Kliimaksi (ekologia)
Kliimaksi on sukkession eli elinympäristön luontaisen, vähittäisen muuntumisen loppuvaihe, jolloin alueelle on asettunut myös pitkäikäisiä, hitaasti lisääntyviä lajeja. Kliimaksin saavuttanut eliöyhteisö on varsin vakaa, sillä sen muutokset ovat yleensä hitaita ja vähäisiä.
Metsä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Metsätaloudessa kliimaksi eli päätemetsävaihe on metsän kehityksen ja kasvun kypsä vaihe, sen lopputila. Puuston nettokasvu on tällöin hyvin vähäistä. Sen sijaan metsäluonnon biodiversiteetti eli sen monimuotoisuus on hyvin suurta. Metsässä on erilaisia biotooppeja eli elinympäristöjä sekä monia eläin- ja kasvilajeja. Lahopuuta on runsaasti ylläpitämässä monimuotoisuutta ja puuston valtalaji Suomessa on joko mänty tai kuusi kasvupaikasta riippuen, Keski-Euroopassa usein myös pyökki.[1] Suurikokoisimmat puulajit elävät yleensä vanhimmiksi ja täten metsien kliimaksivaiheessa metsissä valtaosan puustosta muodostavat kookkaat puulajit.[2]
Kliimaksi on metsän kasvun huippuvaihe ennen sukkession alkamista alusta luonnonvoimien vaikutuksesta. Sukkession vaiheiden ennustettavuutta vaikeuttavat myrskyt, metsäpalot, lumituhot, tulivuorenpurkaukset, meteoriitit, maanvyöryt, hyönteistuhot ja tautituhot, koska ei tiedetä milloin, minne, miten ja kuinka usein ne vaikuttavat. Näillä luontaisilla häiriötiloilla on kuitenkin oleellinen merkitys metsäekosysteemin uudistumisessa. Joskus yksittäisiä puita kaatuu ja latvukseen tulee lisää tilaa, jonka matalammat puut valtaavat pian. Tällöin puhutaan paikallisesti pienestä sukkessiokierrosta.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Kliimaksivaiheen metsässä on paljon kuusta ja lahopuuta EBiologia, Metsien biologiaa. Peda.net. Viitattu 27.1.2024.
- ↑ Ilkka Hanski, Jan Lindström, Jari Niemelä, Hannu Pietiläinen, Esa Ranta: Ekologia, s. 239. WSOY, 1998. ISBN 951-0-21981-9.
- ↑ Metsän sukkessio Metsä Verkko. Arkistoitu 13.10.2023. Viitattu 27.1.2024.