Messerschmitt Me 323

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Messerschmitt Me 323
Gigant italie 1943.jpg
Yleiset
Rooli Raskas kuljetuskone
Miehistö 5
Ensilento Syksy 1941
Aloitti palveluksen 1943
Valmistaja Messerschmitt A.G.
Mitat
Pituus 28,2 m
Siipien kärkiväli 55,2 m
Korkeus 10,15 m
Paino
Tyhjänä 27 330 kg
Lentopaino 29 500 kg
Maksimilastissa 43 000 kg
Voimalaite
Moottori 6 × Gnôme-Rhône 14N
Teho (jokaisella) 990 - 1 140 hv
Suorituskyky
Maksiminopeus(lastaamattomana) 285 km/h
Toimintasäde 800 km
Lakikorkeus 4 000 m
Aseistus
Aseistus 5 × 7,92 mm MG 15 konekivääri, 6 × 7,92 mm MG 34

Messerschmitt Me 323 "Gigant" oli toisen maailmansodan aikainen saksalainen raskas kuljetuslentokone. Se oli Messerschmitt Me 321 -liitokoneen moottoroitu muunnos ja sodan suurin maakentiltä toiminut kuljetuskone.

Konetta valmistettiin 213 kappaletta, ja kaikkien luultiin tuhoutuneen, mutta Sardinian rannikolta löytyi vuonna 2012 syyskuussa brittien pudottaman koneen hylky.[1]

Runkorakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koneen rakenne oli sovitettu halpaan massatuotantoon; sen runko oli kankaalla verhoiltu putkirunko tavanomaisen itsekantavan kevytmetallirungon sijaan, siivet olivat vaneripintaiset. Koneen laskutelineinä oli rungon molemmin puolin viisi muotosuojilla peitettyä pyörää, koneen painon levittämiseksi mahdollisimman laajalle alalle.

Gigant purkaa lastinsa, Opel Maultier -kuorma-auton Italiassa 1943.
Me 323 kentällä.
Gigantteja käytettiin myös haavoittuneiden siirroissa.

Moottorit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkujaan kone varustettiin neljällä ranskalaisella Bloch 175 -pommikoneen Gnome-Rhone -tähtimoottorilla, auttamaan liitokonetta hinauksessa ja mahdollistamaan hinaukseton lentoonnousu tyhjänä. Nopeasti kone kuitenkin suunniteltiin kuljetusversioksi Me-323D, jossa oli kuusi Gnôme-Rhône -moottoria.[2] Moottorit ylikuumenivat helposti, joten lähes joka lennolla vähintään yksi moottori jouduttiin sammuttamaan. Gigantissa voitiin myös käyttää siipiin kiinnitettäviä Walterwerke HWK 109-500 lähtöapuraketteja.

Rahtitila[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Me 323 pystyi kuljettamaan noin 15 tonnin lastin, esimerkiksi kevyen panssarivaunun tai 100–120 sotilasta varusteineen. Rahtitila oli kaksikerroksinen. Koneen erikoisuus oli ohjaamon alta kahteen osaan avautuvan nokan kautta tapahtuva lastaus.

Erikoisversiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koneesta valmistettiin myös muutamia kappaleita raskaasti aseistettua Me 323 E-2/WT (Waffenträger) mallia, jossa oli 11 kappaletta 20 mm MG 151/20 -konetykkiä ja neljä MG 131 -konekivääriä koneen vakiaseistuksen lisäksi. Aseita käyttämässä oli 17 ampujaa ja ampuma-asemat oli suojattu 20 mm teräslevyillä ja 90 mm panssarilaseilla. "Tykkilaiva"-muunnokset lensivät huoltolentomuodostelmissa suojaamassa kuljetus-Giganteja.

Koneesta oli myös erityinen "lentävä korjaamo" -versio, joka oli varustettu varaosilla, työvälineillä ja työtiloilla toisten koneiden korjaamista varten.

