Petruška

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee balettia. Petruška on myös perinteinen venäläinen nukke.

Petruška (ven. Петрушка, ransk. Pétrouchka) on Igor Stravinskyn säveltämä baletti. Se tehtiin alkujaan Sergei Djagilevin tilauksesta tämän Ballets russes -seuruetta varten. Baletin ensi-ilta oli Pariisin Théâtre du Châteletissa 13. kesäkuuta 1911. Alkuperäisen koreografian laati Mihail Fokin. Aleksandr Benois kirjoitti libreton ja suunnitteli alkuperäisessä versiossa käytetyt puvut ja lavasteet. Pääroolin tanssi ensi-illassa Vatslav Nižinski.[1][2]

Baletin kolme päähenkilöä ovat nukkehahmot Petruška, Ballerina ja Mauri, joiden välillä on kolmiodraama. Mauri ja Petruška kilpailevat Ballerinan suosiosta, kunnes lopuksi Mauri surmaa Petruškan miekalla. Petruška kuitenkin palaa vielä kummittelemaan. Baletti on jaettu neljään kohtaukseen.[2]

Stravinsky oli ennen Petruškaa säveltänyt Djagilevin seurueelle menestykseksi muodostuneen baletin Tulilintu. Kesällä 1910 hän oli säveltämässä musiikillista ilveilyä (burleski) pianolle ja orkesterille, ja antoi teokselle nimen ”Petruškan huuto” venäläisestä nukketeatterista tutun koomisen petruška-nuken mukaan. Stravinsky ryhtyi kuitenkin laajentamaan teosta ja vieraillessaan Nižinskin kanssa Stravinskyn luona Sveitsin Clarensissa Djagilev sai idean muuttaa sen baletiksi. Alkuperäisestä sävellyksestä tuli lopulta baletin toisen kohtauksen musiikki. Benois kirjoitti tämän jälkeen Djagilevin pyynnöstä traagisen juonen petruška-nuken ja Stravinskyn siihen mennessä säveltämän musiikin ympärille. Valmiina ollut musiikki käsitti kaksi kohtausta, ja Benoisin kirjoitettua tarinan nelikohtauksiseksi Stravinsky sävelsi puuttuneen musiikin. Stravinsky käytti tässä useita venäläisten kansanlaulujen melodioita.[1]

Petruškan musiikista on sanottu, että siinä Stravinsky alkoi irtautua Tulilinnussa käyttämästään tyylistä, ja että äkilliset rytmin- ja temponmuutokset ennakoivat myöhemmän Kevätuhri-baletin tyyliä. Petruškassa toistuu niin sanottu Petruška-sointu eli päällekkäin soitetut C-duuri- ja Fis-duurikolmisoinnut, jotka luovat bitonaalisuuden tunnun.[2]

Stravinsky teki baletista vuonna 1947 uudistetun version pienemmälle orkesterille.[2] Lisäksi hän teki baletin musiikista vuonna 1921 pianosovituksen Trois mouvements de Petrouchka pianisti Arthur Rubinsteinia varten.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Richard Taruskin: Stravinsky: Petrushka, s. 4–5, CD-levyn Pétrouchka – Le Sacre du Printemps tekstiliite. Deutsche Grammophon 1992. 437 769-2.
  2. a b c d Work in Focus: Stravinsky's Petrushka (englanniksi) BBC. Viitattu 15.7.2014.
  3. Heikki Poroila: Yhtenäistetty Igor Stravinsky, s. 28 Suomen musiikkikirjastoyhdistys, Helsinki 2012. Kirjastot.fi. Viitattu 16.7.2014.