Operaattori (matematiikka)
Matemaattinen operaattori on funktio, joka muuntaa toista funktiota. Operaattorilla voi olla miten monta tahansa operoitavaa kohdetta, jolle se suorittaa toimintonsa, mutta useimmiten kohteita on vain yksi.
Sisällysluettelo |
Määritelmä [muokkaa]
Operaattori on siis muunnoslaki, joka muuntaa funktion uudeksi funktioksi. Jos merkitään tutkittavaa operaattoria symbolilla
ja operoidaan sillä funktiota
, niin saadaan uusi funktio
. Tämä voidaan ilmaista muodossa
.[1]
Operaattori vai funktio? [muokkaa]
Operaattoreita käytetään yleensä reaalilukuja monimutkaisempiin matemaattisiin kokonaisuuksiin, kuten vektoreihin, satunnaismuuttujiin ja matemaattisiin lausekkeisiin. Jos funktion lähtö- tai määrittelyjoukon rakenne on reaalilukua huomattavasti monimutkaisempi, se määritellään useimmiten operaattoriksi. Vastaavasti, jos funktion lähtö- ja maalijoukot ovat reaalilukuja, kutsutaan sitä vain funktioksi. Esimerkkinä tämänlaisesta monimutkaisten matemaattisten kokonaisuuksien operoimiseen ovat derivaatta-
ja integraalioperaattorit
.
Lisäksi, funktiota kutsutaan operaattoriksi, jos sitä käytetään usein tai sen merkintätapa on nopeampi kuin funktion yleinen muoto
. Esimerkkejä tällaisesta tapauksesta ovat summaoperaattori
, jako-operaattori
ja kertomaoperaattori
. Näiden käyttö ei välttämättä liity monimutkaisten matemaattisten kokonaisuuksien laskemiseen.
Esimerkkejä matemaattisista operaattoreista [muokkaa]
Lineaarioperaattorit [muokkaa]
Lineaarisia operaattoreita käytetään lineaariavaruuksissa summaamaan vektoreita ja kertomaan skalaareilla.
Todennäköisyysteorian operaattorit [muokkaa]
Todennäköisyyslaskentaan liittyviä operaattoreita ovat mm. odotusarvo, varianssi ja kertoma.
Differentiaali- ja integraalioperaattorit [muokkaa]
- Derivaatta kuvaa operoitavan funktion muutosnopeutta jonkin muuttujan sutheen.
- Integraali on derivaatan käänteisoperaattori.
- Gradientti on kuin derivaatta tai osittaisderivaatta, mutta sillä operoidaan erikseen eri muuttujien suhteen.
- Divergenssi on gradientin ja operoitavan vektorikentän pistetulo.
Viitteet [muokkaa]
- ↑ Markku Lehto: ”Luku 3.1”, Fysiikan matemaattiset perusteet II (FYS200), s. 33. Fysiikan laitos, Jyväskylän yliopisto, 2001. ISBN 951-39-0910-7. ISSN = 0357-9344.