Messerschmitt Me 323
Sivulta puuttuu | Messerschmitt Me 323 | ||
|---|---|---|
 |
||
| Yleiset | ||
| Rooli | Raskas kuljetuskone | |
| Miehistö | 5 | |
| Ensilento | Syksy 1941 | |
| Aloitti palveluksen | 1943 | |
| Valmistaja | Messerschmitt A.G. | |
| Mitat | ||
| Pituus | 28,2 m | |
| Siipien kärkiväli | 55,2 m | |
| Korkeus | 10,15 m | |
| Paino | ||
| Tyhjänä | 27 330 kg | |
| Lentopaino | 29 500 kg | |
| Maksimilastissa | 43 000 kg | |
| Voimalaite | ||
| Moottori | 6 × Gnôme-Rhône 14N | |
| Teho (jokaisella) | 990 - 1 140 hv | |
| Suorituskyky | ||
| Maksiminopeus(lastaamattomana) | 285 km/h | |
| Toimintasäde | 800 km | |
| Lakikorkeus | 4 000 m | |
| Aseistus | ||
| Aseistus | 5 × 7,92 mm MG 15 konekivääri, 6 × 7,92 mm MG 34 | |
Messerschmitt Me 323 "Gigant" oli toisen maailmansodan aikainen saksalainen raskas kuljetuslentokone. Se oli Messerschmitt Me 321 -liitokoneen moottoroitu muunnos ja sodan suurin maakentiltä toiminut kuljetuskone.
Konetta valmistettiin 213 kappaletta, ja kaikkien luultiin tuhoutuneen, mutta Sardinian rannikolta löytyi vuonna 2012 syyskuussa brittien pudottaman koneen hylky.[1]
Sisällysluettelo |
Runkorakenne [muokkaa]
Koneen rakenne oli sovitettu halpaan massatuotantoon; sen runko oli kankaalla verhoiltu putkirunko tavanomaisen itsekantavan kevytmetallirungon sijaan, siivet olivat vaneripintaiset. Koneen laskutelineinä oli rungon molemmin puolin viisi muotosuojilla peitettyä pyörää, koneen painon levittämiseksi mahdollisimman laajalle alalle.
Moottorit [muokkaa]
Alkujaan kone varustettiin neljällä ranskalaisella Bloch 175 -pommikoneen Gnome-Rhone -tähtimoottorilla, auttamaan liitokonetta hinauksessa ja mahdollistamaan hinaukseton lentoonnousu tyhjänä. Nopeasti kone kuitenkin suunniteltiin kuljetusversioksi Me-323D, jossa oli kuusi Gnôme-Rhône -moottoria.[2] Moottorit ylikuumenivat helposti, joten lähes joka lennolla vähintään yksi moottori jouduttiin sammuttamaan. Gigantissa voitiin myös käyttää siipiin kiinnitettäviä Walterwerke HWK 109-500 lähtöapuraketteja.
Rahtitila [muokkaa]
Me 323 pystyi kuljettamaan noin 15 tonnin lastin, esimerkiksi kevyen panssarivaunun tai 100–120 sotilasta varusteineen. Rahtitila oli kaksikerroksinen. Koneen erikoisuus oli ohjaamon alta kahteen osaan avautuvan nokan kautta tapahtuva lastaus.
Erikoisversiot [muokkaa]
Koneesta valmistettiin myös muutamia kappaleita raskaasti aseistettua Me 323 E-2/WT (Waffenträger) mallia, jossa oli 11 kappaletta 20 mm MG 151/20 -konetykkiä ja neljä MG 131 -konekivääriä koneen vakiaseistuksen lisäksi. Aseita käyttämässä oli 17 ampujaa ja ampuma-asemat oli suojattu 20 mm teräslevyillä ja 90 mm panssarilaseilla. "Tykkilaiva"-muunnokset lensivät huoltolentomuodostelmissa suojaamassa kuljetus-Giganteja.
Koneesta oli myös erityinen "lentävä korjaamo" -versio, joka oli varustettu varaosilla, työvälineillä ja työtiloilla toisten koneiden korjaamista varten.