Koneiden käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koneita käytettiin itärintaman ja Afrikan joukkojen huollossa, muun muassa kuljettamaan tarvikkeita ja reservijoukkoja Italiasta ja Sisiliasta Afrikakorpsille Tunisiaan ja muualle Pohjois-Afrikkaan.

Gigant Afrikan joukkojen huoltotehtävissä 1943[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksan Afrikan joukkojen huolto vaikeutui ratkaisevasti joukkojen jäädessä alakynteen kevättalvella 1943, meriteitse huolto oli lähes mahdotonta. Saksalaisten oli turvauduttava massiivisiin ilmakuljetuksiin Italiasta. Muodostettiin vähintään sadan koneen ilmakolonnia, joissa hävittäjät suojasivat kuljetuskoneita. Suuren kapasiteettinsa vuoksi Gigant näytteli tärkeää roolia kuljetuksissa.[2] Esimerkiksi 19. huhtikuuta 1943 kuljetettiin yhdessä ilmasiirrossa yli 200 tonnia tarvikkeita Italiasta Tunisiaan kenraalieversti Hans-Jürgen von Arnimin jäljellä oleville joukoille.

Italiassa Gigantit oli sijoitettu Kampfgruppe z.b.V 323 -yksikköön, jonka vahvuus oli noin 35 konetta.

Liittoutuneiden tiedustelu oli kuitenkin päässyt selville saksalaisten huoltolentojen aikatauluista, ja sen hävittäjät iskivät useisiin kuljetuslaivueisiin. 22. huhtikuuta 1943 lähellä Cap Bonia runsaan seitsemän lentueen ryhmä Etelä-Afrikan ilmavoimien Spitfire ja P-40 Kittyhawk -koneita hyökkäsi kuuttatoista polttoainetta kuljettanutta Me 323:a ja niiden 36:n Messerschmitt Bf 109 -koneen hävittäjäsaattuetta vastaan. Gigantit etenivät peräkkäisissä yhdentoista ja viiden koneen V-muodostelmassa, ja olivat aloittaneet laskeutumisliun kohti kenttää. Kolonnasta oli juuri erkaantunut 68 saattohävittäjää ja kymmenen Junkers Ju 52 -kuljetuskonetta, jotka pääsivät vahingoittumattomina Tunisiaan. Kaikkiaan 14 Giganttia sen sijaan ammuttiin alas, ja saksalaiset menettivät niiden mukana 140 tonnia polttoainetta, 28 tonnia ammustarpeita ja 119 miehistön jäsentä, vain 19 pelastui pudonneista koneista. Kaksi Giganttia pääsi määränpäähänsä. Viisi saksalaista saattohävittäjää ammuttiin alas. Eteläafrikkalaiset menettivät yhden hävittäjän.[2]

Parin päivän kuluttua toinen ehjistä Giganteista tuhoutui Tunisissa liittoutuneiden maataistelukoneiden hyökkäyksessä. Lentosillan tuhouduttua saksalaisten Pohjois-Afrikan komentaja marsalkka Albert Kesselringillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin yrittää laivastoevakuointia, mutta sen epäonnistuttua armeija antautui.[2]

Löytynyt hylky[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

26. heinäkuuta 1943 oli viimeinen koneista matkalla Sardiniasta Toscanan Pistoiaan, kun brittihävittäjä pudotti sen. Kone kellui hetken ja muutamia miehistönjäseniä pääsi pelastautumaan. Koneen hylky löytyi uutterien etsintöjen tuloksena syyskuussa 2012 Sardinian vesiltä ehjänä, mutta ruostuneena.[1][3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hans-Peter Dabrowski: Messerschmitt Me 321/323: The Luftwaffe's Giants in World War II. Atglen: Schiffer Military History, 2001. ISBN 0-7643-1442-4.
  • Vincent Cortright: Cutting Rommel's aerial lifeline. Aviation History, 1999, 10. vsk, nro 2, s. 10-12. Harrisburg, PA, USA: Cowles Magazines. ISSN 1076-8858. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Yle viitattu 26.9.2012
  2. a b c d Cortright 1999
  3. Kuvia Dailhy Mailissä

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]