Salainen asiamies

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Salainen asiamies
Secret Agent
Hitchcock secret agent.jpg
Ohjaaja Alfred Hitchcock
Käsikirjoittaja Charles Bennett
Ian Hay
Jesse Lasky Jr.
Näytelmä: Campbell Dixon
Novellit: W. Somerset Maugham
Tuottaja Michael Balcon
Ivor Montagu
Säveltäjä Hubert Bath
Kuvaaja Bernard Knowles
Leikkaaja Charles Frend
Lavastaja Oscar Friedrich Werndorff
Pääosat John Gielgud
Peter Lorre
Madeleine Carroll
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdistynyt kuningaskunta
Tuotantoyhtiö Gaumont British Picture Corporation
Ensi-ilta toukokuu 1936
Suomi: 4. lokakuuta 1936
Kesto 86 min
Alkuperäiskieli Englanti
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Allmovie

Salainen asiamies (engl. Secret Agent) on Alfred Hitchcockin ohjaama brittiläinen jännityselokuva vuodelta 1936. Se oli Hitchcockin toinen vakoiluaiheeseen perustuva elokuva. Sitä oli edeltänyt 39 askelta (1935) ja sitä seurasi niinikään vakoiluaiheinen Sabotaasi vielä samana vuonna. [1]

Tarina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Richard Ashenden on kirjailija, josta on tehty salainen agentti. Brittihallitus lähettää hänet Sveitsiin tapaamaan saksalaisen vakoilijan. Elsa Carrington, myös agentti, esiintyy hänen vaimonaan. Sveitsissä he lyöttäytyvät yhteen ammattitappaja Kenraalin kanssa. Richard ja Kenraali alkavat epäillä Cayporia ja tappavat hänet Alpeilla. Caypor osoittautuu kuitenkin syyttömäksi. Oikeaksi vakoilijaksi paljastuu yhdysvaltalainen Robert Marvin, joka juuri lähtenyt Elsan kanssa junalla Kreikkaa kohti. Ashendenin ja Kenraalin on varoitettava häntä. He pääsevät junaan, joka suistuu radalta ilmahyökkäyksessä. Oikea vakoilija kuolee onnettomuudessa.[1]

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 John Gielgud  … Richard Ashenden  
 Peter Lorre  … ”Kenraali”  
 Madeleine Carroll  … Elsa Carrington  
 Robert Young  … Robert Marvin  
 Percy Marmont  … Caypor  
 Florence Kahn  … Mrs. Caypor  
 Charles Carson  … ”R”  
 Lilli Palmer  … Lilli  

Hitchcockin cameo-rooli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alfred Hitchcockilla ei ole cameo-roolia Salaisessa asiamiehessä.[2]

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuteos ja käsikirjoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Salainen asiamies perustuu Daily Telegraphin elokuvakriitikon Campbell Dixonin näytelmään, joka puolestaan perustui W. Somerset Maughamin novelliin The Hairless Mexican (suomeksi teoksessa Salainen asiamies 1958). Tuottaja Michael Balconin mielestä olisi hyvä idea ostaa näytelmän oikeudet ja antaa Dixonin tehdä ensimmäinen käsikirjoitusluonnos. Näin pidettäisiin myös yllä hyviä suhteita lehdistöön. Apulaistuottaja Ivor Montagu oli jyrkästi tätä vastaan, sillä hänellä oli vielä tuoreessa muistissa, kuinka tällainen studiopolitiikka esti Sergei Eisensteinin Hollywood-uran. Hitchcock sai Montagun kuitenkin ylipuhuttua, sillä Hitchcockilla ei ollut aikomustakaan käyttää Dixonin käsikirjoitusluonnosta.[3]

Kun Hitchcock ja Bennett alkoivat työstää käsikirjoitusta, he käyttivät Dixonin näytelmän lisäksi Maughamin alkuperäistä novellia ja lisäksi toista Maughamin novellia The Traitor. Kaikissa niissä seikkailee salainen agentti Ashenden. Juoni perustui pääasiassa Maughamin novelleihin, Dixonin näytelmästä he ottivat rakkaustarinan. Koska tapahtumat sijoittuvat Sveitsiin, siinä oli Hitchcockin mielestä oltava mukana Alpit ja suklaatehdas, josta tuli vakoilijoiden päämaja.[4]

Roolijako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hitchcockin edellinen elokuva 39 askelta oli menestynyt hyvin Yhdysvalloissa ja siksi hän valitsi Salaisen asiamiehen kahteen pääosaan yhdysvaltalaisten tuntemat näyttelijät Madeleine Carrollin ja Robert Youngin. Carroll oli näytellyt myös 39 askeleessa ja Young, joka tavallisesti näytteli rakkaus- tai komediaelokuvissa, sai tässä elokuvassa roiston roolin. Peter Lorre, joka oli näytellyt Hitchcockin Miehessä joka tiesi liikaa, sai näytellä epäilyttävää meksikolaista kenraalia.[5]

Ashendenia näyttelemään Hitchcock halusi teatterinäyttelijä John Gielgudin, joka ei ollut kiinnostunut elokuvista. Hitchcock sai houkuteltua Gielgudin, että elokuva oli kuin nykyaikaan sijoitettu Hamlet-tarina, jossa päähenkilö on epätietoinen siitä, pitäisikö hänen tehdä velvollisuutensa vai ei. Kun Gielgud sitten viimein sai luettavakseen valmiin käsikirjoituksen, hän sai pettymykseen todeta, ettei Hamlet-teemaa ollut hyödynnetty siinä juuri lainkaan.[5]

Kuvaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuvaukset eivät sujuneet hyvin John Gielgudin kannalta. Hänestä hänen roolihahmonsa oli latistettu jokseenkin mitäänsanomattomaksi. Lisäksi hän aristi Madeleine Carrollia, jota Hitchcock näytti lähes palvovan kuvauksissa. Gielgud ei myöskään ollut mielissään siitä, kuinka Peter Lorre näytti varastavan kaikki kohtaukset häneltä – puhumattakaan siitä, että Lorrella oli tapana kadota lyhyiksi ajoiksi lavasteisiin ottamaan morfiinipiikkiä.[6]

Jälkituotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hitchcock oli varsin tyytyväinen valmiiseen elokuvaan – varsinkin kun hän ei ollut itse saanut valita materiaaliaan. Ensimmäinen ennakkoesitys studiolla epäonnistui, sillä Hitchcock ja Montagu olivat lisänneet junaonnettomuuskohtaukseen värillisen kohtauksen, joka näytti aivan siltä kuin filmi projektorissa olisi syttynyt tuleen. Niin kuin katsojat luulivatkin, vaikka elokuva jatkuikin sen jälkeen normaalisti. Johtoporras vaati otoksen poistamista, sillä he pelkäsivät sen aiheuttavan paniikkia elokuvateattereissa. Hitchcock suostui tähän, sillä vaikka hän olikin pitänyt ideaa hyvänä, hänestä se vaikutti nyt väkinäiseltä ja häiritsevältä.[7]

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aikalaisvastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Salainen asiamies sai Britannian ensi-iltansa toukokuussa 1936. Se sai vaihtelevan vastaanoton niin kriitikoiden kuin katsojienkin taholta. Hitchcock itse oli silloin sitä mieltä, että syynä huonoon menestykseen lienee ollut aiheenvalinta: katsojat haluavat sankarin, johon he voivat samaistua ja joka tavoittelee jotain ja myös saakin sen lopussa. Tämä oli kuitenkin puuttunut Salaisesta asiamiehestä.[8]

Herald Tribunen kriitikko kiitteli ennen kaikkea näyttelijöitä. Hänen mielestään Carroll oli vakuuttava ja humaani roolissaan ja Youngista löytyi yllättävää voimaa ja viekkautta. Kaikkein eniten kriitikko oli vaikuttunut Peter Lorren suorituksesta meksikolaisena ”kenraalina”. Kriitikon mielestä Hitchcockin olisi pitänyt poistaa häiritsevät romanttiset kohtaukset ja antaa enemmän tilaa Lorrelle.[9]

Vaikka Salainen asiamies ei ollutkaan sellainen menestys kuin 39 askelta, se tuotti kuitenkin voittoa.[8]

Analyysi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Miellyttävä roisto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hitchcock oli leikitellyt sillä idealla, että roistojen ei pitäisi aina näyttää roistoilta. Hän halusi roiston charmantti, kohtelias ja luotettavanoloinen. Salaisessa asiamiehessä hän testasi tämän antamalla roiston roolin Robert Youngille ja kuvaamalla hänet charmikkaammaksi, hauskemmaksi ja komeammaksi kuin sankarin. Yleisö oli haltioissaan ja tätä teemaa Hitchcock muuntelikin koko uransa ajan aina Frenzyyn (1972) asti.[10]

Viileä blondi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Madeleine Carrollia voidaan pitää ensimmäisenä todellisena hitchcockilaisena naissankarina. Carroll oli elegentti, viileä ja blondi. Hitchcockin asenne Carrolliin vaihteli jumaloinnista sadismiin – käyttäytymismalli, jota Hitchcock tulisi tulevaisuudessa noudattamaan useimpien naistähtiensä kanssa.[11]

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hitchcock oli elokuvia tehdessään tunnetusti hyvin epäpoliittinen, koska politiikka tavallisesti vain sotki jännityselokuvan rakennetta.[3] Salainen asiamies oli jo kuitenkin kolmas peräkkäinen elokuva (muina Mies joka tiesi liikaa ja 39 askelta), jossa elokuvan konnat ovat ilmiselvästi tunnistettavissa saksalaisiksi, vaikka heitä näissä elokuvissa ei suoraan nimitetäkään saksalaisiksi. [11]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Harris, Robert A. & Lasky, Michael S.: The Films of Alfred Hitchcock. Secaucus, N. J.: The Citadel Press, 1976. ISBN 0-8065-0619-9. (englanniksi)
  • Taylor, John Russell: Die Hitchcock-Biografie. Alfred Hitchcocks Leben und Werk. Frankfurt am Main: Fischer Taschenbuch Verlag, 1980. ISBN 3-596-23680-0. (saksaksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b LeVasseur, Andrea: Secret Agent Allmovie. Viitattu 9.9.2010. (englanniksi)
  2. Alfred Hitchcock's Film Cameo Appearances Viitattu 6.9.2010. (englanniksi)
  3. a b Taylor 1980, 154
  4. Taylor 1980, 155
  5. a b Taylor 1980, 156
  6. Taylor 1980, 157
  7. Taylor 1980, 157-8
  8. a b Taylor 1980, 158
  9. Harris & Lasky 1976, 57-58
  10. Taylor 1980, 158-9
  11. a b Duguid, Mark: Secret Agent (1936) BFI Screenonline. 2003. British Film Institute. Viitattu 18.9.2010. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]