Kyle Calder
| Kyle Calder | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 5. tammikuuta 1979 Mannville, Alberta |
| Kansalaisuus |
 Kanada |
| Jääkiekkoilija | |
| Pelipaikka | laitahyökkääjä |
| Maila | vasen |
| Pituus | 180 cm |
| Paino | 82 kg |
| Seura | |
| Seura | Bakersfield Condors |
| Sarja | ECHL |
| Pelaajaura | |
| Pääsarjaura | 1999– |
| Aik. seurat |
Chicago Blackhawks (NHL), Cleveland Lumberjacks (IHL), Norfolk Admirals (AHL), Södertälje SK (Elit.) Philadelphia Flyers (NHL) Detroit Red Wings (NHL) Los Angeles Kings (NHL) Anaheim Ducks (NHL) Toronto Marlies (AHL) Bakersfield Condors (ECHL) Barys Astana (KHL) |
| NHL-varaus |
130. varaus, 1997 Chicago Blackhawks |
Kyle Calder (s. 5. tammikuuta 1979 Mannville, Alberta) on kanadalainen jääkiekkoilija, pelipaikaltaan vasen laitahyökkääjä. Calder on edustanut NHL-urallaan Chicago Blackhawksia, Philadelphia Flyersia, Detroit Red Wingsiä, Los Angeles Kingsiä ja Anaheim Ducksia.
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Juniorivuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ennen ammattilaisuraansa Calder kiekkoili neljä kautta juniorisarja WHL:ssä vuosina 1995–1999. Hän aloitti WHL-uransa Regina Patsin riveissä, jossa pelasi kolme ja puoli kautta. Tammikuussa 1999, kesken WHL-kauden 1998–1999, Pats kauppasi Calderin Kamloops Blazersille, joka antoi vaihdossa Alan Mannessin. Calderille kertyi neljän WHL-kauden aikana runkosarjaotteluja yhteensä 212, joissa syntyi 232 tehopistettä, 95 maalia ja 137 syöttöpistettä. Eniten pisteitä hän teki viimeisellä juniorikaudellaan (1998–1999), jolla hän keräsi 61:ssä pelaamassaan runkosarjaottelussa tehot 42 maalia ja 46 syöttöpistettä. Hän sijoittui WHL:n maalipörssissä jaetulle sijalle yhdeksän Chad Hinzin kanssa.
Ammattilaisura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Calder sai NHL-varauksen, kun Chicago Blackhawks varasi hänet numerolla 130 NHL:n varaustilaisuuden 1997 viidennellä kierroksella. Ammattilaisuransa hän aloitti syksyllä 1999. Hän vietti pääosan ensimmäisestä ammattilaiskaudestaan Blackhawksin silloisen farmijoukkueen Cleveland Lumberjacksin riveissä IHL:ssä. Hän pelasi kauden 1999–2000 aikana myös kahdeksan NHL:n runkosarjaottelua, joissa keräsi kaksi tehopistettä, maalin ja yhden syöttöpisteen. Seuraava kausi sujui puoliksi Blackhawksin riveissä NHL:ssä ja puoliksi AHL:n Norfolk Admiralsissa. NHL-otteluja hänelle kertyi kauden 2000–2001 aikana 43, joissa syntyi 15 tehopistettä, viisi maalia ja kymmenen syöttöpistettä.
Calderin ensimmäinen täysi kausi NHL:ssä oli kausi 2001–2002. Hän pelasi Blackhawksin riveissä 81:ssä NHL:n runkosarjaottelussa, joissa teki 17 maalia ja antoi 36 maalisyöttöä. Hän sijoittui joukkueen sisäisessä pistepörssissä sijalle kuusi ja maalipörssissä sijalle viisi. Calder kuului Chicagon runkopelaajiin myös kolme seuraavaa NHL-kautta. Kaudella Kaudella 2002–2003 hän oli Blackhawksin neljänneksi paras pistemies Steve Sullivanin, Aleksei Žamnovin ja Éric Dazén jälkeen tehtyään 82:ssa ottelussa tehot 15 maalia ja 27 syöttöpistettä ja kaudella 2003–2004 hän sijoittui Chicagon sisäisessä pistepörssissä sijalle kuusi ja maalipörssissä jaetulle sijalle kolme Mark Bellin kanssa tehtyään 66:ssa runkosarjaottelussa 21 maalia ja annettuaan 18 maaliin johtanutta syöttöä. Calder joutui olemaan kaudella 2003–2004 sivussa kuudestatoista ottelusta pohjeluun murtuman vuoksi.
