Kincsem

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kincsem

Kincsem.jpg

Syntynyt 17. maaliskuuta 1874
Kuollut 17. maaliskuuta 1887
Sukupuoli tamma
Väri rautias
Rotu englannintäysiverinen
Isä Cambuscan
Emä Water Nymph
Emänisä Cotswold
Kasvattaja Ernő Blaskovich
Omistaja Ernő Blaskovich
Lähdöt 54: 54-0-0
Voittosumma 199,705 fl = 379,805 kultamarkkaa (sic)[1]
Suurkilpailuvoitot

Unkarin Two Thousand Guineas (1877)
Unkarin One Thousand Guineas (1877)
Unkarin Oaks (1877)
Unkarin Autumn Oaks (1877, 1878, 1879)
Unkarin St. Leger (1877)
Itävallan Derby (1877)
Itävllan Kaiserpreis (1877)
Grosser Preis von Hanover (1877)
Grosser Preis von Baden (1877, 1878, 1879)
Staatspreis Eister Classe (1878)
Goodwood Cup (1878)
Grand Prix de Deauville (1878)

Muut saavutukset

maailmanennätys häviöttömän uran pituudessa (54 lähtöä) 1880-luku - 1980-luku

Palkinnot

luettelo palkinnoista ja kunnianimistä yms. (rivitä
)

Kunnianosoitukset

Kincsem-puisto Budapestissa
Kincsem-museo Budapestissa,
Kincsem Horse Park Tápiószentmártonissa
Kincsem-hotelli Kisbérissä
Kincsem-maatila Floridan Archerissa
Patsas Budapestin Kincsem-puistossa

Kincsem (17. maaliskuuta 187417. maaliskuuta 1887)[2] oli unkarilainen englannintäysiverinen tamma, joka osallistui kaikkiaan 54 laukkakilpailuun voittaen joka ainoan. Ennätys säilyi 1980-luvulle asti.[3]

Sukutausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kincsemin isä oli brittiläisperäinen ori Cambuscan, jonka ansioihin lukeutui maineikkaan July Stakes -kilpailun voitto. Unkarin ratsastusseura oli ostanut 12-vuotiaan Cambuscanin 5 500 guinean hinnalla Unkarin kansalliseen hevossiittolaan Kisbériin, jossa se astui kaikkiaan kahdeksan vuotta. Emä taas oli Water Nymph, jonka isän Cotswoldin ratsastusseura oli niin ikään tuottanut Britanniasta. Cotswold oli välinpitämätön esiintyjä, jolla oli tilillään toinen sija Royal Hunt Cupissa ja joitain voittoja vähäpätöisissä kilpailuissa.[2]

Kincsem polveutui kahta kautta Slaneen, erääseen Britannian parhaista siitosorista: se oli sen isänemänisä ja emänemänemänisä.[2][4]

Sukutaulu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kincsem Cambuscan
s. 1861
Newminster
s. 1848
Touchstone s. 1841
Beeswing s. 1833
The Arrow
s. 1850
Slane s. 1833
Southdown s. 1836
Water Nymph
s. 1860
Cotswold
s. 1853
Newcourt s. 1840
Aurora s. 1848
The Mermaid
s. 1853
Melbourne s. 1834
Seaweed s. 1841

Kasvatus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kincsemin omistaja oli alle 30-vuotias Ernő Blaskovich, jolle englannintäysveristen jalostuksesta oli kehkeytynyt intohimo. Hän piti varsojaan Tápiószentmártonissa sijainneessa siittolassa vuoden vanhoiksi asti, kunnes myi ne eteenpäin. Vuonna 1875 Blaskovichilla oli hallussaan seitsemän varsaa, joista hän onnistui myymään viisi paroni Alex Orczylle. Orczy ei huolinut Kincsemiä ja erästä orivarsaa, joita hän piti keskinkertaisina.[2] Kincsem oli pieni, laiha ja likaisen ruosteisenvärinen tammavarsa, jolla oli tapana makailla laitumella. Nimen Kincsem ("Aarteeni") sen arvellaan saaneen joko säälistä tai pilan päiten.[5]

