Kirjasalon tasavalta

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kirjasalon tasavalta käytti lippunaan inkeriläisten kansallislippua, joka alun perin oli suunniteltu Inkerin rykmentille.
Inkerin lipun tervehtiminen Kirjasalon jäähyväisparaatissa.

Kirjasalon tasavalta oli lokakuun vallankumouksen jälkeen Suomen tuella Venäjästä eronnut inkeriläisten itsehallintoalue, joka oli tarkoitus liittää myöhemmin Suomeen muun Inkerinmaan kanssa. Kirjasalo sijaitsi Pohjois-Inkeriin lukeutuvassa Lempaalassa. Se muodosti ns. Kirjasalon kulmauksen, joka näkyi lovena Suomen vanhassa itärajassa Raudun ja Kivennavan välissä.

Asutus ja tasavallan toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjasalo oli 30 km² laaja alue, johon kuului viisi kylää ja 400 vakinaista asukasta. Kirjasalolla oli oma suojeluskunta, kunnanvaltuusto ja sanomalehti Kirjasalon Sanomat, jota julkaisi Pohjois-Inkerin Hoitokunta. Pohjois-Inkerin Hoitokunta julkaisi myös Pohjois-Inkerin postimerkkejä. Pohjois-Inkerillä oli myös oma hymni ja kunniamerkki, Valkoisen Muurin Risti ja laivasto, jolla oli yksi ainoa laiva, höyrylaiva Primernii, joka oli jäänyt taisteluissa inkeriläisille.

Kirjasalon asevoimat koostui Pohjois-Inkerin Rykmentistä, jonka riveissä oli 1667 miestä. Rykmentti, sittemmin erikoispataljoona, puolustikin Kirjasaloa bolševikkeja vastaan ja suoritti rajapalvelusta, josta Suomi maksoi kesästä 1919 joulukuulle 1920.

Kirjasalon tasavallan loppu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tarton rauhan mukaan Suomi luopui kaikista liittoalueistaan Petsamon vastineeksi. Inkerin lippu laskeutui surujuhlassa 5. joulukuuta 1920 ja Kirjasalon väestö karjoineen marssi Pohjois-Inkerin Erikoispataljoonan ja suruharsoisen Inkerin lipun johdolla yli Rajajoen Suomen puolelle. Bolševikit hävittivät Kirjasalon kostoksi. Myöhemmin 1930-luvulla Valkeasaaren, Lempaalan, Vuoleen ja Miikkulaisen inkeriläisasutus hävitettiin Stalinin vainoissa.

Johtajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]