Keväällä 2005, NHL-kauden peruunnuttua työsulun vuoksi, hän pelasi 12 runkosarjaottelua ja kymmenen pudotuspeliottelua Södertälje SK:ssa Ruotsin Elitserienissä. Hän teki sekä runkosarjassa että pudotuspeleissä kuusi tehopistettä, viisi maalia ja yhden syöttöpisteen. Viimeisellä Blackhawks-kaudellaan, 2005–2006, Calder oli joukkueen sisäisten piste-, syöttö- ja maalipörssien kärkinimi tehtyään 79:ssä pelaamassaan runkosarjaottelussa NHL-uransa parhaat tehot, 26 maalia ja 33 syöttöpistettä.
Elokuussa 2006 Blackhawks kauppasi Calderin Philadelphia Flyersiin vaihdossa keskushyökkääjä Michal Handzušiin vain kaksi päivää sen jälkeen, kun solmi hänen kanssaan uuden sopimuksen. Calder ehti pelata Blackhawksissa yhteensä 359 NHL:n runkosarjaottelua, joissa teki 210 tehopistettä, 85 maalia ja 125 syöttöpistettä. Hänen kautensa Philadelphiassa oli pettymys samoin kuin koko joukkueen kausi. Hän teki Flyersin riveissä 59 ottelussa 21 tehopistettä, yhdeksän maalia ja 12 syöttöpistettä. Helmikuun lopussa 2007, siirtoajan toiseksi viimeisenä päivänä Calder siirtyi kolmen joukkueen kaupassa Detroit Red Wingsiin Chicagon kautta. Chicago sai kaupassa hyökkääjä Jason Williamsin Detroitista ja Philadelphia suomalaispuolustaja Lasse Kukkosen ja kolmannen kierroksen varausoikeuden kesän 2007 varaustilaisuuteen.[1] Red Wingsissä Calder pelasi kevään 2007. Runkosarjan loppu oli häneltä alkukautta vahvempi, hän teki 19:ssä Red Wingsin riveissä pelaamassaan runkosarjaottelussa 14 tehopistettä, viisi maalia ja yhdeksän syöttöpistettä. Pudotuspeleissä hän sai tililleen kuitenkin vain yhden syöttöpisteen 13:ssa ottelussa.
Heinäkuussa 2007 Calder siirtyi rajoittamattomana vapaana agenttina Los Angeles Kingsiin kaksivuotisella sopimuksella.[2] Hän pelasi Los Angelesissa kevääseen 2009 asti. Lokakuun 2009 lopulla Calder solmi yksivuotisen sopimuksen Anaheim Ducksin kanssa.[3] Ducksissa Calder pelasi 14 peliä. Pääosa kaudesta meni AHL:n Toronto Marliesissa, ja muutaman ottelun hän pelasi myös ECHL:n Bakersfield Condorsissa, jonka kanssa teki sopimuksen kaudesta 2010–2011. Calder pelasi syksyllä 2010 viisi peliä Condorsissa, kunnes siirtyi KHL:n Barys Astanaan.[4] Hän ei saanut Astanaan jatkosopimusta kaudeksi 2011–2012.[5]
Calder mursi kesällä 2011 jalkansa ja pystyi palaamaan peleihin vasta helmikuussa 2012, jolloin hän teki sopimuksen ECHL:n Condorsin kanssa.[6]
Maajoukkue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Calder on edustanut Kanadaa kolmissa jääkiekon maailmanmestaruuskilpailuissa, Ruotsin kisoissa 2002, Suomen kisoissa 2003 ja Latvian kisoissa 2006. Vuoden 2003 MM-kilpailuissa hän oli voittamassa maailmanmestaruutta, kun Kanada löi loppuottelussa Ruotsin maalein 3–2. Kolmien aikuisten arvokisojen lisäksi hän on edustanut maataan myös kerran alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa. Vuonna 1999 hän oli voittamassa nuorten maailmanmestaruuskilpailujen hopeaa.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kyle Calder Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
- Kyle Calder The Internet Hockey Databasessa (englanniksi)
- Kyle Calder TSN.ca. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Associated Press: Calder ends up in Detroit as part of three-team deal 26.2.2007. ESPN.com. Viitattu 14.6.2012. (englanniksi)
- ↑ Los Angeles Kings: Kings sign free agent left wing Kyle Calder 2.7.2007. LAKings.com. Viitattu 14.6.2012. (englanniksi)
- ↑ Ducks sign LW Kyle Calder 28.10.2009. NHL.com. Viitattu 3.11.2009. (englanniksi)
- ↑ Craig F: Then and Now: Kyle Calder 28.9.2011. Flyers Faithful. Arkistoitu 2.10.2011. Viitattu 12.10.2011. (englanniksi)
- ↑ Колдер покидает «Барыс» Sports.ru. Viitattu 14.6.2012. (venäjäksi)
- ↑ Griffith, Mike: NHL vet Calder rejoins Condors Bakersfield.com. 2.2.2012. The Bakersfield Californian. Viitattu 4.2.2012. (englanniksi)[vanhentunut linkki]