Haastinkotka
Sivulta puuttuu | Haastinkotka | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||
| Taiteilijan tulkinta haastinkotkan hyökkäyksestä kahden moan kimppuun. | ||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||
| Harpagornis moorei Haast, 1872 |
||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||
 Haastinkotka Wikispeciesissä |
Haastinkotka[1] (Harpagornis moorei) oli Uuden-Seelannin Eteläsaarella elänyt, sukupuuttoon kuollut petolintu. Se on tiettävästi suurin koskaan elänyt haukkalintu. Maorit kutsuivat sitä nimellä pouakai. Kotkien uskotaan kasvaneen 10–15 kilogramman painoisiksi siipien kärkivälin ollessa kolme metriä. Vaikka siipien kärkiväli oli vain vähän suurempi kuin esimerkiksi maakotkalla, haastinkotka oli paljon painavampi – maakotka painaa enintäänkin vain seitsemän kiloa. Lyhyet siivet auttoivat kotkaa lentämään metsiköissä. Haastinkotka metsästi Uuden-Seelannin suurimpia kasvinsyöjiä, moalintuja. Moa-fossiileista on löydetty haastinkotkan hyökkäyksen jälkiä. Niiden perusteella on päätelty, että peto iski toisen jalkansa kynnet moan lonkkaan ja kaadettuaan saaliin painoi sen kaulaa toisella jalallaan, jolloin tämä ei voinut hengittää ja tukehtui kuoliaaksi. Sen arvellaan syöneen myös raatoja.[2]
Haastinkotka hävisi 1500-luvulle mennessä, luultavasti maorien metsästettyä sen pääravinnon eli moat loppuun. Saattaa olla, että maorit tappoivat myös kotkia pitäen niitä uhkana. Haastinkotkat tappoivat moalintuja, joiden paino saattoi olla 180 kg, joten ne ovat saattaneet syödä myös ihmisiä.[3]
Haastinkotkan lähimpiä nykyisiä sukulaisia on DNA:n perusteella muun muassa pikkukotka. Julius von Haast oli ensimmäinen, joka löysi haastinkotkan luita. Hän nimesi lajin Harpagornis mooreiksi löytöpaikan omistaneen George Henry Mooren mukaan.
Lähteet [muokkaa]
- Attenborough, David: Lintujen elämää, s. 32. Suom. Suominen, Teuvo. Otava, 1998. ISBN 951-1-16140-7.
Viitteet [muokkaa]
- ↑ Priéme, Anders: "Hirmulintu". Tieteen kuvalehti, 13.8.2009, nro 12, s. 52–53. Helsinki: Bonnier Publications Oy. ISSN 0903-5583.
- ↑ Järvinen, Olli; Miettinen, Kaarina: Sammuuko suuri suku? – Luonnon puolustamisen biologiaa, s. 56. Vantaa: Suomen luonnonsuojelun tuki Oy, 1987. ISBN 951-9381-20-1.
- ↑ Man-eating giant Haast's Eagle legend backed by new study 11.9.2009. Bird Examiner. (englanniksi)
