Karviaiskoiso

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Karviaiskoiso
Physalis.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Solanales
Heimo: Koisokasvit Solanaceae
Suku: Lyhtykoisot Physalis
Laji: peruviana
Kaksiosainen nimi
Physalis peruviana
L.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Karviaiskoiso Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Karviaiskoiso Commonsissa

Karviaiskoiso (Physalis peruviana, syn. Physalis edulis) on eteläamerikkalainen monivuotinen koisokasvi. Sitä kutsutaan toisinaan myös nimillä kapinkarviainen, kapinmarja, inkamarja ja ananaskirsikka. Karviaiskoiso on sukua monelle tärkeälle ravintokasville, joista merkittävimpiä ovat tomaatti (Solanum lycopersicum), munakoiso (Solanum melongena) ja peruna (Solanum tuberosum). Karviaiskoison pieni oranssi hedelmä on ohuiden vaaleanruskeiden lehtien keskellä. Se on läheistä sukua tomatillolle.

Erään lähteen[1] mukaan muinaiset kreikkalaiset olisivat tunteneet hedelmän. Eurooppaan se tuli kuitenkin vasta 1700-luvulla, ilmeisesti Etelä-Afrikasta. Jo varhaisessa vaiheessa Etelä-Afrikan uudisasukkaat alkoivat viljellä sitä Hyväntoivonniemellä, mistä tuleekin englanninkielinen nimi "Cape gooseberry" (Hyväntoivonniemen karviainen). Karviaiskoison saapumisesta Eurooppaan kesti noin 200 vuotta, ennen kuin se alkoi saavuttaa suosiota.

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marjojen yleisin käyttö on koristeina, mutta niistä voidaan myös tehdä hyytelöä, hilloa tai marmeladia. Maku on happoinen ja raikas, ja marjat ovat hyviä myös sellaisenaan. Kypsät marjat sisältävät runsaasti kalsiumia ja karoteeneja sekä C-, E-, B1, B2 ja B6 -vitamiineja.[2]

Viljely[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Idätys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karviaiskoiso kukkii
Physalis peruviana

Voidaan idättää joko kaupasta ostetun hedelmän siemeniä tai siemenkaupasta ostettuja tarkastettuja siemeniä. Siemeniä kylvetään maalis-huhtikuussa kylvöruukussa kylvömultaan. Kylvös asetetaan valoisaan ja lämpimään paikkaan, ja huolehditaan jatkuvasta kosteudesta esim. muovipussilla. Mitä aikaisemmin kylvö suoritetaan, sitä aikaisemmin saadaan satoa. Voimistuneet taimet istutetaan omiin ruukkuihinsa.

Kasvatus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taimia voi leikata ja latvoa, jotta niistä tulee tanakoita. Siirretään ulos kesäkuun alkupuoliskolla kun hallavaara on ohitse. Viihtyy parhaiten aurinkoisessa ja tuulelta suojatussa paikassa. Hedelmät ilmaantuvat tanakkaan kasviin heinäkuun lopusta myöhään syksyyn saakka. Lehtihankoihin kehittyvät uudet versot on poistettava säännöllisesti.

Kasvi kestää pari pakkasastetta. Hedelmät korjataan vasta täysin oranssinkeltaisina. Syksyllä vanhasta kasvista voidaan ottaa pistokkaita seuraavaa kesää varten.[2]

Karviaiskoison raakile

Viljely Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karviaiskoiso kasvaa Suomessa yksivuotisena, ja tuottaa hedelmiä etenkin etelässä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Davidson, A., The Oxford Companion to Food, Oxford University Press, Oxford University Press Inc., New York,1999.
  • Robuchon, J., Creignoun, M., Delaveyne, J., etc., Larousse - Gastronomique, Hamlyn, London, Editoriale Johnson, Bergamo, 2001.
  • Ingram, C., The world encyclopedia of cooking ingredients, Annes Publishing Ltd, New York, Lorenz books, London, 2002.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Whiteman, K., Suuri hedelmäkirja, Anness Publishing ldt, Gummerus, Jyväskylä, Singapore 2001.
  2. a b Rönnblom, Eva: Kasvitarha ikkunalla. Suom. Vainio, Hannele. Kustannus-Mäkelä Oy, 2003. ISBN 951-882-360-X.