Erään tarinan mukaan Kincsem varastettiin sen ollessa vuoden ikäinen. Kun varkauteen syyllistyneet mustalaiset saatiin kiinni, heidän johtajaltaan kysyttiin, miksi he olivat valinneet kaikkien hevosten joukosta juuri Kincsemin, joka oli vaatimattoman näköinen, maksanrautias tammavarsa. Hän oli vastannut että ulkonäöstään huolimatta Kincsem oli joukon paras hevonen, ja että siitä tulisi vielä suuri voittaja.[6]

Blaskovich päätti alkaa kilpailla Kincsemillä itse. Hän lähetti hevosen koulutettavaksi englantilaissyntyiselle, sittemmin Unkariin asettuneelle Robert Hespille, joka tunnettiin värikkäänä persoonana. Hesp oli vaativa kouluttaja, joka juoksutti hevosia paljon.[2] Kincsem yllätti kouluttajansa; kun laiska hevonen lähti liikkeelle, se kiisi ennennäkemätöntä vauhtia. Kun tamma oli kahden vuoden ikäinen, sitä päätettiin kokeilla kilparadalla Saksassa.[5]

Kilpaura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausi 1876[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kincsemin kilpaura alkoi Berliinissä 21. kesäkuuta 1876. Tuntematon ja ruma tamma aiheutti järkytyksen yleisön keskuudessa; se voitti ennakkosuosikin kymmenellä hevosenmitalla. Aluksi tämä kuitattiin yksittäistapauksena, mutta kun murskaava menestys jatkui Hannoverissa, Hampurissa ja Bad Domeranissa, tiedotusvälineet kiinnostuivat väsymättömästä tammasta, ja sen maine alkoi kiiriä.[5]

Paroni Oppenheim, tunnettu hevosmies, haastoi Kincsemin kilpailuun Frankfurt am Mainissa. Hän oli hiljakkoin saavuttanut hevosellaan Regimentstocherilla kolme voittoa Englannissa kilpaillessaan. Kincsem voitti kilpailun kymmenellä hevosenmitalla.[5]

Elokuussa Baden-Badenissa Kincsem voitti kilpailun saapuen maaliin 200 metriä muita edellä. Tämän jälkeen Kincsem esiintyi ensimmäistä kertaa kotikentällään Unkarissa Sopronissa. Se otti helpot voitot kauden neljässä viimeisessä kilpailussa.[5]

Päivämäärä Paikka Kilpailu Matka
21. kesäkuuta Flag of the German Empire.svg Berliini Ertes Criterium 1 000 m
2. heinäkuuta Flag of the German Empire.svg Hannover Vergleichspreis 1 000 m
9. heinäkuuta Flag of the German Empire.svg Hampuri Hamburger Criterium 950 m
29. heinäkuuta Flag of the German Empire.svg Bad Doberan Erinnerungs Rennen 947 m
20. elokuuta Flag of the German Empire.svg Frankfurt am Main Louisa Rennen 1 000 m
31. elokuuta Flag of the German Empire.svg Baden-Baden Zukunfstpreis 1 000 m
2. lokakuuta Flag of Austria-Hungary (1869-1918).svg Sopron Polgárok Dija 1 200 m
15. lokakuuta Flag of Austria-Hungary (1869-1918).svg Budapest Ketévesek Versenye 948 m
22. lokakuuta Flag of Austria-Hungary (1869-1918).svg Wien Kladruber Preis 1 600 m
29. lokakuuta Flag of Austria-Hungary (1869-1918).svg Praha Kladruber Criterium 1 400 m

[5]

Kausi 1877[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolmevuotiaan Kincsemin toinen kausi alkoi suurin odotuksin. Kolmen avausvoiton jälkeen 21. toukokuuta seurasi vanha ja arvostettu kilpailu Itävallan Derby, jota kutsuttiin "vuosisadan kilpailuksi", sillä Kincsem oli houkutellut ympäri Eurooppaa paikalle haastajia, joista eräs oli Aristeides Baltazzin omistama menestyksekkäästi Englannissa kilpaillut musta ori Tallós. Paikalla oli kymmentuhatpäinen väkijoukko ja kunnia-aitiossa istui koko Itävalta-Unkarin keisarillinen perhe. Kilpailun puolivälissä Kincsem otti johtoaseman ja saapui suosionosoitusten saattelemana maaliin ennennäkemättömän pitkällä etumatkalla verrattuna toiseksi tulleeseen Tallósiin. Kincsem voitti sen jälkeen muutaman päivän sisällä myös kaksi muuta Wienissä järjestettyä kilpailua.[5]

