Kevätuhri

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kevätuhri
Alkuperäisen puvustuksen luonnos
Alkuperäisen puvustuksen luonnos
Koreografi Vatslav Nižinski
Säveltäjä Igor Stravinsky
Ensi-ilta 29. toukokuuta 1913
Théâtre des Champs-Élysées, Pariisi
Alkuperäinen seurue Ballets russes

Kevätuhri (ven. Весна священная, Vesna svjaštšennaja; ransk. Le sacre du printemps) on venäläisen Igor Stravinskyn säveltämä baletti. Stravinsky sävelsi teoksen Sergei Djagilevin Ballets russes -seurueelle ja sen alkuperäisen koreografian teki Vatslav Nižinski. Teos edustaa primitivismiä ja sitä pidetään modernismin läpimurtona taidemusiikissa. Kevätuhri esitettiin ensimmäisen kerran 29. toukokuuta 1913 Pariisin Théâtre des Champs-Élysées’ssä. Skandaalimainen ensi-ilta, jossa teoksen modernistisuudesta järkyttynyt yleisö häiritsi esitystä on jäänyt musiikin historiaan.[1]

Baletin virallinen nimi on kokonaisuudessaan Le Sacre du printemps: tableaux de la Russie païenne en deux partie (Kevätuhri: kuvia pakanalliselta Venäjältä kahdessa osassa).[1] Venäjänkielinen nimi Vesna svjaštšennaja tarkoittaa sananmukaisesti ”pyhää kevättä”.[2]

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Baletti kuvaa näkyä muinaiselta pakanalliselta Venäjältä, jossa pienen yhteisön asukkaat suorittavat kevään tuloon liittyviä rituaalisia menoja. Baletin ensimmäinen osa kuvaa erilaisia riittejä. Toisessa osassa uhriksi valittua tyttöä valmistellaan eri tavoin, kunnes hän lopuksi joutuu tanssimaan itsensä kuoliaaksi. Uhria lukuunottamatta Kevätuhrissa ei ole varsinaisia päähenkilöitä, mutta vanha mies ja vanha nainen erottuvat muiden hahmojen yhtenäisesti pukeutuneista ja tanssivista ryhmistä.

Baletin kohtauksilla on seuraavat otsikot:[1][3]

  • Ensimmäinen osa: Maan palvonta (L’Adoration de la Terre)
    • Johdanto (Introduction)
    • Kevään augurit – Nuorten tyttöjen tanssit (Les Augures printaniers – Danses des adolescentes)
    • Sieppausleikki (Jeu du rapt)
    • Kevään piiritanssit (Rondes printanières)
    • Kilpailevien heimojen leikit (Jeux des cités rivales)
    • Viisaimman kulkue (Cortège du sage)
    • Maan palvonta (Adoration de la terre)
    • Viisain (Le sage)
    • Maan tanssi (Danse de la terre)
  • Toinen osa: Uhri (Le Sacrifice)
    • Johdanto (Introduction)
    • Nuorten tyttöjen mystiset piirit (Cercles mystérieux des adolescentes)
    • Valitun korotus (Glorification de l'élue)
    • Esi-isien manaaminen (Evocation des ancêtres)
    • Esi-isien rituaali (Action rituelle des ancêtres)
    • Uhritanssi (valitun) (Danse sacrale (L'Élue))

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen Kevätuhria Stravinsky oli tehnyt Djagilevin Ballets russesille kaksi menestysbalettia, Tulilinnun ja Petruškan, jotka molemmat olivat ammentaneet venäläisestä kulttuurista.[1] Kevätuhri sai alkunsa Djagilevin vuonna 1910 Stravinskylle esittämästä toimeksiannosta. Stravinsky kertoi myöhemmin useita erilaisia versioita siitä, mitä häneltä oli alkujaan tilattu, ja väitti Kevätuhrin syntyneen ”puhtaana” musiikkina ilman juonta tai tarinaa. Tosiasiassa Stravinsky suunnitteli jo ennen sävellystyöhön ryhtymistä baletin juonen yksityiskohtaisesti taiteilija ja arkeologi Nikolai Roerichin kanssa, jotta siitä tulisi etnografisesti mahdollisimman autenttinen. Teos on omistettu Roerichille, joka myös suunnitteli ensi-illassa käytetyt puvut.[2]

