Euroopanpyökki

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Euroopanpyökki
Euroopanpyökki menestyy suomessa parhaiten lounaassa.
Euroopanpyökki menestyy suomessa parhaiten lounaassa.
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Pyökkimäiset Fagales
Heimo: Pyökkikasvit Fagaceae
Suku: Pyökit Fagus
Laji: sylvatica
Kaksiosainen nimi
Fagus sylvatica
L.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Euroopanpyökki Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Euroopanpyökki Commonsissa
Fagus sylvatica

Euroopanpyökki (Fagus sylvatica) on tammen ja kastanjan sukuinen lehtipuu, joka on metsiä muodostava kliimaksivaiheen laji laajalti Euroopassa. Suomessa vastaava laji on kuusi.

Kuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puu voi saavuttaa lähes 40 m:n korkeuden. Sen lehdet ovat puikeansoikeita, ehytlaitaisia, kiiltävänsileitä. Puun kuori on sileä, harmaa tai harmaanvalkoinen. Lajin kahta n. 1,5 cm pitkää pähkinää ympäröi piikkinen kehto.

Pyökki on kliimaksilaji ja se kestää taimena hyvin varjostusta. Kasvupaikoillaan se syrjättää usein muut puulajit ja lopulta metsässä ei juuri muuta kasva kuin pyökkiä. Häiriön sattuessa, esimerkiksi suuren pyökin kaatuessa tai tautiepidemian tappaessa metsää, aukkopaikoille ei suinkaan kasva ensitilassa pyökkimetsää, vaan pyökkimetsän pioneeripuiden, kuten koivun, vaahteran, lepän, raidan ja haavan muodostamaa varhaisen sukkessiovaiheen metsää. Myöhemmin pyökkien ilmaannuttua alueelle, muut puulajit joutuvat taas antamaan tilaa pyökeille.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luonnonvarainen euroopanpyökki vaatii vuoden keskilämpötilaksi kahdeksan celsiusastetta. Levinneisyysalue on siten Espanjan pohjoisosista aina Englantiin ja Etelä-Skandinaviaan ja idässä Valko-Venäjälle, Ukrainaan ja Pohjois-Balkanille saakka. Euroopanpyökki arvostaa mereistä tai puolimantereista lehtimetsäilmastoa, jossa sillä on kilpailuetu pohoisempana hallitsevaan kuuseen. Skandinaviassa pyökki kasvaa reliktilajina Norjan etelärannikolla, Ruotsissa koko Etelä-Ruotsissa, pohjoisimmillaan n. 150 km Tukholmasta etelään, ja yleisenä puulajina koko Tanskassa kaikilla sille soveltuvilla kasvupaikoilla. Baltiassa pyökkiä tavataan pohjoisimmillaan Latvian ja Liettuan rajaseudulla, jossa se joutuu kilpailemaan samasta elintilasta kuusen kanssa.

Suomessa pyökki on hyvin harvinainen koristepuu eteläisimmässä Suomessa. Kuitenkin lounaisimmassa osassa maata pyökkiä saattaa tavata harvoin myös viljelykarkulaisena.[1] Suomen komein pyökkimetsikkö on istutettu Riilahden kartanon alueelle Raaseporin Bromarvissa.

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puuta käytetään sen kauniin värin (puna-ruskeatäpläinen), kovuuden ja kulutuksenkestävyyden takia paljon erityisesti huonekaluteollisuudessa huonekaluihin, parketteihin yms. Euroopanpyökistä valmistetaan myös jäätelöpuikkojen ja mehujäiden puutikutlähde?.

Kasviokuva vuodelta 1887. Franz Eugen Köhler, Köhler's Medizinal-Pflanzen

Lajikkeita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Fagus sylvatica 'Asplenifolia' – sulkapyökki
  • Fagus sylvatica 'Atropunicea' – veripyökki, punalehtisestä muodosta f. purpurea jalostettu lajike.
  • Fagus sylvatica 'Dawyck' – pylväspyökki
  • Fagus sylvatica 'Pendula' – riippapyökki
  • Fagus sylvatica 'Purpurea Pendula' – riippapunapyökki
  • Fagus sylvatica 'Zlatia' – lehdet kellertäviä keväällä
Pyökin lehtiä syksyn väreissä

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Mustilan arboretumlähde tarkemmin?

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]