipoliiseilla saisi olla aseita saati sitten että he ampuisivat. Kompromissiksi saatiin, että poliisit hakisivat aseet läheisestä liikkeestä. Hitchcock ei tästä kuitenkaan piitannut vaan antoi näyttää, kuinka poliisille tuodaan autolla tarvittavat aseet. Jälkikäteen tästä ei kuitenkaan enää aiheutunut ongelmia sensuuriviranomaisten kanssa.[8]

Royal Albert Hall -kohtausta varten Hitchcock käytti jälleen Schüfftanin menetelmää. Suurin osa Albert Hallia on vain diakuvaa, jossa vain tietyissä kohdissa – orkesterimonttu ja pari loosia – on eläviä näyttelijöitä luomassa illuusiota täydestä salista, vaikka suurin osa katsojista istuukin täysin liikkumattomana.[9]

Jälkituotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun elokuvan raakaversio oli valmis, Michael Balcon joutui lähtemään Yhdysvaltoihin neuvottelemaan sopimusta Madeleine Carrollin kanssa, josta pitäisi tulla seuraavan Hitchcock-elokuva pääosan esittäjä. Studiota johtaisi sinä aikana C. M. Woolf, joka oli 1926 jarruttanut Hitchcockin Vuokralaisen ensi-iltaa. Woolfin mielestä Mies joka tiesi liikaa oli kammottava, naurettava ja absurdi eikä sitä voisi sellaisenaan levittää. Jonkun toisen ohjaajan täytyisi kuvata uudestaan. Hitchcock joutui anomaan polvillaan, että elokuva pääsisi levitykseen. Woolf suostui tähän lopulta, sillä ohjaajana Hitchcock oli studiolle liian arvokas.[10]

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arvostelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hitchcockin omasta mielestä vuoden 1934 versio oli ”lahjakkaan amatöörin” elokuva.[11] Aikalaiskritiikki oli kuitenkin toista mieltä: sen sanottiin olevan yksi parhaista brittielokuvista ja ylipäätään yksi kaikkien aikojen parhaista jännityselokuvista. Näyttelijöistä kiiteltiin ennen muuta Peter Lorren roolisuoritusta hänen ensimmäisessä englanninkielisessä elokuvassaan.[11]

Katsojien määrä ja tuotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka Mies joka tiesi liikaa rikkoikin Britanniassa kaikki katsojaennätykset, se jäi tappiolliseksi. Tuolloin elokuvia esitettiin kaksoisnäytöksissä ja toisella elokuvalla oli aina yksi yhtenäinen lipun hinta. Woolfin toimesta Mies joka tiesi liikaa päätyi toiseksi elokuvaksi ja tuotti siten huomattavasti vähemmän kuin mitä se olisi ykköselokuvana tuottanut.[12]

Uudelleenfilmatisointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvan tarina on klassinen Hitchcockin jännityselokuvan perustarina, mikä selittänee sen, että Hitchcock teki siitä samannimisen uudelleenfilmatisoinnin vuonna 1956. Keskustelu siitä, kumpi sitten on parempi, jatkuu yhä edelleen. Kummallakin versiolla on omat ansionsa.[11] Hitchcockin uran kannalta vuoden 1934 versio on joka tapauksessa merkittävämpi.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Harris, Robert A. & Lasky, Michael S.: The Films of Alfred Hitchcock. Secaucus, N. J.: The Citadel Press, 1976. ISBN 0-8065-0619-9. (englanniksi)
  • Taylor, John Russell: Die Hitchcock-Biografie. Alfred Hitchcocks Leben und Werk. Frankfurt am Main: Fischer Taschenbuch Verlag, 1980. ISBN 3-596-23680-0. (saksaksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Hanley, Brendon: The Man Who Knew Too Much www.allmovie.com. Viitattu 29.6.2010. (englanniksi)
  2. Harris & Lasky 1976, s. 46–48
  3. Taylor 1980, 131-132
  4. Taylor 1980, 133
  5. Taylor 1980, 140
  6. Taylor 1980, 141
  7. a b Taylor 1980, 143
  8. Taylor 1980, 142
  9. Taylor 1980, 142-3
  10. Taylor 1980, 144-145
  11. a b c Harris & Lasky 1976, s. 48
  12. Taylor 1980, 145