Kevätuhrin aihe ei valikoitunut tyhjästä, sillä kiinnostus pakanalliseen menneisyyteen oli 1900-luvun alun Venäjän kulttuuripiireissä suuri. Musiikkihistorioitsija Richard Taruskin on arvellut, että Stravinskyn innoittajina saattoivat toimia Sergei Gorodetskin esikoiskokoelmaan Jar (1907) sisältynyt ihmisuhria kuvaava runo, jolla on juonellisia yhtäläisyyksiä baletin kanssa, sekä mahdollisesti Aleksandr Serovin ooppera Rogneda, jossa myös on uhrauskohtaus. Stravinsky sai ilmeisesti idean aiheeseen viimeistellessään Tulilintua keväällä 1910 ja suunnitteli baletin sisällön Roerichin kanssa samana kesänä. Juonta suunnitellessaan Roerich yhdisteli aineksia muinaisista kiovalaisista kronikoista, Aleksandr Afanasjevin julkaisemista slaavien perinteitä kuvanneista teoksista sekä Herodotoksen kuvaamista skyyttien rituaaleista.[2]

Stravinsky sävelsi Kevätuhrin musiikin syyskuun 1911 ja maaliskuun 1913 välisenä aikana. Ensi-ilta oli toukokuussa 1913 Pariisissa. Ranskankielisen nimen Le sacre du printemps keksi taidemaalari Leon Bakst.[2] Kapellimestarina ensi-illassa oli Pierre Monteux.

Baletin kantaesitys oli skandaali, musiikin historian pahamaineisimpia ensi-iltoja. Esitystä häiritsi yleisön äänekäs buuaus, osa katsojista poistui teatterista kesken esityksen ja kriitikot haukkuivat sen lyttyyn.[4][5] Musiikin ohella nimenomaan Nižinskin koreografia herätti tunteita. Teoksen kannattajat sekä vastustajat aloittivat lähestulkoon mellakan.[6]

Koreografia oli niin vaikea, että Djagilev kutsui eurytmiikkaa opiskelleen Marie Rambertin Nižinskin apulaiseksi auttamaan tanssijoita selviämään rytmeistä.[7] Eräs tanssijoista kuvaili että hypyt täräyttivät kaikkia sisäelimiä.[6] Nižinskin koreagrafiaa esitettiin seitsemän kertaa ennen kuin se korvattiin Léonide Massinen laatimalla koreografialla.[1]

Musiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kevätuhrissa mieleenpainuvia ovat lukuisat riitasoinnut ja barbaariksi luonnehdinnut rytmit.[1] Teoksessa rytmi on tärkeämpi kuin melodia ja lyömäsoittimet ovat hallitsevassa asemassa.

Taruskinin mukaan Stravinsky lainasi Kevätuhrin musiikkiin ainakin yhdeksässä kohdassa venäläisiä kansanlauluja, vaikka myöhemmin kiistikin tämän. Stravinsky on muunnellut kansanlauluista lainattuja melodioita hyvin radikaalisti, joten ne pystyy usein jäljittämään vain hänen työmuistiinpanoistaan eikä niitä välttämättä enää tunnista valmiista musiikista.[2]

Myöhempi maine[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kevätuhrista on tullut 1900-luvun musiikin keskeisiä orkesteriteoksia, ja se kuuluu suurten orkesterien kantaohjelmistoon, mutta sitä esitetään myös tanssiteoksena eri koreografien tulkitsemana. Teoksesta on tehty yli sata koreografiaa.[8]

Stravinsky laati Kevätuhrin musiikista vuonna 1947[9] uuden sovituksen, joka oli tarkoitettu esitettäväksi konserttikappaleena ilman tanssijoita. Tämä versio on myöhemmin ollut useimmin esitetty.[1]

Yhdysvaltalainen Joffrey-baletti rekonstruoi vuonna 1987 Nižinskin alkuperäisen koreografian muistiinpanojen ja aikalaishavaintojen pohjalta.[10][1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h Betsy Schwarm: The Rite of Spring (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 7.9.2014.
  2. a b c d e Richard Taruskin: Stravinsky: The Rite of Spring, s. 5–10, CD-levyn Pétrouchka – Le Sacre du Printemps tekstiliite. Deutsche Grammophon 1992. 437 769-2.
  3. Taruskin, s. 2–3.
  4. Tieteen kuvalehti Historia 18/2013, s. 74.
  5. ‘Rite of Spring’ Premieres in Paris 1913. NY Times. Viitattu 6.7.2014.
  6. a b Igor Stravinsky's "The Rite of Spring" National Public Radio, Washington, D.C.. Viitattu 6.7.2014.
  7. Founder: Marie Rambert Rambert Ballet Company. Viitattu 6.7.2014.
  8. Suomen Kansallisbaletti esitti Moskovassa Kevätuhri-balettia Venäjän ääni. Viitattu 6.7.2014.
  9. Heikki Poroila: Yhtenäistetty Igor Stravinsky, s. 18–19 Suomen musiikkikirjastoyhdistys, Helsinki 2012. Kirjastot.fi. Viitattu 7.9.2014.
  10. Double Evil - Walking Mad - Kevätuhri Kansallisbaletti. Viitattu 6.7.2014.