Maorit
Wikipedia
 |
Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua. |
| Maorit | |
|---|---|
 |
|
| Maoripäälikkö 1800-luvulta | |
| Kokonaismäärä | Uusi Seelanti: 632 900
Australia: 72 956 |
| Pääasiallinen asuinalue | Uusi Seelanti |
| Kieli (kielet) | maori, englanti |
| Uskonto (uskonnot) | kristinusko, Maorien uskonto |
Maorit ovat Uuden-Seelannin alkuperäiskansa. Maorit ovat polynesialainen kansa ja he saapuivat Aotearoaan (Uusi-Seelanti maoriksi) 1300-luvulla. Eurooppalaisten tultua Uuteen-Seelantiin 1700-luvun lopulla maorien määrä väheni dramaattisesti mutta kääntyi jälleen kasvuun 1900-luvulla ja kulttuurillinen jälleenherääminen tapahtui 1960-luvulla.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Nimitys
Maorin kielessä sana māori tarkoittaa normaalia tai alkuperästä, alunperin sillä erotettiin ihmiset hengistä ja muista yliluonnollisista olioista. Eurooppalaiset käyttivät heistä nimitystä uusiseelantilaiset tai yksinkertaisesti alkuperäisasukkaat, maorit vakiintui kuitenkin tarkoittamaan heitä kansana. Virallisesti nimitys tuli käyttöön 1947, kun säädettiin laki, jolla velvoitettiin käyttämään sanaa maori alkuperäisasukkaan (native) sijasta.
[muokkaa] Alkuperä
Maorit ovat lähtöisin Polynesiasta, Cookinsaariltalähde?, josta he saapuivat useina muuttoaaltoina 800–1300 luvuilla. Maorien suullisessa perinteessä kerrotaan paikasta nimeltä Hawaiki, jolta he saapuivat suurissa kanooteissa. Tarina vaihtelee melko paljon eri heimojen keskuudessa, ja miltei jokaisella heimolla onkin oma versionsa asiasta, mutta peruskaava on sama kaikilla.
[muokkaa] Historia
Maorien kulttuuriin vaikutti paljon Uuden-Seelannin ainutlaatuinen ekosysteemi, jossa linnuilla oli nisäkkäiden asema. Eläimet kuten haastin kotka ja moat olivat maorien saapuessa vielä elossa. Maorit metsästivät näitä lintuja ja aiheuttivat luultavasti niiden sukupuuton. Maorien kasvava määrä johti heimosotiin, mistä syystä maorit kehittivät ajastaan jopa edellä olevia sotataktiikoita. Pā oli yleensä kukkulalle sijoitettu puumuureilla suojattu kylä, jota saattoivat suojata juoksuhaudatkin. Maorien kieli pysyi pitkään melko samanlaisena kuin muilla Polynesian saarilla. Tästä esimerkkinä se, että kun kapteeni James Cook saapui Uuteen-Seelantiin hänen tahitilainen kokkinsa saattoi toimia tulkkina heidän ja maorien välillä. Moriorit olivat maoreja, joille kehittyi omanlaisensa kulttuuri, kun he muuttivat Chathamsaarille.
Ensimmäisiä eurooppalaisia Uudessa-Seelannissa olivat Abel Tasman (1642) ja James Cook (1769). 1780-luvulta eteenpäin saarilla alkoi käydä hylkeen- ja valaanpyytäjiä, lisäksi saarilla kävi lähetyssaarnaajia. 1830-luvulla eurooppalaisia oli Uudessa-Seelannissa 2 000. Alkuvaiheessa he olivat lähinnä maorien ottamia vankeja tai neuvonantajia. Musketit tulivat saarille 1800-luvun alussa ja ne aihettivat epätasapainon maoriheimojen välillä. Tämä johti pitkään jatkuneeseen heimosotaan, joka yhdessä eurooppalaisten mukanaan tuomien tautien kanssa vähensi tuntuvasti maorien määrää.
Uusi-Seelanti liitettiin Isoon-Britanniaan 1840-luvulla. Waitangin sopimus synnytti kiistan maorien ja brittien välillä. Maorien mielestä sopimuksessa taattiin maorien itsemääräämisoikeus, kun britit tulkitsivat sitä täysin päinvastoin. Erimielisyydet johtivat lopulta maorisotiin ja brittien kiinteään valtaan saarilla. Kun maoreja oli ollut 1830-luvulla 60 000 ja eurooppalaisia 2 000, oli 1896 maoreja vain 42 000 ja eurooppalaisia yli 700 000.
Maorien väestö alkoi kuitenkin jälleen kasvaa ja he onnistuivat säilyttämään kulttuurinsa. Toisessa maailmansodassa taisteli yli 17 000 maorivapaaehtoista. 1960-luvulta alkaen alkoi kulttuurillinen herääminen. Maorien määrän lisääntyminen toi heille kasvavaa poliitista valtaa. Uudessa-Seelannissa hyväksyttiin päätös, jossa luvattiin maksaa maoriheimoille korvauksia heidän menettämistään maista, korvaukset olivat kuitenkin hyvin pieniä. 1960-luvulla alkoi myös maoriväestön kaupungistuminen. Nykyisin suurin osa maoreista asuu kaupungeissa.
[muokkaa] Kulttuuri
Uudessa-Seelannissa vaikuttaa voimakas maoriliike, joka pyrkii voimistamaan maorien identiteettiä sekä elvyttämään heidän kieltään ja perinteitään.
Maorit ovat huono-osaisempia kuin muut Uuden-Seelannin asukkaat. Vaikka maorit vastaavat 14 % väestöstä 50 % kaikista vankilassa olevista on maoreja. Maoreilla on myös suuremmat työttömyysasteet ja itsemurhaluvut kuin muilla saarten asukkailla. Maorimiesten keski-ikä on 69 vuotta kun muilla uusiseelantilaisilla se on 77, maorinaisten keski-ikä on 73 ja muilla se on 81. Syrjäytyneen maoriköyhälistön elämä nyky-yhteiskunnassa tuli tutuksi monille suomalaisillekin Lee Tamahorin ohjaaman elokuvan Kerran sotureita (1994) välityksellä. Elokuva perustui maoriaktivisti Alan Duffyn saman nimiseen romaaniin.
Vuonna 2007 suoritetun väestölaskennan mukaan maoreja oli 623 900, joista 87 % asuu Pohjoissaarella ja 35,4 % oli alle 15-vuotiaita.[1]
Suurin osa maoreista on kristittyjä, suurimpia kirkkoja ovat Myöhempien aikojen pyhien liike eli mormonismi sekä Ratana ja Ringatu kirkko. Islam on nopeimmin kasvava uskonto maorien keskuudessa, mutta heitä oli kuitenkin vasta 708 vuonna 2001.
