Kultakurppo

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kultakurppo
Greater Painted-snipe (Female) I2 IMG 9477.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Rantalinnut Charadriiformes
Alalahko: Kahlaajat Charadrii
Heimo: Kurpot Rostratulidae
Suku: Rostratula
Laji: benghalensis
Kaksiosainen nimi
Rostratula benghalensis
(Linnaeus, 1758)
Levinneisyyskartta
Rostratula benghalensis map.png
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Kultakurppo Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Kultakurppo Commonsissa

Kultakurppo (Rostratula benghalensis) on rantakanaa muistuttava kahlaaja. Lajin nimesi ja kuvaili Carl von Linné vuonna 1758.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linnun pituus on 23-26 cm, siipien kärkiväli 50-55 cm ja paino 110-200 g. Muistuttaa kurppaa, lennossa myös rantakanaa. Naaras on selvästi koirasta suurempi ja kirkkaamman värinen. Yläpuoli on ruskea, alapuoli valkoinen. Rinnassa on musta poikkivyö, ja vanhan naaraan rinta, kaula ja posket ovat punaruskeat. Kaikissa puvuissa on silmän ympärillä selvä vaalea rengas, joka ulottuu kapenevana lähelle niskaa. Koivet ovat keskipituiset, vihertävät, ja nokka on pitkä, kärkiosastaan lievästi alaspäin taipunut. Lennossa näkyy siivillä ja pyrstössä vaaleaa pilkkumaista kirjailua ja selässä 2 vaaleaa pitkittäisraitaa. Etenkin hämärissä sen lentäessä voi kuulla "khot khot khot" ääntä. Maasta yllätettäessä se lentää vain lyhyen matkan pudottautuen kasvillisuuden suojiin. Ui hyvin allikoiden ja lampareiden yli.

Soidinmenoissa naaras ja koiras seisovat vastakkain ja taivuttavat siipiään eteenpäin niin että siivenkärjet ulottuvat kaarena pään etupuolelle. Samalla ne levittävät pyrstönsä.

Lajista tunnetaan 2 alalajia, läntinen benghalensis ja australialainen australis. Morfologisten ja DNA-juosteen ominaisuuksien perusteella monet tutkijat erottavat australiksen nykyisin omaksi lajikseen Rostratula australis.

Esiintyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laaja esiintymisalue ulottuu Länsi-Afrikasta Australiaan ja Japaniin. Afrikassa laji esiintyy useina erillispopulaatioina, Saharan pohjoispuolella ainoastaan Egyptissä Niilin suiston tuntumassa. Aasiassa esiintyminen kattaa Himalajan eteläpuolisen alueen Pakistanista Kiinan itäosiin ja Japanin eteläosiin, Filippiinit ja osan Indonesiaa. Australiassa on yhtenäinen esiintymisalue mantereen kaakkoisosassa ja pienempiä erillispopulaatioita mantereen eri puolilla. Lajia ei ole tavattu Suomessa. Lajin kanta on elinvoimainen. Laji on pääasiassa paikkalintu, mutta pohjoisimmat populaatiot Kiinassa, Japanissa ja Intiassa voivat muuttaa joitakin satoja kilometrejä etelämmäksi. Sahelin alueella esiintyy sadekausien aikaista muuttoa.

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Runsaskasvustoiset suot, lampareet, allikot, tulvaniityt, riisipellot ja ruokokasvustot.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kultakurpon muna.

Pesä on maassa korkean kasvillisuuden suojassa. Munia on 4, joskus 3. Naaraalla voi olla useita koiraita, joiden kanssa se parittelee ja munii jokaiselle oman pesueen. Koiraat huolehtivat hautomisesta ja poikasten hoidosta. Haudonta-aika on 16-20 päivää.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaikkiruokainen. Syö etupäässä hyönteisiä, kuten heinäsirkkoja ja muita sirkkoja, etanoita, matoja, äyriäisiä, sekä riisin ja muidenkin kasvien siemeniä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Perrins, Christopher M. (päätoim.) 1992: Otavan lintutieto - Maailman linnut. Otava. Italia. ISBN 951-1-12001-8
  • Cramp, Stanley (päätoim.) 1985: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. Vol. III. – Oxford University Press. Hong Kong. ISBN 0-19-857506-8

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. BirdLife International: Rostratula benghalensis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.1. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 17.10.2013. (englanniksi)