Ostinato

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Bachin Italialaisen konserton hitaan osan säestysostinato.

Ostinato (it. > lat. obstinātus = itsepäinen) on musiikissa esiintyvä muutaman tahdin mittainen melodinen tai rytminen kuvio, jota toistetaan läpi musiikkikappaleen tai sen osan.[1] Kirjaimellisesti ottaen ostinaton tulisi säilyä muuttumattomana, mutta usein termiä käytetään myös useissa eri transpositioissa esiintyvästä kuviosta eli sekvenssistä. Ostinato voi esiintyä missä tahansa äänessä, mutta bassossa se on yleisin. Ostinatolla on usein säestävä rooli.

Kuuluisa rytminen ostinato on Ravelin Bolérossa. Lyhyt monien tuntema ostinato esiintyy John Williamsin säveltämässä Tappajahain teemassa.

Terminä ostinato liittyy länsimaiseen taidemusiikkiin, mutta ilmiönä sitä esiintyy useimmissa muissakin musiikkikulttuureissa.[1] Jazz- ja rockmusiikissa ostinaton kaltaisesta ilmiöstä käytetään usein sanaa riffi.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Toim. Karinkoski, Leskinen, Nieminen, Virtanen: ”4.osa”, Otavan iso musiikkitietosanakirja, s. 523. Keuruu: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1978. ISBN 951-1-02380-2.
Tämä musiikkiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.