Saksassa Kincsemiä odotti joukko haastajia, jotka oli valikoitu ympäri keisarikuntaa. Hampurissa se voitti Renard Rennenin jättäen taakseen Saksan derby-voittajan Piratin. Baden-Badenissa Kincsem tarjouduttiin ostamaan 10 000 punnan hinnalla, mutta "aarteensa" arvosta tietoinen Blaskovich kieltäytyi kohteliaasti.[5]

Päivämäärä Paikka Kilpailu Matka
27. huhtikuuta Flag of Austria-Hungary (1869-1918).svg Pozsony Trial Stakes 1 800 m
6. toukokuuta Flag of Austria-Hungary (1869-1918).svg Budapest Egyesült Nemzeti Díj 1 600 m
8. toukokuuta Flag of Austria-Hungary (1869-1918).svg Budapest Hafazi Díj 1 600 m
21. toukokuuta Flag of Austria-Hungary (1869-1918).svg Wien Austrian derby 2 400 m
24. toukokuuta Flag of Austria-Hungary (1869-1918).svg Wien Trial Stakes 1 600 m
27. toukokuuta Flag of Austria-Hungary (1869-1918).svg Wien Kaiserspreis Erster Classe 3 200 m
9. kesäkuuta Flag of the German Empire.svg Hampuri Renard Rennen 2 800 m
24. kesäkuuta Flag of the German Empire.svg Hannover Grosser Preis von Hannover 3 000 m
2. syyskuuta Flag of the German Empire.svg Baden-Baden Grosser Preis von Baden 3 200 m
8. syyskuuta Flag of the German Empire.svg Frankfurt am Main Waldchens Preis 2 400 m
29. syyskuuta Flag of Austria-Hungary (1869-1918).svg Sopron Állami Díj 2 400 m
30. syyskuuta Flag of Austria-Hungary (1869-1918).svg Sopron Állami Díj 2 000 m
7. lokakuuta Flag of Austria-Hungary (1869-1918).svg Budapest Pesti St. Leger 2 800 m
10. lokakuuta Flag of Austria-Hungary (1869-1918).svg Budapest Kancadíj 2 400 m
14. lokakuuta Flag of Austria-Hungary (1869-1918).svg Wien Freudenauer Preis 2 400 m
21. lokakuuta Flag of Austria-Hungary (1869-1918).svg Praha Kaiserspreis Dritter Classe 2 400 m
23. lokakuuta Flag of Austria-Hungary (1869-1918).svg Praha Kaiserspreis Zwetter Classe 3 200 m

[5]

Kausi 1878[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolmas kausi alkoi huhtikuussa Wienissä ja Kincsem osallistui kilpailuihin toukokuun loppuun asti. Useiden haastajien joukosta ei ollut löytynyt hevosta, joka sen olisi voittanut. Hesp ja Blaskovich päättivät antaa sille vapaata suuren osan kesästä. Elokuun alussa se kuitenkin vietiin Englantiin, jossa sen oli tarkoitus kilpailla Ranskassa kasvatettua, Ascot Cold Cupin voittanutta Verneuilia vastaan. Verneuil kuitenkin loukkaantui hiukan ennen kilpailua ja jouduttiin vetämään pois kisasta.[2] Ennen kilpailua paikalliset hevosurheilun ystävät ihmettelivät Kincsemiä ja sen rumaa väriä. Englantilaiset kilpailijat olivat suunnitelleet etukäteen taktiikan, jossa oli määrätty kuka toimii johtajana ja ketkä auttavat tarvittaessa. Tähtirooli oli varattu Pageant-nimiselle hevoselle ja taitavana ratsastajana tunnetulle Tom Cannonille.[5]

Pageant ja Cannon saivat loistavan lähdön ja alkoivat heti vetää kaulaa muihin. Katsomo villiintyi ja liehui valkoisenaan Englannin lipuista. Kincsem kuitenkin aloitti hurjan takaa-ajon ja kiri kärkeen. Unkarilaiset katsojat villiintyivät. Kincsem ylitti jälleen maaliviivan voittajana ja seuraavana päivänä Englannin lehdistö ylisti "Unkarin ihmettä" etusivuillaan.[5]