Koneiden käyttö [muokkaa]
Koneita käytettiin itärintaman ja Afrikan joukkojen huollossa, muun muassa kuljettamaan tarvikkeita ja reservijoukkoja Italiasta ja Sisiliasta Afrikakorpsille Tunisiaan ja muualle Pohjois-Afrikkaan.
Gigant Afrikan joukkojen huoltotehtävissä 1943 [muokkaa]
Saksan Afrikan joukkojen huolto vaikeutui ratkaisevasti joukkojen jäädessä alakynteen kevättalvella 1943, meriteitse huolto oli lähes mahdotonta. Saksalaisten oli turvauduttava massiivisiin ilmakuljetuksiin Italiasta. Muodostettiin vähintään sadan koneen ilmakolonnia, joissa hävittäjät suojasivat kuljetuskoneita. Suuren kapasiteettinsa vuoksi Gigant näytteli tärkeää roolia kuljetuksissa.[2] Esimerkiksi 19. huhtikuuta 1943 kuljetettiin yhdessä ilmasiirrossa yli 200 tonnia tarvikkeita Italiasta Tunisiaan kenraalieversti Hans-Jürgen von Arnimin jäljellä oleville joukoille.
Italiassa Gigantit oli sijoitettu Kampfgruppe z.b.V 323 -yksikköön, jonka vahvuus oli noin 35 konetta.
Liittoutuneiden tiedustelu oli kuitenkin päässyt selville saksalaisten huoltolentojen aikatauluista, ja sen hävittäjät iskivät useisiin kuljetuslaivueisiin. 22. huhtikuuta 1943 lähellä Cap Bonia runsaan seitsemän lentueen ryhmä Etelä-Afrikan ilmavoimien Spitfire ja P-40 Kittyhawk -koneita hyökkäsi kuuttatoista polttoainetta kuljettanutta Me 323:a ja niiden 36:n Messerschmitt Bf 109 -koneen hävittäjäsaattuetta vastaan. Gigantit etenivät peräkkäisissä yhdentoista ja viiden koneen V-muodostelmassa, ja olivat aloittaneet laskeutumisliun kohti kenttää. Kolonnasta oli juuri erkaantunut 68 saattohävittäjää ja kymmenen Junkers Ju 52 -kuljetuskonetta, jotka pääsivät vahingoittumattomina Tunisiaan. Kaikkiaan 14 Giganttia sen sijaan ammuttiin alas, ja saksalaiset menettivät niiden mukana 140 tonnia polttoainetta, 28 tonnia ammustarpeita ja 119 miehistön jäsentä, vain 19 pelastui pudonneista koneista. Kaksi Giganttia pääsi määränpäähänsä. Viisi saksalaista saattohävittäjää ammuttiin alas. Eteläafrikkalaiset menettivät yhden hävittäjän.[2]
Parin päivän kuluttua toinen ehjistä Giganteista tuhoutui Tunisissa liittoutuneiden maataistelukoneiden hyökkäyksessä. Lentosillan tuhouduttua saksalaisten Pohjois-Afrikan komentaja marsalkka Albert Kesselringillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin yrittää laivastoevakuointia, mutta sen epäonnistuttua armeija antautui.[2]
Löytynyt hylky [muokkaa]
26. heinäkuuta 1943 oli viimeinen koneista matkalla Sardiniasta Toscanan Pistoiaan, kun brittihävittäjä pudotti sen. Kone kellui hetken ja muutamia miehistönjäseniä pääsi pelastautumaan. Koneen hylky löytyi uutterien etsintöjen tuloksena syyskuussa 2012 Sardinian vesiltä ehjänä, mutta ruostuneena.[1][3]
Lähteet [muokkaa]
- Hans-Peter Dabrowski: Messerschmitt Me 321/323: The Luftwaffe's Giants in World War II. Atglen: Schiffer Military History, 2001. ISBN 0-7643-1442-4.
- Vincent Cortright: Cutting Rommel's aerial lifeline. Aviation History, 1999, 10. vsk, nro 2, s. 10-12. Harrisburg, PA, USA: Cowles Magazines. ISSN 1076-8858. (englanniksi)
Viitteet [muokkaa]
Aiheesta muualla [muokkaa]
- Me 323 (saksaksi)
- Me 323 kuvagalleria, myös sodanaikaisia värivalokuvia
- Liitokone Messerschmitt Me 321 (saksaksi)