Kincsem matkusti jatkuvasti kilpailusta toiseen ja minne tahansa se menikin, lauma kannattajia ja vedonvälittäjiä seurasi sitä. Kincsem tottui matkustamaan junassa ja juoksemaan kilpailuissa uusissa paikoissa. Kaksi asiaa olivat sille tärkeitä: poika, joka oli sen hoitaja, ja muuan kissa. Lisäksi Kincsem ei suostunut juomaan muuta kuin sen oman kasvattajan kaivosta otettua vettä, joten sen oma hoitaja, kissa ja vesisäiliö kulkivat aina sen mukana.[5] Matkalla Englannista Deauvilleen, Ranskaan sattui välikohtaus, kun Kincsemiä yritettiin saada siirtymään junaan. Se kutsui kissaystäväänsä hirnahdellen, mutta koska se ei ilmaantunut, hevonen ei suostunut liikahtamaan paikaltaan useista yrityksistä huolimatta. Kahden tunnin kuluttua kissa lopulta kuuli Kincsemin kutsun, tuli juosten paikalle ja hyppäsi sen selkään. Tämän jälkeen Kincsem käveli junaan kissa mukanaan ja ne pääsivät jatkamaan matkaa kilparadalle.[2]

Deauvillessa Kincsem voitti täpärästi vain puolella mitalla, mikä osittain selittyy Englannin ja Ranskan kilpailujen lyhyellä aikavälillä. Myös loppukausi oli raskas ja voittomarginaalit kapeampia kuin oltiin totuttu näkemään.[2]

Päivämäärä Paikka Kilpailu Matka
22. huhtikuuta Flag of Austria-Hungary (1869-1918).svg Wien Eröffnungs Rennen 1 600 m
25. huhtikuuta Flag of Austria-Hungary (1869-1918).svg Wien Prater Preis 2 000 m
5. toukokuuta Flag of Austria-Hungary (1869-1918).svg Pozsony Állami Díj 2 400 m
14. toukokuuta Flag of Austria-Hungary (1869-1918).svg Budapest Másodosztályú Állami Díj 3 200 m
16. toukokuuta Flag of Austria-Hungary (1869-1918).svg Budapest Kisberi Díj 2 000 m
19. toukokuuta Flag of Austria-Hungary (1869-1918).svg Budapest Első Osztályú Állami-Díj 2 400 m
26. toukokuuta Flag of Austria-Hungary (1869-1918).svg Wien Staatspreis Zweiter Classe 2 800 m
28. toukokuuta Flag of Austria-Hungary (1869-1918).svg Wien Trial Stakes 1 600 m
30. toukokuuta Flag of Austria-Hungary (1869-1918).svg Wien Staatspreis Erster Classe 3 200 m
1. elokuuta Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Goodwood The Goodwood Cup 4 000 m
18. elokuuta Ranskan lippu Deauville Grand Prix de Deauville 2 400 m
9. syyskuuta Flag of the German Empire.svg Baden-Baden Grosser Preis von Baden 3 200 m
29. syyskuuta Flag of Austria-Hungary (1869-1918).svg Sopron Állami Díj 3 200 m
20. lokakuuta Flag of Austria-Hungary (1869-1918).svg Budapest Ritter Díj 2 800 m
22. lokakuuta Flag of Austria-Hungary (1869-1918).svg Budapest Kanca-díj 2 400 m

[5]

Kausi 1879[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aristeides Baltazzi yritti edelleen haastaa Kincsemin. Tällä kertaa haastajaksi asetettiin ori nimeltä Nil Desperandum, jonka nimi tarkoitti "ei syytä epätoivoon". Kincsem kuitenkin voitti kilpailun jälleen kerran keisariperheen silmien edessä.[5]

Kauden edetessä Blaskovich ja Hesp tulivat siihen tulokseen että hevonen on jo osoittanut voittamattomuutensa eikä sillä olisi enää mitään saavutettavaa. Osa yleisöstä otti päätöksen järkyttyneinä, osa helpottuneina. Aikansa nopein laukkahevonen juoksi jäähyväiskilpailunsa Budapestissä 21. lokakuuta 1879.[5]

Päivämäärä Paikka Kilpailu Matka
28. huhtikuuta Flag of Austria-Hungary (1869-1918).svg Pozsony Állami Díj 2 400 m
4. toukokuuta Flag of Austria-Hungary (1869-1918).svg Budapest Gróf Károlyi Díj 3 600 m
6. toukokuuta Flag of Austria-Hungary (1869-1918).svg Budapest Osztályú Állami Díj 3 200 m
8. toukokuuta Flag of Austria-Hungary (1869-1918).svg Budapest Osztályú Állami Díj 2 400 m
18. toukokuuta Flag of Austria-Hungary (1869-1918).svg Wien Staatspreis Zweiter Classe 2 800 m
20. toukokuuta Flag of Austria-Hungary (1869-1918).svg Wien Staatspreis Erster Classe 3 200 m
17. kesäkuuta Flag of the German Empire.svg Berliini Silberner Schild Ks. Wilhelm I 2 400 m
25. elokuuta Flag of the German Empire.svg Frankfurt am Main Ehrenpreis Landgrafen von Hessen 2 800 m
2. syyskuuta Flag of the German Empire.svg Baden-Baden Grosser Preis von Baden 3 200 m
29. syyskuuta Flag of Austria-Hungary (1869-1918).svg Sopron Állami Díj 3 200 m
19. lokakuuta Flag of Austria-Hungary (1869-1918).svg Budapest Ritter Díj 2 800 m
21. lokakuuta Flag of Austria-Hungary (1869-1918).svg Budapest Kanca Díj 2 400 m

[5]

Jälkeläiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kincsemin vietiin kilpauransa jälkeen siittolaan Tápioszentmártoniin, jossa sitä käytettiin jalostuksessa. Se synnytti kuitenkin vain viisi varsaa, joista kolmen isä oli Buccaneer ja kahden Doncaster.[2]

  • Budagyöngye, tamma, s. 1882, isä Buccaneer
  • Ollyan Nincs, tamma, s. 1883, isä Buccaneer
  • Talpra Magyar, ori, s. 1885, isä Buccaneer
  • Kincs-or, ori, s. 1886, isä Doncaster
  • Kincs, tamma, s. 1887, isä Doncaster[2]

Kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kincsem kuoli ähkyyn 13-vuotissyntymäpäivänään 17. maaliskuuta 1887 pian viimeisen varsansa synnyttämisen jälkeen.[2] Suositun kilpahevosen poismeno johti maansuruun. Liput laskettiin puolitankoon ja sanomalehtien sivuilla oli mustat surureunat.[6]

Kincsemin luuranko on taltioituna Unkarin maatalousmuseossa Budapestissä.[6]

Huomionosoituksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kincsemin patsas Budapestin Kincsem-laukkaradalla.
  • Kincsem-ratsastuspuisto Tápiószentmártonissa[7]
  • Kincsem-museo Tápiószentmártonissa[8]
  • Kincsem-laukkarata Budapestissä[9]
  • Kincsem-hotelli Kisbérissä[10]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ahnert, Rainer L. (päätoim.), “Thoroughbred Breeding of the World”, Pozdun Publishing, Saksa, 1970
  2. a b c d e f g h i j k Throughbred Heritage - Kincsem Throughbred Heritage. Viitattu 25.6.2010. (englanniksi)
  3. Encyclopædia Britannica - Kincsem Encyclopædia Britannica, Inc.. Viitattu 16.6.2010. (englanniksi)
  4. Pedigree Online - Thoroughbred Database - Kincsem PedigreeQuery.com. Viitattu 25.6.2010. (englanniksi)
  5. a b c d e f g h i j k l m n o p Koně - Kincsem eStránky.cz. Viitattu 25.6.2010. (tšekiksi)
  6. a b c Daily Kos - The greatest filly of all time Kos Media, LLC. Viitattu 25.6.2010. (englanniksi)
  7. Kincsem Lovaspark Kincsem Lovaspark. Viitattu 25.6.2010. (unkariksi)
  8. Kincsem Equestrian Park, Tápiószentmárton Kincsemgolf.hu. Viitattu 25.6.2010. (englanniksi)
  9. Kincsem park Kincsem park. Viitattu 25.6.2010. (unkariksi)
  10. Kincsem hotel Kincsem hotel. Viitattu 25.6.2010. (unkariksi)